Se on ohi!!! En ole kauhean jouluihminen ja jostain syystä silti stressaan joulusta, ihan sen takia, että muutkin stressaavat. Aattona veli ja äiti oli syömässä ja sain järkättyä jouluruokailun suht kivuttomasti, asiankuuluvine herkkuineen. Eilen oli kaikki muksut kotona, pitkästä aikaa kaikki samaan aikaan. Mikä oli tosi mukavaa. Innostuin loppuvuodesta ostamaan muutaman seurapelin, eräänä päivänä kun olin kyllästynyt ainaiseen netissä roikkumiseen. "Ennen vanhaan aina pelattiin..." No eilen pelattiin, I know-peliä ja Kuva-Rappakaljaa. On noissa peleissä mukava tunnelma, kaikki on hyvällä tuulella ja ääntä kuuluu. Käytiin ennen pelisessiota Ellenin kanssa tyhjäämässä Neste kaikista karkeista joten kaikki oli iloisessa sokerihumalassa koko illan.
Pikku-Muska kasvaa tappavan tasaisesti. En olisi kyllä ikinä uskonut, että Bindy-prinsessa ottaa äitiyden noin hienosti. Muutamaan otteeseen on Muska ja Bindy löytynyt jostain muualta kuin boxista ja Bindyä tilanne on ahdistanut. Bindyhän kutee boxissaan meidän makuuhuoneessa ja ovi on koko ajan suljettuna. En halua, että sen tarvitsee yhtään stressata muista koirista. Chihut on kyllä aika alkukantaisen raivoisia narttuja synnytyksen jälkeen, joskus katselin mm. staffeista kuvia, missä emo oli ihan sulassa sovussa muiden saman perheen koirien kanssa, vastasyntyneiden kera. Ei tulisi kuuloonkaan ainakaan meidän chihujen kanssa. Jokaikinen on ollut niin älyttömän tarkka pennuistaan ja vaan zuumanneet raivoisana kaikki vähänkin liian lähelle tunkevat muut koirat. Ja se pesimisrauha heille suotakoon, imettävä emä ei saa stressata mistään. :)
Meksikon matka lähestyy. Tänään jopa katsoin minne mennään... Ensin lennetään Dallasin kautta Leoniin ja sieltä ajamme jossain välissä Puerto Vallartaan. Ihana kaivaa kevyemmät vaatteet esille! Tosin ei tämä talvi ole niin paljon ahdistanut koska lunta on riittänyt eikä ole niin pimeää. Masa tosin kiroilee lumentuloa antaumuksella. Äh, se pitkä lentomatka on vaan niin syvältä.
Olen nyt pyhien kunniaksi surffinut netissä, huom. silloin kun en ole pelannut seurapelejä, ja onkinut tietoa mm. tiibetinmastiffeista. Vähänkö odotan kun meidän oma Harpo saapuu Suomeen jossain vaiheessa! Ai joo, meidän koiralauma on nyt jouluna ollut pienempi koska Toni otti Börjen, Peikon ja Even mukaansa mennessään käymään kotonaan nyt joululomalla. Tuntuu kuin oltaisiin ihan normikoiraperhe kun koiria on niin vähän.
Tänään katsottiin urakalla leffa 'Pahan morsian' joka kertoo Englannista 1400-luvulla. Miksi mä aina innostun fanaattisesti kaikista asioista? Ketuttaa koska mun yleistietämykseni on niin hatara ja muistan toki kuulleeni esimerkiksi Oliver Cromwellista mutta siihen se sitten jääkin. Tosi mielenkiintoinen ja hyvin tehty leffa, englantilaiset osaa kyllä tehdä hyviä telkkuohjelmia ja leffoja. Tosin mua alkoi vaivaamaan miksi koko leffa tavallaan pyöri yhden asian ympärillä eli kuka pääsi vällyihin (mikä ilmaisu!) tämän päähenkilö Angelikan kanssa... Osasyy mietintään on veljeltäni saama kirja 'Naisena olemisen taito' jota olen nyt lukenut jonkin matkaa. Ajankohtaisena asiana mm. naisen karvoitus, miksi se on niin kielletty asia ja sen ympärillä pyörii iso teollisuudenhaara. Naisella ei saisi olla missään karvoja? Miksi? Miksi pitäisi olla karvaton, 'ikilapsi' ja kärsiä kutisevasta sängestä ja höyläillä itseä muutamaan otteeseen viikossa? Missä vaiheessa esim. alapään karvoituksesta tuli tabu? Brassivahauksesta must?
No, leffa oli siis hyvä ja nykyisin tosiaan jaksan katsoa koko leffan nukahtelematta meidän pimeässä leffahuoneessa. Voitto sekin on.
Huomenna paluu arkeen kera hammaslääkärin ja kampaajan. Ja hei, koko ajan ollaan nyt menossa kesää kohti! Älkää unohtako sitä!
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
perjantai 21. joulukuuta 2012
21.12.12 Maailmanloppu meni jo...
Tylsää koska ei tapahtunut sitten mitään. No, uutta odotellessa.
Antijouluihmisenä meillä ei ole vielä mitään joulua valmisteltu. Tai no, löysin kaapista sellaisen joulupukkipariskunnan ja se kököttää nyt eteisen kaapin päällä. Huomenna täytyy ostaa kinkku, se on ainoa mun jouluperinne. Lapset olen lahjonut jo etukäteen, samoin Masan. Edelleen ketuttaa se, etten ostanut Amsterdamista sitä puhallettavaa vinyylikuusta. Se olisi päheä ja voisin sen kanssa kuitata kaikki joulukoristeet.
Meidän tiibetinmastiffi-projekti etenee! Näyttää siltä, että sellainen saadaan nyt kevääksi. Ja keksin, että jos me haetaan se sieltä Kaliforniasta, niin voisin samalla yrittää mennä moikkaamaan Linniä ja ehkä olla siellä keskuksessa jonkin aikaa... Harpo tulee pojan nimeksi.
Bindyllä on nyt yksi narttupentu! Onneksi ainokainen on narttu. Sai nimekseen Muska, Owelan iBone. Veli oli nimeltään Kirka mutta Kirkan vei kuolo mennessään syntymän jälkeen. Olikohan nimi enne? Muska on tylsästi riistanvärinen, olisi voinut tulla joku sähäkämmän värinen tytsy mutta kaikkea ei voi saada. Toivottavasti se muistuttaa isona chihuahuaa. Ja huolimatta ennakko-odotuksistani, Bindystä kuoriutui superemo! Hautoo pentuaan niin, ettei ehdi ulos tai edes syömään.
Mun tuurilla sain sen patologin vastauksen just yhtä epäselvänä. Eli on kuulemma hyvänlaatuinen patti mutta ehkä kannattaisi kuitenkin poistaa. Eli lähete meni TYKSiin ja menen sinne näyttämään sitä, siellä katsovat poistetaanko se vai ei. Eli edelleen en tiedä pitäisikö mun huolestua vai ei. Tällä hetkellä en ole huolissani. Ja samantien käy mielessä, että no niin, nyt kun niin kevyesti otan koko pattiasian, niin satavarmasti siitä tulee riesa. Pessimisti ei pety.
Aloitin myös suurin odotuksin lukemaan tätä kohuttua Fifty Shades of Grey-trilogiaa. Ekasta kirjasta jaksoin innostua, toinen meni joten kuten ja nyt kolmatta luenkin jo kolmatta viikkoa... Jotenkin masentaa kun ei voi samaistua päähenkilöihin, sillä kirjan miespuolinen sankari on JO 27v ja naispuolisen sankarin (22-v) mielestä niin itsevarma ja kypsä. Haloo. 27-vuotias on täysin kakara vielä. Ja kirja on aika kaukana uskaliaasta, varsinkin jos on aloittanut sm-uransa, kirjallisen huom, esimerkiksi O:n tarinalla, teini-ikäisenä. Siinä ei pelleilty millään kylpytakin vyöllä...
Edelleen on katsomatta viimeisin Twilight-leffa. Josko joulunpyhinä korjaisin tämän kulttuurisen mustan aukon. Mutta ahdistaa jo valmiiksi päähenkilöiden tiukat sanattomat tuijotukset, Kauniiden ja Rohkeiden tyyliin. Kotona tuli katsottua Kingin kirjaan pohjautuva 'Rita Hayworth-avain pakoon'-leffa ja se taas kolahti täysillä. Tuli mieleen Vihreä maili-leffa ja kun jälkeenpäin katsoin, niin sama ohjaaja niissä.
Ihan outo olo kun mun to do-listalla ei ole mitään tekemättömiä töitä. Sain ilmottua koirat Cruftsiin, tehnyt kirjanpidon valmiiksi, hommanut estat Meksikon matkaa varten, päivittänyt sivut jne jne.
Tänään on muuten joku talvipäivän tasaus/seisaus whatever mutta nyt alkaa päivä pitenemään. Ja mua alkaa jo ahdistamaan, että juhannuksen jälkeen alkaa taas pimenemään. Voisin kenties yrittää elää nykyhetkessä? Mutta se on vaikeaa, niin vaikeaa.
Palaillaan.
Antijouluihmisenä meillä ei ole vielä mitään joulua valmisteltu. Tai no, löysin kaapista sellaisen joulupukkipariskunnan ja se kököttää nyt eteisen kaapin päällä. Huomenna täytyy ostaa kinkku, se on ainoa mun jouluperinne. Lapset olen lahjonut jo etukäteen, samoin Masan. Edelleen ketuttaa se, etten ostanut Amsterdamista sitä puhallettavaa vinyylikuusta. Se olisi päheä ja voisin sen kanssa kuitata kaikki joulukoristeet.
Meidän tiibetinmastiffi-projekti etenee! Näyttää siltä, että sellainen saadaan nyt kevääksi. Ja keksin, että jos me haetaan se sieltä Kaliforniasta, niin voisin samalla yrittää mennä moikkaamaan Linniä ja ehkä olla siellä keskuksessa jonkin aikaa... Harpo tulee pojan nimeksi.
Bindyllä on nyt yksi narttupentu! Onneksi ainokainen on narttu. Sai nimekseen Muska, Owelan iBone. Veli oli nimeltään Kirka mutta Kirkan vei kuolo mennessään syntymän jälkeen. Olikohan nimi enne? Muska on tylsästi riistanvärinen, olisi voinut tulla joku sähäkämmän värinen tytsy mutta kaikkea ei voi saada. Toivottavasti se muistuttaa isona chihuahuaa. Ja huolimatta ennakko-odotuksistani, Bindystä kuoriutui superemo! Hautoo pentuaan niin, ettei ehdi ulos tai edes syömään.
Mun tuurilla sain sen patologin vastauksen just yhtä epäselvänä. Eli on kuulemma hyvänlaatuinen patti mutta ehkä kannattaisi kuitenkin poistaa. Eli lähete meni TYKSiin ja menen sinne näyttämään sitä, siellä katsovat poistetaanko se vai ei. Eli edelleen en tiedä pitäisikö mun huolestua vai ei. Tällä hetkellä en ole huolissani. Ja samantien käy mielessä, että no niin, nyt kun niin kevyesti otan koko pattiasian, niin satavarmasti siitä tulee riesa. Pessimisti ei pety.
Aloitin myös suurin odotuksin lukemaan tätä kohuttua Fifty Shades of Grey-trilogiaa. Ekasta kirjasta jaksoin innostua, toinen meni joten kuten ja nyt kolmatta luenkin jo kolmatta viikkoa... Jotenkin masentaa kun ei voi samaistua päähenkilöihin, sillä kirjan miespuolinen sankari on JO 27v ja naispuolisen sankarin (22-v) mielestä niin itsevarma ja kypsä. Haloo. 27-vuotias on täysin kakara vielä. Ja kirja on aika kaukana uskaliaasta, varsinkin jos on aloittanut sm-uransa, kirjallisen huom, esimerkiksi O:n tarinalla, teini-ikäisenä. Siinä ei pelleilty millään kylpytakin vyöllä...
Edelleen on katsomatta viimeisin Twilight-leffa. Josko joulunpyhinä korjaisin tämän kulttuurisen mustan aukon. Mutta ahdistaa jo valmiiksi päähenkilöiden tiukat sanattomat tuijotukset, Kauniiden ja Rohkeiden tyyliin. Kotona tuli katsottua Kingin kirjaan pohjautuva 'Rita Hayworth-avain pakoon'-leffa ja se taas kolahti täysillä. Tuli mieleen Vihreä maili-leffa ja kun jälkeenpäin katsoin, niin sama ohjaaja niissä.
Ihan outo olo kun mun to do-listalla ei ole mitään tekemättömiä töitä. Sain ilmottua koirat Cruftsiin, tehnyt kirjanpidon valmiiksi, hommanut estat Meksikon matkaa varten, päivittänyt sivut jne jne.
Tänään on muuten joku talvipäivän tasaus/seisaus whatever mutta nyt alkaa päivä pitenemään. Ja mua alkaa jo ahdistamaan, että juhannuksen jälkeen alkaa taas pimenemään. Voisin kenties yrittää elää nykyhetkessä? Mutta se on vaikeaa, niin vaikeaa.
Palaillaan.
tiistai 11. joulukuuta 2012
11.12.2012 Pakko kirjoittaa ennen maailmanloppua!
En jaksanut odottaa, että päivä vaihtuu toiseksi eli 12.12.12. Mulla on pientä numerofriikin vikaa...
Itsenäisyyspäivä ohi, messariviikonloppu takana, koulu loppu jne. Muutamia ajatuksia ja mietteitä tullut tässä matkan varrella.
Kävimme viimeisinä koulupäivinä tutustumassa poliisikoirakouluun sekä opaskoirakouluun. Aivan mielettömän mielenkiintoisia paikkoja ja sain paljon ajateltavaa. Ihan niinkin yksinkertainen juttu kuin poliisikoirakoululla olivat muuttaneet toimintapaansa lelupalkkauksessa. Enää eivät nostata kierroksia sen kanssa vaan ainoastaan antavat lelun koiran suuhun. Tuloksena koira joka jaksaa keskittyä pidempään ja paremmin. Ihan aloin miettimään omia koiria esim. näyttelyissä, rallykisoissa jne. Opaskoirakoulussa kuulin mielenkiintoisia ajatuksia jalostuksesta, siemennyksistä, luonteista.
Rallykisoista joo... Otin hylätyn radan Noidan kanssa koska en saamari osannut laskea/muistanut, että ainoastaan kaksi kertaa saa uusia merkin. Uusin nimittäin kolme kertaa ja hylsy. Jos olisi älynnyt jättää korjaamatta, niin tulos olisi ollut hyväksytty, pisteitäkin olisi tullut yli 90. Taktiikka-Tuija keskittyy ensi kerralla paremmin. Tänään muuten olin pitkästä aikaa Sisun kanssa rallytreeneissä ja voihan vide kun se meni hienosti pitkän tauon jälkeen. Eikä jaksanut nostella kierroksia muista koirista hallilla. Sen kunniaksi menen sen kanssa nyt sunnuntaina möllikisaamaan.
Ja kuten jo faceen kirjoitin, välillä saa muistuksen siitä kuinka lainassa tämä elämä meillä voi olla. Viime keskiviikkona, itsenäisyyspäivän aattona kenneltyttömme Iida joutui pahaan kolariin. Kukaan ei kuollut mutta lähellä oli. Iida sai soitettua minulle heti tapahtuneen jälkeen ja olin paikalla ensimmäisten joukossa. Kaikki shokissa, kävelivät ympäriinsä naama veressä, toisesta autosta kuului huutoa kun oli jäänyt puristuksiin. Ambulanssi oli kuulemma tulossa eli ainoa, mitä siinä pystyin tekemään, oli auttaa ihmiset istumaan ja pitämään heidät lämpimänä jne. Iidan alaleuka murtui neljään osaan, kuskilla oli ilmarinta airbagin tölväisystä ja komannella oli jalka paskana. Vastapuolen autosta pit katto leikata irti jotta puristuksiin jääneet saatiin pois autosta. Autossa oli bulgarialaisia hitsareita (?), olivat lähteneet pyörimään suoralla tiellä, sileillä renkailla. Erään poliisin kommentti olikin, ettei Etelä-Eurooppalaisia saisi päästää ajamaan Suomen talviolosuhteisiin, heillä ei ole mitään kokemusta liukkaasta kelistä tms. Se, mikä oli jännä huomata, oli pelastushenkilökunnan ammattitaito. Yksiköitä tuli poliisilta, palokunnalta, sairaalasta, kaikki toimivat suht jouhevasti, aivan pientä hapuilua oli heti porukan saavuttua paikalle mutta sen jälkeen kaikki alkoivat toimimaan. Iida pääsee näinä päivinä pois sairaalasta.
Lisää jännähetkiä oli taas tänään kun kävin mammografiassa. Liki kolme vuotta sitten käydessäni, lääkäri löysi patin, kyhmyn rinnastani ja otti biopsiat siitä. Oli kamalaa odotella tuloksia, vilkkaalla mielikuvituksella ehdin jo ajattelemaan vaikka mitä. Nyt olin paremmin varustautunut enkä alkanut panikoimaan kun taas otettiin biopsia muuttuneesta patista. Joka tapauksessa olen varma, että jonkun syövän tulen saamaan joskus, olen syöpäisestä suvusta ja soluni käyttäytyvät muutenkin oudosti... Jos pitäisi valita minkä syövän ottaisi, niin rintasyöpä olisi ykkösenä. Hyvä hoitoennuste ja tiedän lähipiiristä useita tapauksia jotka ovat päässeet siitä yli. Plus hankkisin ihan piruuttani oikein törötisuimplantit :D Ja jos tukka lähtisi, niin alkaisin kuuntelemaan Sinead O'Connoria!
Messari oli odotetusti samanlainen kuin ennenkin. Koirilla ei mennyt häävisti, chihuista oli mukana vain Arska ja Hattis, staffeista Pippuri ja Aune. Kasvateista oli mukana Hugo, Rokka ja Taima. Pojat ovat tosi keskenkasvuisia luikeroita tällä hetkellä. Mutta muuten oli kiva nähdä tuttuja ja tuli kamala hinku päästä taas johonkin töihin, myymään koiratarvikkeita. Vielä pitää reilun puoli vuotta odotella, sitten on taas tie vapaa!
Ellen sai vihdoin ja viimein valmiiksi hakemuksensa sinne vaihto-oppilasjuttuun. Sitä hakemusta tehtiin ajan kanssa, piti kirjoittaa kirje tulevalle isäntäperheelle, kertoa Ellenistä, pyytää tiedot entisiltä opettajilta, hammaslääkäreiltä, lääkäreiltä jne. Mutta olen oikein ylpeä Ellenistä, hän hoiti asiansa todella itsenäisesti. Mun tyttö :)
Nuo ongelmakoirakonsultaatiot ovat lähteneet ihan hyvin käyntiin ja ilmeisesti asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Itse pidän niistä tosi paljon, kiva nähdä erilaisia koiria ja tilanteita.
Itsenäisyyspäivä ohi, messariviikonloppu takana, koulu loppu jne. Muutamia ajatuksia ja mietteitä tullut tässä matkan varrella.
Kävimme viimeisinä koulupäivinä tutustumassa poliisikoirakouluun sekä opaskoirakouluun. Aivan mielettömän mielenkiintoisia paikkoja ja sain paljon ajateltavaa. Ihan niinkin yksinkertainen juttu kuin poliisikoirakoululla olivat muuttaneet toimintapaansa lelupalkkauksessa. Enää eivät nostata kierroksia sen kanssa vaan ainoastaan antavat lelun koiran suuhun. Tuloksena koira joka jaksaa keskittyä pidempään ja paremmin. Ihan aloin miettimään omia koiria esim. näyttelyissä, rallykisoissa jne. Opaskoirakoulussa kuulin mielenkiintoisia ajatuksia jalostuksesta, siemennyksistä, luonteista.
Rallykisoista joo... Otin hylätyn radan Noidan kanssa koska en saamari osannut laskea/muistanut, että ainoastaan kaksi kertaa saa uusia merkin. Uusin nimittäin kolme kertaa ja hylsy. Jos olisi älynnyt jättää korjaamatta, niin tulos olisi ollut hyväksytty, pisteitäkin olisi tullut yli 90. Taktiikka-Tuija keskittyy ensi kerralla paremmin. Tänään muuten olin pitkästä aikaa Sisun kanssa rallytreeneissä ja voihan vide kun se meni hienosti pitkän tauon jälkeen. Eikä jaksanut nostella kierroksia muista koirista hallilla. Sen kunniaksi menen sen kanssa nyt sunnuntaina möllikisaamaan.
Ja kuten jo faceen kirjoitin, välillä saa muistuksen siitä kuinka lainassa tämä elämä meillä voi olla. Viime keskiviikkona, itsenäisyyspäivän aattona kenneltyttömme Iida joutui pahaan kolariin. Kukaan ei kuollut mutta lähellä oli. Iida sai soitettua minulle heti tapahtuneen jälkeen ja olin paikalla ensimmäisten joukossa. Kaikki shokissa, kävelivät ympäriinsä naama veressä, toisesta autosta kuului huutoa kun oli jäänyt puristuksiin. Ambulanssi oli kuulemma tulossa eli ainoa, mitä siinä pystyin tekemään, oli auttaa ihmiset istumaan ja pitämään heidät lämpimänä jne. Iidan alaleuka murtui neljään osaan, kuskilla oli ilmarinta airbagin tölväisystä ja komannella oli jalka paskana. Vastapuolen autosta pit katto leikata irti jotta puristuksiin jääneet saatiin pois autosta. Autossa oli bulgarialaisia hitsareita (?), olivat lähteneet pyörimään suoralla tiellä, sileillä renkailla. Erään poliisin kommentti olikin, ettei Etelä-Eurooppalaisia saisi päästää ajamaan Suomen talviolosuhteisiin, heillä ei ole mitään kokemusta liukkaasta kelistä tms. Se, mikä oli jännä huomata, oli pelastushenkilökunnan ammattitaito. Yksiköitä tuli poliisilta, palokunnalta, sairaalasta, kaikki toimivat suht jouhevasti, aivan pientä hapuilua oli heti porukan saavuttua paikalle mutta sen jälkeen kaikki alkoivat toimimaan. Iida pääsee näinä päivinä pois sairaalasta.
Lisää jännähetkiä oli taas tänään kun kävin mammografiassa. Liki kolme vuotta sitten käydessäni, lääkäri löysi patin, kyhmyn rinnastani ja otti biopsiat siitä. Oli kamalaa odotella tuloksia, vilkkaalla mielikuvituksella ehdin jo ajattelemaan vaikka mitä. Nyt olin paremmin varustautunut enkä alkanut panikoimaan kun taas otettiin biopsia muuttuneesta patista. Joka tapauksessa olen varma, että jonkun syövän tulen saamaan joskus, olen syöpäisestä suvusta ja soluni käyttäytyvät muutenkin oudosti... Jos pitäisi valita minkä syövän ottaisi, niin rintasyöpä olisi ykkösenä. Hyvä hoitoennuste ja tiedän lähipiiristä useita tapauksia jotka ovat päässeet siitä yli. Plus hankkisin ihan piruuttani oikein törötisuimplantit :D Ja jos tukka lähtisi, niin alkaisin kuuntelemaan Sinead O'Connoria!
Messari oli odotetusti samanlainen kuin ennenkin. Koirilla ei mennyt häävisti, chihuista oli mukana vain Arska ja Hattis, staffeista Pippuri ja Aune. Kasvateista oli mukana Hugo, Rokka ja Taima. Pojat ovat tosi keskenkasvuisia luikeroita tällä hetkellä. Mutta muuten oli kiva nähdä tuttuja ja tuli kamala hinku päästä taas johonkin töihin, myymään koiratarvikkeita. Vielä pitää reilun puoli vuotta odotella, sitten on taas tie vapaa!
Ellen sai vihdoin ja viimein valmiiksi hakemuksensa sinne vaihto-oppilasjuttuun. Sitä hakemusta tehtiin ajan kanssa, piti kirjoittaa kirje tulevalle isäntäperheelle, kertoa Ellenistä, pyytää tiedot entisiltä opettajilta, hammaslääkäreiltä, lääkäreiltä jne. Mutta olen oikein ylpeä Ellenistä, hän hoiti asiansa todella itsenäisesti. Mun tyttö :)
Nuo ongelmakoirakonsultaatiot ovat lähteneet ihan hyvin käyntiin ja ilmeisesti asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Itse pidän niistä tosi paljon, kiva nähdä erilaisia koiria ja tilanteita.
lauantai 1. joulukuuta 2012
1.12.2012 Hecember!
"Hei kaikki leidit!
Nyt on koittanut se aika vuodesta kun saa jättää jalat sheivaamatta, kainalot ajelematta ja antaa pöheikön kukkia!
Lauantaina alkaa kansainvälinen naisten Hecember (eli Hairy December), jolloin kaikkien karvojen annetaan kasvaa ihan miten ne haluavat.
Tällä tempauksella jaetaan tietoisuutta siitä kuinka mahtavilta miehet näyttävät kalapuikkoviiksissään!"
Nyt siis juhlitaan hecemberiä oikein olan takaa!
Huomasin hupsista heikkaa, että edellinen päivitys oli elokuulta... No, muutamia pikkujuttuja tässä välillä ehtinyt tapahtua :D
Eelis muutti syyskuun alussa omaan kotiinsa. Oikeasti tuntuu tyhjältä kun enää Ellen asuu kotona. Eelis otti mukaansa kaksi kissaa Nastan ja Atomin, hyvin kuulemma pärjäävät siellä. Ja ei, en ole käynyt kurkkimassa onko kämppä siisti! Luotan Eeliksen sanaan.
Keijo 'Keke' Rosberg muutti Joelin ja Adan luo Turkuun. Arska ei kuitenkaan olisi kestänyt toista chihu-urosta talossaan ja Joelilla sattui olemaan chihun kokoinen paikka auki. Kirppu taasen muutti Mervin luo Hesaan joten kotiin jäi Kylli. Erikoisnäyttely oli lokakuussa, meni hienosti; Bindy ROP, Arska VSP, Kirppu BIS-pentu ja Kylli-Kirppu parikilpailun voittajat. Carol ja Aimee olivatkin käymässä silloin meillä, oli ihan hienoa näyttää miten chihuilla meni sinä viikonloppuna. Lauantaina Bindy oli nimittäin Turun KV:ssä RYP-4. Lopullinen sijoitus Vuoden Koira-kisassa oli 9. sija. Mielettömän hienosti koska näyttelyttämisen tahti oli aika verkkaisa :D Annikalle iso kiitos tästä vuodesta!
Sen ainoan kerran kun olisi oma koira Champion of Championsiin päässyt, niin eikö pentusuunnitelmat sotke sen... Eli Bindy nyt toivottavasti tekaisee pennut joulukuussa. Ehkä kestän sen ettei mennäkään Champpareihin jos saadaan kivat pennut. Ehkä.
Emma lähti töihin Australiaan ja tilalle tuli Iida! Koirat harrastelee mitä moninaisempia juttuja nykyään; Peikolla hakutreenejä ja agilityä, siinä sivussa vähän rallitokoa, Noita tokoilee ja rallytokoilee, Eini tokoilee, Aune agiliitää kuin myös Gaze jne. Yksi rallytokon ykköstulos Noidalle vielä niin saa koulutustunnuksen! Huomenna muuten on kisat...
Koiranomin koulutus on nyt loppunut, enää kolme koulupäivää nyt alkuviikosta ja se on siinä! Tosi mukavaa aikaa ollut, erittäin mielenkiintoista ja tavallaan raskastakin. Ei se lukeminen itsessään vaan se tunne kun pitäisi lukea mutta tekeekin kaikkea muuta :D Nyt syksyllä käyty paljon ongelmatapauskoiria läpi eri tavoin ja olen huomannut, että se on erittäin mielenkiintoista ja Kalifornian reissu antoi tosi paljon eväitä siihen. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä ja se on tietysti pääasia.
Kävimme Masan kanssa Irlannissa, Dublinissa lokakuun lopussa. Ja arvatkaa mitä me tehdään matkoilla? Nukutaan. Paljon. Ihana kun ei tarvitse herätä ja kuunnella kuka nyt haukkuu tai pitääkö koirat päästää nyt ulos jne. Välillä syömään ja sitten taas nukkumaan :D No riverdancea nähtiin, se jotenkin kolahtaa mulle. Treenasin sitä Sussin iloksi risteilylläkin, viinalla oli osuutta asiaan. Joo, kaksi risteilyäkin tuli tehtyä peräkkäisinä viikonloppuina. Ensin Sussin kanssa Hesa-Tukholma-Hesa ja arvatkaa mitä me tehtiin siellä pääasiassa? No nukuttiin tietysti! Eka vuorokausi, toisena iltana päästiin jo paariin asti ja siitä ei sen enempää.
Seuraavana viikonloppuna luokkakavereiden kanssa Tku-Tukholma risteily ja taas tuli todettua, että risteily on aina elämys sekä meri on armoton... Hauskaa oli. Nyt ei nukuttu ei.
Ai niin, ajoimme syyskuun alussa Hymerillä pohjoiseen, Rovaniemelle ensin ja sieltä sitten Kemijärvelle ja Ruotsin puolelle. Norjassa pieni koukkaus ja Ruotsin kautta takaisn. Nyt voin tunnustaa, että olen aina luullut, että Levi käsittää yhden rinteen ja yhden hotellin... No oli se vähän enemmän. Masan siskolla on siellä mökki ja oleilimme siellä muutaman päivän. Olin valmis muuttamaan Leville, sen verran ihastuin koko paikkaan. Kaiken lisäksi näin livenä idolini Freemanin, Hullussa Porossa oli Menneisyyden vankien keikka juuri sopivasti.
Nyt on koittanut se aika vuodesta kun saa jättää jalat sheivaamatta, kainalot ajelematta ja antaa pöheikön kukkia!
Lauantaina alkaa kansainvälinen naisten Hecember (eli Hairy December), jolloin kaikkien karvojen annetaan kasvaa ihan miten ne haluavat.
Tällä tempauksella jaetaan tietoisuutta siitä kuinka mahtavilta miehet näyttävät kalapuikkoviiksissään!"
Nyt siis juhlitaan hecemberiä oikein olan takaa!
Huomasin hupsista heikkaa, että edellinen päivitys oli elokuulta... No, muutamia pikkujuttuja tässä välillä ehtinyt tapahtua :D
Eelis muutti syyskuun alussa omaan kotiinsa. Oikeasti tuntuu tyhjältä kun enää Ellen asuu kotona. Eelis otti mukaansa kaksi kissaa Nastan ja Atomin, hyvin kuulemma pärjäävät siellä. Ja ei, en ole käynyt kurkkimassa onko kämppä siisti! Luotan Eeliksen sanaan.
Keijo 'Keke' Rosberg muutti Joelin ja Adan luo Turkuun. Arska ei kuitenkaan olisi kestänyt toista chihu-urosta talossaan ja Joelilla sattui olemaan chihun kokoinen paikka auki. Kirppu taasen muutti Mervin luo Hesaan joten kotiin jäi Kylli. Erikoisnäyttely oli lokakuussa, meni hienosti; Bindy ROP, Arska VSP, Kirppu BIS-pentu ja Kylli-Kirppu parikilpailun voittajat. Carol ja Aimee olivatkin käymässä silloin meillä, oli ihan hienoa näyttää miten chihuilla meni sinä viikonloppuna. Lauantaina Bindy oli nimittäin Turun KV:ssä RYP-4. Lopullinen sijoitus Vuoden Koira-kisassa oli 9. sija. Mielettömän hienosti koska näyttelyttämisen tahti oli aika verkkaisa :D Annikalle iso kiitos tästä vuodesta!
Sen ainoan kerran kun olisi oma koira Champion of Championsiin päässyt, niin eikö pentusuunnitelmat sotke sen... Eli Bindy nyt toivottavasti tekaisee pennut joulukuussa. Ehkä kestän sen ettei mennäkään Champpareihin jos saadaan kivat pennut. Ehkä.
Emma lähti töihin Australiaan ja tilalle tuli Iida! Koirat harrastelee mitä moninaisempia juttuja nykyään; Peikolla hakutreenejä ja agilityä, siinä sivussa vähän rallitokoa, Noita tokoilee ja rallytokoilee, Eini tokoilee, Aune agiliitää kuin myös Gaze jne. Yksi rallytokon ykköstulos Noidalle vielä niin saa koulutustunnuksen! Huomenna muuten on kisat...
Koiranomin koulutus on nyt loppunut, enää kolme koulupäivää nyt alkuviikosta ja se on siinä! Tosi mukavaa aikaa ollut, erittäin mielenkiintoista ja tavallaan raskastakin. Ei se lukeminen itsessään vaan se tunne kun pitäisi lukea mutta tekeekin kaikkea muuta :D Nyt syksyllä käyty paljon ongelmatapauskoiria läpi eri tavoin ja olen huomannut, että se on erittäin mielenkiintoista ja Kalifornian reissu antoi tosi paljon eväitä siihen. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä ja se on tietysti pääasia.
Kävimme Masan kanssa Irlannissa, Dublinissa lokakuun lopussa. Ja arvatkaa mitä me tehdään matkoilla? Nukutaan. Paljon. Ihana kun ei tarvitse herätä ja kuunnella kuka nyt haukkuu tai pitääkö koirat päästää nyt ulos jne. Välillä syömään ja sitten taas nukkumaan :D No riverdancea nähtiin, se jotenkin kolahtaa mulle. Treenasin sitä Sussin iloksi risteilylläkin, viinalla oli osuutta asiaan. Joo, kaksi risteilyäkin tuli tehtyä peräkkäisinä viikonloppuina. Ensin Sussin kanssa Hesa-Tukholma-Hesa ja arvatkaa mitä me tehtiin siellä pääasiassa? No nukuttiin tietysti! Eka vuorokausi, toisena iltana päästiin jo paariin asti ja siitä ei sen enempää.
Seuraavana viikonloppuna luokkakavereiden kanssa Tku-Tukholma risteily ja taas tuli todettua, että risteily on aina elämys sekä meri on armoton... Hauskaa oli. Nyt ei nukuttu ei.
Ai niin, ajoimme syyskuun alussa Hymerillä pohjoiseen, Rovaniemelle ensin ja sieltä sitten Kemijärvelle ja Ruotsin puolelle. Norjassa pieni koukkaus ja Ruotsin kautta takaisn. Nyt voin tunnustaa, että olen aina luullut, että Levi käsittää yhden rinteen ja yhden hotellin... No oli se vähän enemmän. Masan siskolla on siellä mökki ja oleilimme siellä muutaman päivän. Olin valmis muuttamaan Leville, sen verran ihastuin koko paikkaan. Kaiken lisäksi näin livenä idolini Freemanin, Hullussa Porossa oli Menneisyyden vankien keikka juuri sopivasti.
Vaihdoimme asuntoautonkin. Tosin saadaan se vasta alkuvuodesta mutta enivei. Pituutta tuli roimasti lisää, jatkossa mukaan mahtuu pikkuautokin :D Tällä viikolla varasin jo Unkarin Maailmannäyttelystä asuntoautopaikankin, mukaan lähtee erinäinen määrä koiria. Toivon mukaan yksi tai kaksi ihan uutta tulokastakin. Odotan tuota reissua ihan intsinä, nyt pitäisi olla koirilla hyvin tilaa kuin myös meillä ihmisilläkin. Tulevaisuudessa toivon mukaan asuntoautoilemme paljonkin, voidaan vaikka nukkua siellä matkojen aikana. Oikeasti, sen kanssa reissaaminen on tosi rentouttavaa koska yksinkertaisesti en voi tehdä siellä mitään järkevää, muuta kuin lukea.
Uuden vuoden jälkeen suuntaamme Meksikoon! Matkan ajankohdasta johtuen jäi muuten Peikkokin astuttamatta. Eikö ole ihan normikamaa, että kun vihdoinkin liki kahden vuoden tauon jälkeen Peikko aloitti juoksunsa niin mahdollinen synnytys olisi osunut juuri siihen Meksikon viikkoon? Eli ei sitten astutettu. Ensi keväänä sitten tietysti Peikko ja Noita juoksuilee samaan aikaan ja pennut toki samaan viikkoon. Eikö se aina näin jotenkin mene?
Nyt lupaan päivitellä tätä blogia vähän useammin. Luin pitkästä aikaa Kalifornian ajalta tätä ja voi että kun muistuikin kaikki hyvin mieleen.
Meillä muuten haisee omena-kaneli kynttilä. Joulun rauhaa kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)