Se on ohi!!! En ole kauhean jouluihminen ja jostain syystä silti stressaan joulusta, ihan sen takia, että muutkin stressaavat. Aattona veli ja äiti oli syömässä ja sain järkättyä jouluruokailun suht kivuttomasti, asiankuuluvine herkkuineen. Eilen oli kaikki muksut kotona, pitkästä aikaa kaikki samaan aikaan. Mikä oli tosi mukavaa. Innostuin loppuvuodesta ostamaan muutaman seurapelin, eräänä päivänä kun olin kyllästynyt ainaiseen netissä roikkumiseen. "Ennen vanhaan aina pelattiin..." No eilen pelattiin, I know-peliä ja Kuva-Rappakaljaa. On noissa peleissä mukava tunnelma, kaikki on hyvällä tuulella ja ääntä kuuluu. Käytiin ennen pelisessiota Ellenin kanssa tyhjäämässä Neste kaikista karkeista joten kaikki oli iloisessa sokerihumalassa koko illan.
Pikku-Muska kasvaa tappavan tasaisesti. En olisi kyllä ikinä uskonut, että Bindy-prinsessa ottaa äitiyden noin hienosti. Muutamaan otteeseen on Muska ja Bindy löytynyt jostain muualta kuin boxista ja Bindyä tilanne on ahdistanut. Bindyhän kutee boxissaan meidän makuuhuoneessa ja ovi on koko ajan suljettuna. En halua, että sen tarvitsee yhtään stressata muista koirista. Chihut on kyllä aika alkukantaisen raivoisia narttuja synnytyksen jälkeen, joskus katselin mm. staffeista kuvia, missä emo oli ihan sulassa sovussa muiden saman perheen koirien kanssa, vastasyntyneiden kera. Ei tulisi kuuloonkaan ainakaan meidän chihujen kanssa. Jokaikinen on ollut niin älyttömän tarkka pennuistaan ja vaan zuumanneet raivoisana kaikki vähänkin liian lähelle tunkevat muut koirat. Ja se pesimisrauha heille suotakoon, imettävä emä ei saa stressata mistään. :)
Meksikon matka lähestyy. Tänään jopa katsoin minne mennään... Ensin lennetään Dallasin kautta Leoniin ja sieltä ajamme jossain välissä Puerto Vallartaan. Ihana kaivaa kevyemmät vaatteet esille! Tosin ei tämä talvi ole niin paljon ahdistanut koska lunta on riittänyt eikä ole niin pimeää. Masa tosin kiroilee lumentuloa antaumuksella. Äh, se pitkä lentomatka on vaan niin syvältä.
Olen nyt pyhien kunniaksi surffinut netissä, huom. silloin kun en ole pelannut seurapelejä, ja onkinut tietoa mm. tiibetinmastiffeista. Vähänkö odotan kun meidän oma Harpo saapuu Suomeen jossain vaiheessa! Ai joo, meidän koiralauma on nyt jouluna ollut pienempi koska Toni otti Börjen, Peikon ja Even mukaansa mennessään käymään kotonaan nyt joululomalla. Tuntuu kuin oltaisiin ihan normikoiraperhe kun koiria on niin vähän.
Tänään katsottiin urakalla leffa 'Pahan morsian' joka kertoo Englannista 1400-luvulla. Miksi mä aina innostun fanaattisesti kaikista asioista? Ketuttaa koska mun yleistietämykseni on niin hatara ja muistan toki kuulleeni esimerkiksi Oliver Cromwellista mutta siihen se sitten jääkin. Tosi mielenkiintoinen ja hyvin tehty leffa, englantilaiset osaa kyllä tehdä hyviä telkkuohjelmia ja leffoja. Tosin mua alkoi vaivaamaan miksi koko leffa tavallaan pyöri yhden asian ympärillä eli kuka pääsi vällyihin (mikä ilmaisu!) tämän päähenkilö Angelikan kanssa... Osasyy mietintään on veljeltäni saama kirja 'Naisena olemisen taito' jota olen nyt lukenut jonkin matkaa. Ajankohtaisena asiana mm. naisen karvoitus, miksi se on niin kielletty asia ja sen ympärillä pyörii iso teollisuudenhaara. Naisella ei saisi olla missään karvoja? Miksi? Miksi pitäisi olla karvaton, 'ikilapsi' ja kärsiä kutisevasta sängestä ja höyläillä itseä muutamaan otteeseen viikossa? Missä vaiheessa esim. alapään karvoituksesta tuli tabu? Brassivahauksesta must?
No, leffa oli siis hyvä ja nykyisin tosiaan jaksan katsoa koko leffan nukahtelematta meidän pimeässä leffahuoneessa. Voitto sekin on.
Huomenna paluu arkeen kera hammaslääkärin ja kampaajan. Ja hei, koko ajan ollaan nyt menossa kesää kohti! Älkää unohtako sitä!
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
perjantai 21. joulukuuta 2012
21.12.12 Maailmanloppu meni jo...
Tylsää koska ei tapahtunut sitten mitään. No, uutta odotellessa.
Antijouluihmisenä meillä ei ole vielä mitään joulua valmisteltu. Tai no, löysin kaapista sellaisen joulupukkipariskunnan ja se kököttää nyt eteisen kaapin päällä. Huomenna täytyy ostaa kinkku, se on ainoa mun jouluperinne. Lapset olen lahjonut jo etukäteen, samoin Masan. Edelleen ketuttaa se, etten ostanut Amsterdamista sitä puhallettavaa vinyylikuusta. Se olisi päheä ja voisin sen kanssa kuitata kaikki joulukoristeet.
Meidän tiibetinmastiffi-projekti etenee! Näyttää siltä, että sellainen saadaan nyt kevääksi. Ja keksin, että jos me haetaan se sieltä Kaliforniasta, niin voisin samalla yrittää mennä moikkaamaan Linniä ja ehkä olla siellä keskuksessa jonkin aikaa... Harpo tulee pojan nimeksi.
Bindyllä on nyt yksi narttupentu! Onneksi ainokainen on narttu. Sai nimekseen Muska, Owelan iBone. Veli oli nimeltään Kirka mutta Kirkan vei kuolo mennessään syntymän jälkeen. Olikohan nimi enne? Muska on tylsästi riistanvärinen, olisi voinut tulla joku sähäkämmän värinen tytsy mutta kaikkea ei voi saada. Toivottavasti se muistuttaa isona chihuahuaa. Ja huolimatta ennakko-odotuksistani, Bindystä kuoriutui superemo! Hautoo pentuaan niin, ettei ehdi ulos tai edes syömään.
Mun tuurilla sain sen patologin vastauksen just yhtä epäselvänä. Eli on kuulemma hyvänlaatuinen patti mutta ehkä kannattaisi kuitenkin poistaa. Eli lähete meni TYKSiin ja menen sinne näyttämään sitä, siellä katsovat poistetaanko se vai ei. Eli edelleen en tiedä pitäisikö mun huolestua vai ei. Tällä hetkellä en ole huolissani. Ja samantien käy mielessä, että no niin, nyt kun niin kevyesti otan koko pattiasian, niin satavarmasti siitä tulee riesa. Pessimisti ei pety.
Aloitin myös suurin odotuksin lukemaan tätä kohuttua Fifty Shades of Grey-trilogiaa. Ekasta kirjasta jaksoin innostua, toinen meni joten kuten ja nyt kolmatta luenkin jo kolmatta viikkoa... Jotenkin masentaa kun ei voi samaistua päähenkilöihin, sillä kirjan miespuolinen sankari on JO 27v ja naispuolisen sankarin (22-v) mielestä niin itsevarma ja kypsä. Haloo. 27-vuotias on täysin kakara vielä. Ja kirja on aika kaukana uskaliaasta, varsinkin jos on aloittanut sm-uransa, kirjallisen huom, esimerkiksi O:n tarinalla, teini-ikäisenä. Siinä ei pelleilty millään kylpytakin vyöllä...
Edelleen on katsomatta viimeisin Twilight-leffa. Josko joulunpyhinä korjaisin tämän kulttuurisen mustan aukon. Mutta ahdistaa jo valmiiksi päähenkilöiden tiukat sanattomat tuijotukset, Kauniiden ja Rohkeiden tyyliin. Kotona tuli katsottua Kingin kirjaan pohjautuva 'Rita Hayworth-avain pakoon'-leffa ja se taas kolahti täysillä. Tuli mieleen Vihreä maili-leffa ja kun jälkeenpäin katsoin, niin sama ohjaaja niissä.
Ihan outo olo kun mun to do-listalla ei ole mitään tekemättömiä töitä. Sain ilmottua koirat Cruftsiin, tehnyt kirjanpidon valmiiksi, hommanut estat Meksikon matkaa varten, päivittänyt sivut jne jne.
Tänään on muuten joku talvipäivän tasaus/seisaus whatever mutta nyt alkaa päivä pitenemään. Ja mua alkaa jo ahdistamaan, että juhannuksen jälkeen alkaa taas pimenemään. Voisin kenties yrittää elää nykyhetkessä? Mutta se on vaikeaa, niin vaikeaa.
Palaillaan.
Antijouluihmisenä meillä ei ole vielä mitään joulua valmisteltu. Tai no, löysin kaapista sellaisen joulupukkipariskunnan ja se kököttää nyt eteisen kaapin päällä. Huomenna täytyy ostaa kinkku, se on ainoa mun jouluperinne. Lapset olen lahjonut jo etukäteen, samoin Masan. Edelleen ketuttaa se, etten ostanut Amsterdamista sitä puhallettavaa vinyylikuusta. Se olisi päheä ja voisin sen kanssa kuitata kaikki joulukoristeet.
Meidän tiibetinmastiffi-projekti etenee! Näyttää siltä, että sellainen saadaan nyt kevääksi. Ja keksin, että jos me haetaan se sieltä Kaliforniasta, niin voisin samalla yrittää mennä moikkaamaan Linniä ja ehkä olla siellä keskuksessa jonkin aikaa... Harpo tulee pojan nimeksi.
Bindyllä on nyt yksi narttupentu! Onneksi ainokainen on narttu. Sai nimekseen Muska, Owelan iBone. Veli oli nimeltään Kirka mutta Kirkan vei kuolo mennessään syntymän jälkeen. Olikohan nimi enne? Muska on tylsästi riistanvärinen, olisi voinut tulla joku sähäkämmän värinen tytsy mutta kaikkea ei voi saada. Toivottavasti se muistuttaa isona chihuahuaa. Ja huolimatta ennakko-odotuksistani, Bindystä kuoriutui superemo! Hautoo pentuaan niin, ettei ehdi ulos tai edes syömään.
Mun tuurilla sain sen patologin vastauksen just yhtä epäselvänä. Eli on kuulemma hyvänlaatuinen patti mutta ehkä kannattaisi kuitenkin poistaa. Eli lähete meni TYKSiin ja menen sinne näyttämään sitä, siellä katsovat poistetaanko se vai ei. Eli edelleen en tiedä pitäisikö mun huolestua vai ei. Tällä hetkellä en ole huolissani. Ja samantien käy mielessä, että no niin, nyt kun niin kevyesti otan koko pattiasian, niin satavarmasti siitä tulee riesa. Pessimisti ei pety.
Aloitin myös suurin odotuksin lukemaan tätä kohuttua Fifty Shades of Grey-trilogiaa. Ekasta kirjasta jaksoin innostua, toinen meni joten kuten ja nyt kolmatta luenkin jo kolmatta viikkoa... Jotenkin masentaa kun ei voi samaistua päähenkilöihin, sillä kirjan miespuolinen sankari on JO 27v ja naispuolisen sankarin (22-v) mielestä niin itsevarma ja kypsä. Haloo. 27-vuotias on täysin kakara vielä. Ja kirja on aika kaukana uskaliaasta, varsinkin jos on aloittanut sm-uransa, kirjallisen huom, esimerkiksi O:n tarinalla, teini-ikäisenä. Siinä ei pelleilty millään kylpytakin vyöllä...
Edelleen on katsomatta viimeisin Twilight-leffa. Josko joulunpyhinä korjaisin tämän kulttuurisen mustan aukon. Mutta ahdistaa jo valmiiksi päähenkilöiden tiukat sanattomat tuijotukset, Kauniiden ja Rohkeiden tyyliin. Kotona tuli katsottua Kingin kirjaan pohjautuva 'Rita Hayworth-avain pakoon'-leffa ja se taas kolahti täysillä. Tuli mieleen Vihreä maili-leffa ja kun jälkeenpäin katsoin, niin sama ohjaaja niissä.
Ihan outo olo kun mun to do-listalla ei ole mitään tekemättömiä töitä. Sain ilmottua koirat Cruftsiin, tehnyt kirjanpidon valmiiksi, hommanut estat Meksikon matkaa varten, päivittänyt sivut jne jne.
Tänään on muuten joku talvipäivän tasaus/seisaus whatever mutta nyt alkaa päivä pitenemään. Ja mua alkaa jo ahdistamaan, että juhannuksen jälkeen alkaa taas pimenemään. Voisin kenties yrittää elää nykyhetkessä? Mutta se on vaikeaa, niin vaikeaa.
Palaillaan.
tiistai 11. joulukuuta 2012
11.12.2012 Pakko kirjoittaa ennen maailmanloppua!
En jaksanut odottaa, että päivä vaihtuu toiseksi eli 12.12.12. Mulla on pientä numerofriikin vikaa...
Itsenäisyyspäivä ohi, messariviikonloppu takana, koulu loppu jne. Muutamia ajatuksia ja mietteitä tullut tässä matkan varrella.
Kävimme viimeisinä koulupäivinä tutustumassa poliisikoirakouluun sekä opaskoirakouluun. Aivan mielettömän mielenkiintoisia paikkoja ja sain paljon ajateltavaa. Ihan niinkin yksinkertainen juttu kuin poliisikoirakoululla olivat muuttaneet toimintapaansa lelupalkkauksessa. Enää eivät nostata kierroksia sen kanssa vaan ainoastaan antavat lelun koiran suuhun. Tuloksena koira joka jaksaa keskittyä pidempään ja paremmin. Ihan aloin miettimään omia koiria esim. näyttelyissä, rallykisoissa jne. Opaskoirakoulussa kuulin mielenkiintoisia ajatuksia jalostuksesta, siemennyksistä, luonteista.
Rallykisoista joo... Otin hylätyn radan Noidan kanssa koska en saamari osannut laskea/muistanut, että ainoastaan kaksi kertaa saa uusia merkin. Uusin nimittäin kolme kertaa ja hylsy. Jos olisi älynnyt jättää korjaamatta, niin tulos olisi ollut hyväksytty, pisteitäkin olisi tullut yli 90. Taktiikka-Tuija keskittyy ensi kerralla paremmin. Tänään muuten olin pitkästä aikaa Sisun kanssa rallytreeneissä ja voihan vide kun se meni hienosti pitkän tauon jälkeen. Eikä jaksanut nostella kierroksia muista koirista hallilla. Sen kunniaksi menen sen kanssa nyt sunnuntaina möllikisaamaan.
Ja kuten jo faceen kirjoitin, välillä saa muistuksen siitä kuinka lainassa tämä elämä meillä voi olla. Viime keskiviikkona, itsenäisyyspäivän aattona kenneltyttömme Iida joutui pahaan kolariin. Kukaan ei kuollut mutta lähellä oli. Iida sai soitettua minulle heti tapahtuneen jälkeen ja olin paikalla ensimmäisten joukossa. Kaikki shokissa, kävelivät ympäriinsä naama veressä, toisesta autosta kuului huutoa kun oli jäänyt puristuksiin. Ambulanssi oli kuulemma tulossa eli ainoa, mitä siinä pystyin tekemään, oli auttaa ihmiset istumaan ja pitämään heidät lämpimänä jne. Iidan alaleuka murtui neljään osaan, kuskilla oli ilmarinta airbagin tölväisystä ja komannella oli jalka paskana. Vastapuolen autosta pit katto leikata irti jotta puristuksiin jääneet saatiin pois autosta. Autossa oli bulgarialaisia hitsareita (?), olivat lähteneet pyörimään suoralla tiellä, sileillä renkailla. Erään poliisin kommentti olikin, ettei Etelä-Eurooppalaisia saisi päästää ajamaan Suomen talviolosuhteisiin, heillä ei ole mitään kokemusta liukkaasta kelistä tms. Se, mikä oli jännä huomata, oli pelastushenkilökunnan ammattitaito. Yksiköitä tuli poliisilta, palokunnalta, sairaalasta, kaikki toimivat suht jouhevasti, aivan pientä hapuilua oli heti porukan saavuttua paikalle mutta sen jälkeen kaikki alkoivat toimimaan. Iida pääsee näinä päivinä pois sairaalasta.
Lisää jännähetkiä oli taas tänään kun kävin mammografiassa. Liki kolme vuotta sitten käydessäni, lääkäri löysi patin, kyhmyn rinnastani ja otti biopsiat siitä. Oli kamalaa odotella tuloksia, vilkkaalla mielikuvituksella ehdin jo ajattelemaan vaikka mitä. Nyt olin paremmin varustautunut enkä alkanut panikoimaan kun taas otettiin biopsia muuttuneesta patista. Joka tapauksessa olen varma, että jonkun syövän tulen saamaan joskus, olen syöpäisestä suvusta ja soluni käyttäytyvät muutenkin oudosti... Jos pitäisi valita minkä syövän ottaisi, niin rintasyöpä olisi ykkösenä. Hyvä hoitoennuste ja tiedän lähipiiristä useita tapauksia jotka ovat päässeet siitä yli. Plus hankkisin ihan piruuttani oikein törötisuimplantit :D Ja jos tukka lähtisi, niin alkaisin kuuntelemaan Sinead O'Connoria!
Messari oli odotetusti samanlainen kuin ennenkin. Koirilla ei mennyt häävisti, chihuista oli mukana vain Arska ja Hattis, staffeista Pippuri ja Aune. Kasvateista oli mukana Hugo, Rokka ja Taima. Pojat ovat tosi keskenkasvuisia luikeroita tällä hetkellä. Mutta muuten oli kiva nähdä tuttuja ja tuli kamala hinku päästä taas johonkin töihin, myymään koiratarvikkeita. Vielä pitää reilun puoli vuotta odotella, sitten on taas tie vapaa!
Ellen sai vihdoin ja viimein valmiiksi hakemuksensa sinne vaihto-oppilasjuttuun. Sitä hakemusta tehtiin ajan kanssa, piti kirjoittaa kirje tulevalle isäntäperheelle, kertoa Ellenistä, pyytää tiedot entisiltä opettajilta, hammaslääkäreiltä, lääkäreiltä jne. Mutta olen oikein ylpeä Ellenistä, hän hoiti asiansa todella itsenäisesti. Mun tyttö :)
Nuo ongelmakoirakonsultaatiot ovat lähteneet ihan hyvin käyntiin ja ilmeisesti asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Itse pidän niistä tosi paljon, kiva nähdä erilaisia koiria ja tilanteita.
Itsenäisyyspäivä ohi, messariviikonloppu takana, koulu loppu jne. Muutamia ajatuksia ja mietteitä tullut tässä matkan varrella.
Kävimme viimeisinä koulupäivinä tutustumassa poliisikoirakouluun sekä opaskoirakouluun. Aivan mielettömän mielenkiintoisia paikkoja ja sain paljon ajateltavaa. Ihan niinkin yksinkertainen juttu kuin poliisikoirakoululla olivat muuttaneet toimintapaansa lelupalkkauksessa. Enää eivät nostata kierroksia sen kanssa vaan ainoastaan antavat lelun koiran suuhun. Tuloksena koira joka jaksaa keskittyä pidempään ja paremmin. Ihan aloin miettimään omia koiria esim. näyttelyissä, rallykisoissa jne. Opaskoirakoulussa kuulin mielenkiintoisia ajatuksia jalostuksesta, siemennyksistä, luonteista.
Rallykisoista joo... Otin hylätyn radan Noidan kanssa koska en saamari osannut laskea/muistanut, että ainoastaan kaksi kertaa saa uusia merkin. Uusin nimittäin kolme kertaa ja hylsy. Jos olisi älynnyt jättää korjaamatta, niin tulos olisi ollut hyväksytty, pisteitäkin olisi tullut yli 90. Taktiikka-Tuija keskittyy ensi kerralla paremmin. Tänään muuten olin pitkästä aikaa Sisun kanssa rallytreeneissä ja voihan vide kun se meni hienosti pitkän tauon jälkeen. Eikä jaksanut nostella kierroksia muista koirista hallilla. Sen kunniaksi menen sen kanssa nyt sunnuntaina möllikisaamaan.
Ja kuten jo faceen kirjoitin, välillä saa muistuksen siitä kuinka lainassa tämä elämä meillä voi olla. Viime keskiviikkona, itsenäisyyspäivän aattona kenneltyttömme Iida joutui pahaan kolariin. Kukaan ei kuollut mutta lähellä oli. Iida sai soitettua minulle heti tapahtuneen jälkeen ja olin paikalla ensimmäisten joukossa. Kaikki shokissa, kävelivät ympäriinsä naama veressä, toisesta autosta kuului huutoa kun oli jäänyt puristuksiin. Ambulanssi oli kuulemma tulossa eli ainoa, mitä siinä pystyin tekemään, oli auttaa ihmiset istumaan ja pitämään heidät lämpimänä jne. Iidan alaleuka murtui neljään osaan, kuskilla oli ilmarinta airbagin tölväisystä ja komannella oli jalka paskana. Vastapuolen autosta pit katto leikata irti jotta puristuksiin jääneet saatiin pois autosta. Autossa oli bulgarialaisia hitsareita (?), olivat lähteneet pyörimään suoralla tiellä, sileillä renkailla. Erään poliisin kommentti olikin, ettei Etelä-Eurooppalaisia saisi päästää ajamaan Suomen talviolosuhteisiin, heillä ei ole mitään kokemusta liukkaasta kelistä tms. Se, mikä oli jännä huomata, oli pelastushenkilökunnan ammattitaito. Yksiköitä tuli poliisilta, palokunnalta, sairaalasta, kaikki toimivat suht jouhevasti, aivan pientä hapuilua oli heti porukan saavuttua paikalle mutta sen jälkeen kaikki alkoivat toimimaan. Iida pääsee näinä päivinä pois sairaalasta.
Lisää jännähetkiä oli taas tänään kun kävin mammografiassa. Liki kolme vuotta sitten käydessäni, lääkäri löysi patin, kyhmyn rinnastani ja otti biopsiat siitä. Oli kamalaa odotella tuloksia, vilkkaalla mielikuvituksella ehdin jo ajattelemaan vaikka mitä. Nyt olin paremmin varustautunut enkä alkanut panikoimaan kun taas otettiin biopsia muuttuneesta patista. Joka tapauksessa olen varma, että jonkun syövän tulen saamaan joskus, olen syöpäisestä suvusta ja soluni käyttäytyvät muutenkin oudosti... Jos pitäisi valita minkä syövän ottaisi, niin rintasyöpä olisi ykkösenä. Hyvä hoitoennuste ja tiedän lähipiiristä useita tapauksia jotka ovat päässeet siitä yli. Plus hankkisin ihan piruuttani oikein törötisuimplantit :D Ja jos tukka lähtisi, niin alkaisin kuuntelemaan Sinead O'Connoria!
Messari oli odotetusti samanlainen kuin ennenkin. Koirilla ei mennyt häävisti, chihuista oli mukana vain Arska ja Hattis, staffeista Pippuri ja Aune. Kasvateista oli mukana Hugo, Rokka ja Taima. Pojat ovat tosi keskenkasvuisia luikeroita tällä hetkellä. Mutta muuten oli kiva nähdä tuttuja ja tuli kamala hinku päästä taas johonkin töihin, myymään koiratarvikkeita. Vielä pitää reilun puoli vuotta odotella, sitten on taas tie vapaa!
Ellen sai vihdoin ja viimein valmiiksi hakemuksensa sinne vaihto-oppilasjuttuun. Sitä hakemusta tehtiin ajan kanssa, piti kirjoittaa kirje tulevalle isäntäperheelle, kertoa Ellenistä, pyytää tiedot entisiltä opettajilta, hammaslääkäreiltä, lääkäreiltä jne. Mutta olen oikein ylpeä Ellenistä, hän hoiti asiansa todella itsenäisesti. Mun tyttö :)
Nuo ongelmakoirakonsultaatiot ovat lähteneet ihan hyvin käyntiin ja ilmeisesti asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Itse pidän niistä tosi paljon, kiva nähdä erilaisia koiria ja tilanteita.
lauantai 1. joulukuuta 2012
1.12.2012 Hecember!
"Hei kaikki leidit!
Nyt on koittanut se aika vuodesta kun saa jättää jalat sheivaamatta, kainalot ajelematta ja antaa pöheikön kukkia!
Lauantaina alkaa kansainvälinen naisten Hecember (eli Hairy December), jolloin kaikkien karvojen annetaan kasvaa ihan miten ne haluavat.
Tällä tempauksella jaetaan tietoisuutta siitä kuinka mahtavilta miehet näyttävät kalapuikkoviiksissään!"
Nyt siis juhlitaan hecemberiä oikein olan takaa!
Huomasin hupsista heikkaa, että edellinen päivitys oli elokuulta... No, muutamia pikkujuttuja tässä välillä ehtinyt tapahtua :D
Eelis muutti syyskuun alussa omaan kotiinsa. Oikeasti tuntuu tyhjältä kun enää Ellen asuu kotona. Eelis otti mukaansa kaksi kissaa Nastan ja Atomin, hyvin kuulemma pärjäävät siellä. Ja ei, en ole käynyt kurkkimassa onko kämppä siisti! Luotan Eeliksen sanaan.
Keijo 'Keke' Rosberg muutti Joelin ja Adan luo Turkuun. Arska ei kuitenkaan olisi kestänyt toista chihu-urosta talossaan ja Joelilla sattui olemaan chihun kokoinen paikka auki. Kirppu taasen muutti Mervin luo Hesaan joten kotiin jäi Kylli. Erikoisnäyttely oli lokakuussa, meni hienosti; Bindy ROP, Arska VSP, Kirppu BIS-pentu ja Kylli-Kirppu parikilpailun voittajat. Carol ja Aimee olivatkin käymässä silloin meillä, oli ihan hienoa näyttää miten chihuilla meni sinä viikonloppuna. Lauantaina Bindy oli nimittäin Turun KV:ssä RYP-4. Lopullinen sijoitus Vuoden Koira-kisassa oli 9. sija. Mielettömän hienosti koska näyttelyttämisen tahti oli aika verkkaisa :D Annikalle iso kiitos tästä vuodesta!
Sen ainoan kerran kun olisi oma koira Champion of Championsiin päässyt, niin eikö pentusuunnitelmat sotke sen... Eli Bindy nyt toivottavasti tekaisee pennut joulukuussa. Ehkä kestän sen ettei mennäkään Champpareihin jos saadaan kivat pennut. Ehkä.
Emma lähti töihin Australiaan ja tilalle tuli Iida! Koirat harrastelee mitä moninaisempia juttuja nykyään; Peikolla hakutreenejä ja agilityä, siinä sivussa vähän rallitokoa, Noita tokoilee ja rallytokoilee, Eini tokoilee, Aune agiliitää kuin myös Gaze jne. Yksi rallytokon ykköstulos Noidalle vielä niin saa koulutustunnuksen! Huomenna muuten on kisat...
Koiranomin koulutus on nyt loppunut, enää kolme koulupäivää nyt alkuviikosta ja se on siinä! Tosi mukavaa aikaa ollut, erittäin mielenkiintoista ja tavallaan raskastakin. Ei se lukeminen itsessään vaan se tunne kun pitäisi lukea mutta tekeekin kaikkea muuta :D Nyt syksyllä käyty paljon ongelmatapauskoiria läpi eri tavoin ja olen huomannut, että se on erittäin mielenkiintoista ja Kalifornian reissu antoi tosi paljon eväitä siihen. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä ja se on tietysti pääasia.
Kävimme Masan kanssa Irlannissa, Dublinissa lokakuun lopussa. Ja arvatkaa mitä me tehdään matkoilla? Nukutaan. Paljon. Ihana kun ei tarvitse herätä ja kuunnella kuka nyt haukkuu tai pitääkö koirat päästää nyt ulos jne. Välillä syömään ja sitten taas nukkumaan :D No riverdancea nähtiin, se jotenkin kolahtaa mulle. Treenasin sitä Sussin iloksi risteilylläkin, viinalla oli osuutta asiaan. Joo, kaksi risteilyäkin tuli tehtyä peräkkäisinä viikonloppuina. Ensin Sussin kanssa Hesa-Tukholma-Hesa ja arvatkaa mitä me tehtiin siellä pääasiassa? No nukuttiin tietysti! Eka vuorokausi, toisena iltana päästiin jo paariin asti ja siitä ei sen enempää.
Seuraavana viikonloppuna luokkakavereiden kanssa Tku-Tukholma risteily ja taas tuli todettua, että risteily on aina elämys sekä meri on armoton... Hauskaa oli. Nyt ei nukuttu ei.
Ai niin, ajoimme syyskuun alussa Hymerillä pohjoiseen, Rovaniemelle ensin ja sieltä sitten Kemijärvelle ja Ruotsin puolelle. Norjassa pieni koukkaus ja Ruotsin kautta takaisn. Nyt voin tunnustaa, että olen aina luullut, että Levi käsittää yhden rinteen ja yhden hotellin... No oli se vähän enemmän. Masan siskolla on siellä mökki ja oleilimme siellä muutaman päivän. Olin valmis muuttamaan Leville, sen verran ihastuin koko paikkaan. Kaiken lisäksi näin livenä idolini Freemanin, Hullussa Porossa oli Menneisyyden vankien keikka juuri sopivasti.
Nyt on koittanut se aika vuodesta kun saa jättää jalat sheivaamatta, kainalot ajelematta ja antaa pöheikön kukkia!
Lauantaina alkaa kansainvälinen naisten Hecember (eli Hairy December), jolloin kaikkien karvojen annetaan kasvaa ihan miten ne haluavat.
Tällä tempauksella jaetaan tietoisuutta siitä kuinka mahtavilta miehet näyttävät kalapuikkoviiksissään!"
Nyt siis juhlitaan hecemberiä oikein olan takaa!
Huomasin hupsista heikkaa, että edellinen päivitys oli elokuulta... No, muutamia pikkujuttuja tässä välillä ehtinyt tapahtua :D
Eelis muutti syyskuun alussa omaan kotiinsa. Oikeasti tuntuu tyhjältä kun enää Ellen asuu kotona. Eelis otti mukaansa kaksi kissaa Nastan ja Atomin, hyvin kuulemma pärjäävät siellä. Ja ei, en ole käynyt kurkkimassa onko kämppä siisti! Luotan Eeliksen sanaan.
Keijo 'Keke' Rosberg muutti Joelin ja Adan luo Turkuun. Arska ei kuitenkaan olisi kestänyt toista chihu-urosta talossaan ja Joelilla sattui olemaan chihun kokoinen paikka auki. Kirppu taasen muutti Mervin luo Hesaan joten kotiin jäi Kylli. Erikoisnäyttely oli lokakuussa, meni hienosti; Bindy ROP, Arska VSP, Kirppu BIS-pentu ja Kylli-Kirppu parikilpailun voittajat. Carol ja Aimee olivatkin käymässä silloin meillä, oli ihan hienoa näyttää miten chihuilla meni sinä viikonloppuna. Lauantaina Bindy oli nimittäin Turun KV:ssä RYP-4. Lopullinen sijoitus Vuoden Koira-kisassa oli 9. sija. Mielettömän hienosti koska näyttelyttämisen tahti oli aika verkkaisa :D Annikalle iso kiitos tästä vuodesta!
Sen ainoan kerran kun olisi oma koira Champion of Championsiin päässyt, niin eikö pentusuunnitelmat sotke sen... Eli Bindy nyt toivottavasti tekaisee pennut joulukuussa. Ehkä kestän sen ettei mennäkään Champpareihin jos saadaan kivat pennut. Ehkä.
Emma lähti töihin Australiaan ja tilalle tuli Iida! Koirat harrastelee mitä moninaisempia juttuja nykyään; Peikolla hakutreenejä ja agilityä, siinä sivussa vähän rallitokoa, Noita tokoilee ja rallytokoilee, Eini tokoilee, Aune agiliitää kuin myös Gaze jne. Yksi rallytokon ykköstulos Noidalle vielä niin saa koulutustunnuksen! Huomenna muuten on kisat...
Koiranomin koulutus on nyt loppunut, enää kolme koulupäivää nyt alkuviikosta ja se on siinä! Tosi mukavaa aikaa ollut, erittäin mielenkiintoista ja tavallaan raskastakin. Ei se lukeminen itsessään vaan se tunne kun pitäisi lukea mutta tekeekin kaikkea muuta :D Nyt syksyllä käyty paljon ongelmatapauskoiria läpi eri tavoin ja olen huomannut, että se on erittäin mielenkiintoista ja Kalifornian reissu antoi tosi paljon eväitä siihen. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä ja se on tietysti pääasia.
Kävimme Masan kanssa Irlannissa, Dublinissa lokakuun lopussa. Ja arvatkaa mitä me tehdään matkoilla? Nukutaan. Paljon. Ihana kun ei tarvitse herätä ja kuunnella kuka nyt haukkuu tai pitääkö koirat päästää nyt ulos jne. Välillä syömään ja sitten taas nukkumaan :D No riverdancea nähtiin, se jotenkin kolahtaa mulle. Treenasin sitä Sussin iloksi risteilylläkin, viinalla oli osuutta asiaan. Joo, kaksi risteilyäkin tuli tehtyä peräkkäisinä viikonloppuina. Ensin Sussin kanssa Hesa-Tukholma-Hesa ja arvatkaa mitä me tehtiin siellä pääasiassa? No nukuttiin tietysti! Eka vuorokausi, toisena iltana päästiin jo paariin asti ja siitä ei sen enempää.
Seuraavana viikonloppuna luokkakavereiden kanssa Tku-Tukholma risteily ja taas tuli todettua, että risteily on aina elämys sekä meri on armoton... Hauskaa oli. Nyt ei nukuttu ei.
Ai niin, ajoimme syyskuun alussa Hymerillä pohjoiseen, Rovaniemelle ensin ja sieltä sitten Kemijärvelle ja Ruotsin puolelle. Norjassa pieni koukkaus ja Ruotsin kautta takaisn. Nyt voin tunnustaa, että olen aina luullut, että Levi käsittää yhden rinteen ja yhden hotellin... No oli se vähän enemmän. Masan siskolla on siellä mökki ja oleilimme siellä muutaman päivän. Olin valmis muuttamaan Leville, sen verran ihastuin koko paikkaan. Kaiken lisäksi näin livenä idolini Freemanin, Hullussa Porossa oli Menneisyyden vankien keikka juuri sopivasti.
Vaihdoimme asuntoautonkin. Tosin saadaan se vasta alkuvuodesta mutta enivei. Pituutta tuli roimasti lisää, jatkossa mukaan mahtuu pikkuautokin :D Tällä viikolla varasin jo Unkarin Maailmannäyttelystä asuntoautopaikankin, mukaan lähtee erinäinen määrä koiria. Toivon mukaan yksi tai kaksi ihan uutta tulokastakin. Odotan tuota reissua ihan intsinä, nyt pitäisi olla koirilla hyvin tilaa kuin myös meillä ihmisilläkin. Tulevaisuudessa toivon mukaan asuntoautoilemme paljonkin, voidaan vaikka nukkua siellä matkojen aikana. Oikeasti, sen kanssa reissaaminen on tosi rentouttavaa koska yksinkertaisesti en voi tehdä siellä mitään järkevää, muuta kuin lukea.
Uuden vuoden jälkeen suuntaamme Meksikoon! Matkan ajankohdasta johtuen jäi muuten Peikkokin astuttamatta. Eikö ole ihan normikamaa, että kun vihdoinkin liki kahden vuoden tauon jälkeen Peikko aloitti juoksunsa niin mahdollinen synnytys olisi osunut juuri siihen Meksikon viikkoon? Eli ei sitten astutettu. Ensi keväänä sitten tietysti Peikko ja Noita juoksuilee samaan aikaan ja pennut toki samaan viikkoon. Eikö se aina näin jotenkin mene?
Nyt lupaan päivitellä tätä blogia vähän useammin. Luin pitkästä aikaa Kalifornian ajalta tätä ja voi että kun muistuikin kaikki hyvin mieleen.
Meillä muuten haisee omena-kaneli kynttilä. Joulun rauhaa kaikille!
sunnuntai 19. elokuuta 2012
19.8.2012 Onpa ollutkin piiiitkä tauko
Ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei olisi mitään tapahtunut. Itseasiassa varmaan merkki siitä, että on tapahtunut koko ajan eikä ole ollut aikaa kirjoitella.
Inhottaa koska huomaan jo nyt ajattelevani pitkää ja pimeää talvea. Miksi en voi nauttia kesästä vielä nyt, miksi mä menen asioiden edelle? Syksyllä tiedossa koulua, jouluksi pitäisi siis valmistua. Sen jälkeen varattu reissu Meksikoon, se täytyy pitää mielessä kun pimeys ja kylmyys uhkaa ottaa vallan. Joka ikinen viikonloppu on jotain menoa ja tein jopa aikuismaisen, kypsän päätöksen olla menemättä sinne Englantiin niille ihanille festareille. Sen sijaan tehdään Masan kanssa reissu asuntoautolla pohjoiseen, käsivarren kautta Norjaan ja sieltä valutaan alas. En ole koskaan ollut siellä päin ja oikeasti odotan innolla matkaa. Ei ole koiranäyttelyitä tiedossa, toki muutama koira otetaan mukaan, Hitti ja Eini. Ja arvaa jos joku olisi sanonut vuosi sitten, että suunnittelen jotain pientä vaellusta pohjoisessa, olisin taatusti nauranut (ja itkenyt) asialle ja lujaa... Nyt 15 kiloa kevyempänä voin oikeasti toteuttaa patikoinnin. Nyt on muutenkin Masan kanssa kilpailu siitä, kumpi tekee pidempiä lenkkejä koirien kanssa. Onneksi on monta koiraa, ettei tarvitse yhtä lenkkeilyttää henkihieveriin.
Vaihdoimme Hymerin uuteen asuntoautoon... Isompaan. Saadaan se vasta ensi keväänä mutta on pakko suunnitella jo nyt kaikkia reissuja sen kanssa. Paljon enemmän tilaa koirille. Kotiin muuten jäi Minin pennuista molemmat tytöt, Kirppu ja Kylli, Joelin luo muutti Keijo K. Kojootti. Katsellaan miltä pimut alkavat näyttää kasvaessaan. Ihanat luonteet niillä on. Tulevassa autossa on siis mahdollisuus pitää koiria kolmessa osassa eli chihut, akitat ja staffit omissaan. Jätettiin yksi sohvaryhmä pois, kaikille tilaa riittää (Jumalan kämmenellä :D). Mun sisällä on asunut pieni karavaanari kaikki nämä vuodet, mun tietämättä?
Eelis muuttaa pian omaan asuntoonsa... Vähän tuntuu oudolta kun väki vähenee. Mutta eikö se sanonta kuulukin, että samalla pidot paranee? Mutta miten se siellä omassa asunnossaan pärjää? Muistaako se herätä ajoissa? Ei kai se soittele kitaraa liian myöhään? Hoitaako se koulun? Peseekö se pyykit? Antaisikohan se asentaa sellaisen pienen webbikameran sinne? Voisin seurailla sitä koko ajan ja soitella heti jos on huomautettavaa. Varmaan antaa.
Taas innoissani myös koirien kouluttamisesta. Noidan kanssa ollaan nyt oltu BH-kurssilla kuin myös aloitettiin toko-kurssi. Rallytokoa treenataan edelleen viikottain. Eilen olin kisoissa Hyvinkäällä, Peikon radan keskeytin koska sillä ei ollut mitään mielikuvaa kontaktista, mm. katsoi mua ihan hoomoilasena kun käskin istumaan :D Mutta Noita veti radan läpi 98 pisteellä! Ne kaksi pistettä meni ohjaajavirheestä eli mun mokia. Olen niiiiiin ylpeä! Muutenkin olen yllättynyt kuinka helppoa ja mukavaa on Noidan koulutus, sillähän on potentiaalia vaikka mihin. Heti piti katsoa uudet kisat nyt syksyksi.
Akitoiden eka oma erkkari on kahden viikon kuluttua. Sata ilmoitettua akitaa... Hulppea määrä etten sanoisi. Ai joo, Esteri kävi Raision näyttelyssä viime viikonloppuna ja olikin VSP :D Esteri on viimeksi ollut näyttelyssä lokakuussa 2010 joten ei ihan tavaksi ole päässyt. Samassa näyttelyssä Arska sai nollan, kieli kuulemma näkyi suusta. Lars Alzheimer ei tule enää näkemään meitä kehässään. Arska ei ollut ainoa nollan saanut, niitä ilmeisesti tuli muillekin. Siiryimme sujuvasti akitakehän ääreen ja Mini sekä Hattis eivät menneet enää kehään.
Olin pitkästä aikaa töissä Petvetissä nyt viime perjantaina ja ai että olikin mukavaa! Ensi vuonna täytyy oikeasti kehitellä jotain järkevää kun kilpailukielto loppuu. Debi ja Kari kävivätkin kylässä just ja hienoja ideoita toivat tullessaan... Jatkoa myöhemmin :) Koirakoodin logo ja slogan ovat muuten nyt valmiit ja syksyksi on luvassa muutamia kursseja:
Eini 'Villisilmä-Vauhkomieli' taitaa sittenkin saada pitää silmänsä. Eli silmä ei siis puhjennutkaan, onneksi. Einin mielihaluun kissojen jaagaamiseen yksisilmäisyys ei ole vaikuttanut yhtään... Einille on myös tehty tilaus jenkkeihin omaa poikaystävää varten. Odottelemme Sämpyä tulevaksi ensi talven aikana. Eini sanoi (kyllä, Eini juttelee aika paljon vaikka lapset väittävätkin mun itse keksivän sen juttuja itse), että hän haluaa ulkomaalaisen uroksen. Eksoottisen. Oli pakko etsiä sitten jostain ja päädyimme jenkkeihin. Eini on niin onnellinen, hän menee naimisiin... Joo, nämä sunnuntaiaamut ei ehkä ole parhainta aikaa mun elämässä, en ole herännyt vielä kunnolla.
Näihin mietteisiin, näihin tunnelmiin lopetamme tällä kertaa.
Inhottaa koska huomaan jo nyt ajattelevani pitkää ja pimeää talvea. Miksi en voi nauttia kesästä vielä nyt, miksi mä menen asioiden edelle? Syksyllä tiedossa koulua, jouluksi pitäisi siis valmistua. Sen jälkeen varattu reissu Meksikoon, se täytyy pitää mielessä kun pimeys ja kylmyys uhkaa ottaa vallan. Joka ikinen viikonloppu on jotain menoa ja tein jopa aikuismaisen, kypsän päätöksen olla menemättä sinne Englantiin niille ihanille festareille. Sen sijaan tehdään Masan kanssa reissu asuntoautolla pohjoiseen, käsivarren kautta Norjaan ja sieltä valutaan alas. En ole koskaan ollut siellä päin ja oikeasti odotan innolla matkaa. Ei ole koiranäyttelyitä tiedossa, toki muutama koira otetaan mukaan, Hitti ja Eini. Ja arvaa jos joku olisi sanonut vuosi sitten, että suunnittelen jotain pientä vaellusta pohjoisessa, olisin taatusti nauranut (ja itkenyt) asialle ja lujaa... Nyt 15 kiloa kevyempänä voin oikeasti toteuttaa patikoinnin. Nyt on muutenkin Masan kanssa kilpailu siitä, kumpi tekee pidempiä lenkkejä koirien kanssa. Onneksi on monta koiraa, ettei tarvitse yhtä lenkkeilyttää henkihieveriin.
Vaihdoimme Hymerin uuteen asuntoautoon... Isompaan. Saadaan se vasta ensi keväänä mutta on pakko suunnitella jo nyt kaikkia reissuja sen kanssa. Paljon enemmän tilaa koirille. Kotiin muuten jäi Minin pennuista molemmat tytöt, Kirppu ja Kylli, Joelin luo muutti Keijo K. Kojootti. Katsellaan miltä pimut alkavat näyttää kasvaessaan. Ihanat luonteet niillä on. Tulevassa autossa on siis mahdollisuus pitää koiria kolmessa osassa eli chihut, akitat ja staffit omissaan. Jätettiin yksi sohvaryhmä pois, kaikille tilaa riittää (Jumalan kämmenellä :D). Mun sisällä on asunut pieni karavaanari kaikki nämä vuodet, mun tietämättä?
Eelis muuttaa pian omaan asuntoonsa... Vähän tuntuu oudolta kun väki vähenee. Mutta eikö se sanonta kuulukin, että samalla pidot paranee? Mutta miten se siellä omassa asunnossaan pärjää? Muistaako se herätä ajoissa? Ei kai se soittele kitaraa liian myöhään? Hoitaako se koulun? Peseekö se pyykit? Antaisikohan se asentaa sellaisen pienen webbikameran sinne? Voisin seurailla sitä koko ajan ja soitella heti jos on huomautettavaa. Varmaan antaa.
Taas innoissani myös koirien kouluttamisesta. Noidan kanssa ollaan nyt oltu BH-kurssilla kuin myös aloitettiin toko-kurssi. Rallytokoa treenataan edelleen viikottain. Eilen olin kisoissa Hyvinkäällä, Peikon radan keskeytin koska sillä ei ollut mitään mielikuvaa kontaktista, mm. katsoi mua ihan hoomoilasena kun käskin istumaan :D Mutta Noita veti radan läpi 98 pisteellä! Ne kaksi pistettä meni ohjaajavirheestä eli mun mokia. Olen niiiiiin ylpeä! Muutenkin olen yllättynyt kuinka helppoa ja mukavaa on Noidan koulutus, sillähän on potentiaalia vaikka mihin. Heti piti katsoa uudet kisat nyt syksyksi.
Akitoiden eka oma erkkari on kahden viikon kuluttua. Sata ilmoitettua akitaa... Hulppea määrä etten sanoisi. Ai joo, Esteri kävi Raision näyttelyssä viime viikonloppuna ja olikin VSP :D Esteri on viimeksi ollut näyttelyssä lokakuussa 2010 joten ei ihan tavaksi ole päässyt. Samassa näyttelyssä Arska sai nollan, kieli kuulemma näkyi suusta. Lars Alzheimer ei tule enää näkemään meitä kehässään. Arska ei ollut ainoa nollan saanut, niitä ilmeisesti tuli muillekin. Siiryimme sujuvasti akitakehän ääreen ja Mini sekä Hattis eivät menneet enää kehään.
Olin pitkästä aikaa töissä Petvetissä nyt viime perjantaina ja ai että olikin mukavaa! Ensi vuonna täytyy oikeasti kehitellä jotain järkevää kun kilpailukielto loppuu. Debi ja Kari kävivätkin kylässä just ja hienoja ideoita toivat tullessaan... Jatkoa myöhemmin :) Koirakoodin logo ja slogan ovat muuten nyt valmiit ja syksyksi on luvassa muutamia kursseja:
Eini 'Villisilmä-Vauhkomieli' taitaa sittenkin saada pitää silmänsä. Eli silmä ei siis puhjennutkaan, onneksi. Einin mielihaluun kissojen jaagaamiseen yksisilmäisyys ei ole vaikuttanut yhtään... Einille on myös tehty tilaus jenkkeihin omaa poikaystävää varten. Odottelemme Sämpyä tulevaksi ensi talven aikana. Eini sanoi (kyllä, Eini juttelee aika paljon vaikka lapset väittävätkin mun itse keksivän sen juttuja itse), että hän haluaa ulkomaalaisen uroksen. Eksoottisen. Oli pakko etsiä sitten jostain ja päädyimme jenkkeihin. Eini on niin onnellinen, hän menee naimisiin... Joo, nämä sunnuntaiaamut ei ehkä ole parhainta aikaa mun elämässä, en ole herännyt vielä kunnolla.
Näihin mietteisiin, näihin tunnelmiin lopetamme tällä kertaa.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
19.7.2012 Masan synttäripäivä :)
Ei olekaan tullut kirjoiteltua kotiinpaluun jälkeen... Yli kaksi viikkoa siis jo kotona. Oli ihanaa kyllä palautua normaalielämäänkin intensiivisen kuukauden jälkeen. Gaze-akita on kotiutunut hyvin, juoksu onneksi loppui ja eilen oli ekaa kertaa Börjen kanssa samassa tarhassa.
Samana päivänä/yönä kun tulin kotiin, alkoi myös Gerard O'Shean handlauskurssi, kolmepäiväinen. Oli hiukan sulattelemista kun kuukauden ajan oli panostanut hillittyyn ja hallittuun käytökseen ja vaatinut koirilta samaa, sitten GOS-kurssilla riekuttiinkin ja koiran odotettiin tekevän samaa. Jokatapauksessa kurssi oli antoisa, Eini oli pöytäkurssilla ja Noita jatkokurssilla. Ensi viikolla on omatoimitreenit pienellä porukalla Liedossa.
Teimme myös pienen reissun Ouluun asuntoautolla ja nyt on hirveä kuume lähteä tien päälle sen kanssa uudestaan! Tosin on myös hirveä asuntoautonvaihtokuumekin :D Oulussa oli mukana chihut, niiden kanssa on kyllä niin helppo matkata. Syyskuun alussa lähdetään pohjoiseen ajelemaan. Ensi vuonna meillä on toivottavasti uusi, isompi auto ja sitten reissataankin suuremman lauman kanssa ympäri Eurooppaa. Ensi viikonloppuna mennään Haminaan Varpuloiden sukukokoukseen, vuosittainen perinne, Hymer parkkiin siihen pihalle.
Kesäteatterissa tuli käytyä ja tiedoksi teille muillekin; Turussa on KAKSI kesäteatteria! Viittä vaille seitsemän odotetaan että päästään katsomoon, ihmettelin kyllä hiljaa mielessäni, että onpa tyhmiä vanhempia kun tuovat pikkulapsensa katsomaan 'Housut pois'-näytelmää... Kunnes Joel soitti ja kyseli missä me ollaan kun ei näy. Se tunne kun tajuaa, että me jonotetaan katsomaan Peppi Pitkätossua eikä Housut pois-näytelmää... Tuli tehtyä juoksuennätys Turun kukkuloiden läpi :D Eli nyt kaikki muistaa Turun kesäteatterit eli Vartiovuoren ja Samppalinnan! Juosten niiden väli on noin 8 minsaa.
Eilen oli eka kerta myös BH-kurssilla. Oli pakko ottaa Peikko mukaan koska Noita aloitti juoksunsa juuri sopivasti. No pakko ja pakko, ihan hyvin Peikko toimii. Ilmoitin Noidan ja Peikon myös kahteen rallytoko-kokeeseenkin nyt syksyllä.
Keijo, Kylli ja Kirppu kasvavat kovaa vauhtia, eilen olivat ilmestyneet rekattuina koiranettiinkin. Olen edelleen välillä hämmästynyt kuinka nopeaa ja sujuvaa toimintaa kennelliitossa onkaan. Muistoissa vielä ne monen kuukauden jonot rekisteröinneissä, nyt homma hoituu parissa päivässä.
Einillä on silmäongelmaa, on ilmeisesti tökännyt sen johonkin ja aika pahassa kunnossa silmä nyt. Raukalla ommeltiin silmä kiinni että saa rauhassa parantua, kaksi kertaa päivässä tökätään silmäkulmasta tippoja mutta Eini kestää sen hyvin.
Lisää taas muutaman päivän kuluttua, nyt koirien kanssa lenkille. Ai niin, nyt on painoa tippunut helmikuusta lähtien 15kg! Eikä tupakan tupakkaa ole poltettu. Enkä polta. PepsiMaxia yritin jättää pois mutta ei onnistu kokonaan. Vähentää voin mutta se saa riittää :D
Samana päivänä/yönä kun tulin kotiin, alkoi myös Gerard O'Shean handlauskurssi, kolmepäiväinen. Oli hiukan sulattelemista kun kuukauden ajan oli panostanut hillittyyn ja hallittuun käytökseen ja vaatinut koirilta samaa, sitten GOS-kurssilla riekuttiinkin ja koiran odotettiin tekevän samaa. Jokatapauksessa kurssi oli antoisa, Eini oli pöytäkurssilla ja Noita jatkokurssilla. Ensi viikolla on omatoimitreenit pienellä porukalla Liedossa.
Teimme myös pienen reissun Ouluun asuntoautolla ja nyt on hirveä kuume lähteä tien päälle sen kanssa uudestaan! Tosin on myös hirveä asuntoautonvaihtokuumekin :D Oulussa oli mukana chihut, niiden kanssa on kyllä niin helppo matkata. Syyskuun alussa lähdetään pohjoiseen ajelemaan. Ensi vuonna meillä on toivottavasti uusi, isompi auto ja sitten reissataankin suuremman lauman kanssa ympäri Eurooppaa. Ensi viikonloppuna mennään Haminaan Varpuloiden sukukokoukseen, vuosittainen perinne, Hymer parkkiin siihen pihalle.
Kesäteatterissa tuli käytyä ja tiedoksi teille muillekin; Turussa on KAKSI kesäteatteria! Viittä vaille seitsemän odotetaan että päästään katsomoon, ihmettelin kyllä hiljaa mielessäni, että onpa tyhmiä vanhempia kun tuovat pikkulapsensa katsomaan 'Housut pois'-näytelmää... Kunnes Joel soitti ja kyseli missä me ollaan kun ei näy. Se tunne kun tajuaa, että me jonotetaan katsomaan Peppi Pitkätossua eikä Housut pois-näytelmää... Tuli tehtyä juoksuennätys Turun kukkuloiden läpi :D Eli nyt kaikki muistaa Turun kesäteatterit eli Vartiovuoren ja Samppalinnan! Juosten niiden väli on noin 8 minsaa.
Eilen oli eka kerta myös BH-kurssilla. Oli pakko ottaa Peikko mukaan koska Noita aloitti juoksunsa juuri sopivasti. No pakko ja pakko, ihan hyvin Peikko toimii. Ilmoitin Noidan ja Peikon myös kahteen rallytoko-kokeeseenkin nyt syksyllä.
Keijo, Kylli ja Kirppu kasvavat kovaa vauhtia, eilen olivat ilmestyneet rekattuina koiranettiinkin. Olen edelleen välillä hämmästynyt kuinka nopeaa ja sujuvaa toimintaa kennelliitossa onkaan. Muistoissa vielä ne monen kuukauden jonot rekisteröinneissä, nyt homma hoituu parissa päivässä.
Einillä on silmäongelmaa, on ilmeisesti tökännyt sen johonkin ja aika pahassa kunnossa silmä nyt. Raukalla ommeltiin silmä kiinni että saa rauhassa parantua, kaksi kertaa päivässä tökätään silmäkulmasta tippoja mutta Eini kestää sen hyvin.
Lisää taas muutaman päivän kuluttua, nyt koirien kanssa lenkille. Ai niin, nyt on painoa tippunut helmikuusta lähtien 15kg! Eikä tupakan tupakkaa ole poltettu. Enkä polta. PepsiMaxia yritin jättää pois mutta ei onnistu kokonaan. Vähentää voin mutta se saa riittää :D
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
1.7.2012 Los Angeles
Illalla kotiinpäin!!! Koneenvaihto Frankfurtissa, Gaze pääsee vähän jaloittelemaan.
Mulla on pieni pelko, ettei mun kaikki tavarat mahdu matkalaukkuihin... Pakkaamisen jätän aina viime tippaan niin ei ehdi stressaamaan.
Mutta joo, näihin ajatuksiin ja näihin tunnelmiin loppuu Los Angeles-päivitykset, seuraavat Paimiosta!
Mulla on pieni pelko, ettei mun kaikki tavarat mahdu matkalaukkuihin... Pakkaamisen jätän aina viime tippaan niin ei ehdi stressaamaan.
Mutta joo, näihin ajatuksiin ja näihin tunnelmiin loppuu Los Angeles-päivitykset, seuraavat Paimiosta!
perjantai 29. kesäkuuta 2012
29.6.2012 Los Angeles
Linjoilla jälleen, perjantai-iltapäivä. Gaze haettu kentältä äsken eli saapui turvallisesti perille. Sunnuntaita ja paluulentoa odotellessa. Onnistuin vielä viimeisinä päivinä palamaan taas auringossa. Näytän koko ajan ylikireältä, grillatulta berliininmakkaralta, njääh.
Minäkin haluan joskus sellaisen työn missä käydään koiria sosiaalistamassa Venice Beachillä! Kahtena päivänä käveltiin eri koiran kanssa siinä ihmisvilinässä, chihu ja pitti, molemmat arkoja tapauksia mutta tunnin kävelyn jälkeen jo jonkin verran rennompina. Eilen oli pakko ottaa edes muutama kuva missä minäkin näyn, muuten en muista edes käyneeni täällä vuosien kuluttua. Katu-uskottavuudeksi ja rekvisiitaksi otin pittbullin. Kuvasta ei onneksi näy kuinka lehmänlaiska kyseinen pitti on :D
Tuija ja pittbullit; pari iltaa sitten koirat olivat vielä iltapissalla tarhassa. Olin keräilemässä jätöksiä kun Linn tuli pitin kanssa sisään ja yhdessä silitimme kyseistä pittiä, peilasin Linnin kättä.. Kaikki meni hyvin, tykkään siitä pitistä ja se oli suht koht rentona. Kuului haukahdus jostain ja pitti alkoi murisemaan, samalla hetkellä tajusin, ettei kyseinen pitti ollutkaan se, miksi sitä luulin vaan toinen, joka on äärettömän epävarma ja en osaa olla sen kanssa yhtään. Se tunne kun adrenaliini tulvahti läpi kehon tuon tajuttuani... Ja samalla hetkellä pitin käytös muuttui, se vilkaisi mua sivusilmällä ja siirtyi jäykin askelin vähän kauemmaksi minusta. Ja mä seison pjaskanjäykkänä ja ilmoitan, etten kykene sitä enää silittämään. Nyt 10p kysymys; olenko hieman ennakkoluuloinen ja vaikuttaako oma käytökseni koiraan? :D
Tänään alkaa Gazen kanssa harjoittelu! Saan käytännössä oppia miten aloittaa treenaaminen koiran kanssa joka ei osaa näitä käytäntöjä. Ensi viikkoa odotellessa... Aloitin jo stressaamisen siitä, että osaan olla rauhallinen ja itsevarma kun näen koirat pitkän ajan jälkeen. Etten sorru lepertelyyn ja tunteiden siirtämiseen enkä lähde nostattamaan niiden kierroksia entiseen tapaan.. Nyt alkaa mulla uusi aikakausi!
Minäkin haluan joskus sellaisen työn missä käydään koiria sosiaalistamassa Venice Beachillä! Kahtena päivänä käveltiin eri koiran kanssa siinä ihmisvilinässä, chihu ja pitti, molemmat arkoja tapauksia mutta tunnin kävelyn jälkeen jo jonkin verran rennompina. Eilen oli pakko ottaa edes muutama kuva missä minäkin näyn, muuten en muista edes käyneeni täällä vuosien kuluttua. Katu-uskottavuudeksi ja rekvisiitaksi otin pittbullin. Kuvasta ei onneksi näy kuinka lehmänlaiska kyseinen pitti on :D
Tuija ja pittbullit; pari iltaa sitten koirat olivat vielä iltapissalla tarhassa. Olin keräilemässä jätöksiä kun Linn tuli pitin kanssa sisään ja yhdessä silitimme kyseistä pittiä, peilasin Linnin kättä.. Kaikki meni hyvin, tykkään siitä pitistä ja se oli suht koht rentona. Kuului haukahdus jostain ja pitti alkoi murisemaan, samalla hetkellä tajusin, ettei kyseinen pitti ollutkaan se, miksi sitä luulin vaan toinen, joka on äärettömän epävarma ja en osaa olla sen kanssa yhtään. Se tunne kun adrenaliini tulvahti läpi kehon tuon tajuttuani... Ja samalla hetkellä pitin käytös muuttui, se vilkaisi mua sivusilmällä ja siirtyi jäykin askelin vähän kauemmaksi minusta. Ja mä seison pjaskanjäykkänä ja ilmoitan, etten kykene sitä enää silittämään. Nyt 10p kysymys; olenko hieman ennakkoluuloinen ja vaikuttaako oma käytökseni koiraan? :D
Tänään alkaa Gazen kanssa harjoittelu! Saan käytännössä oppia miten aloittaa treenaaminen koiran kanssa joka ei osaa näitä käytäntöjä. Ensi viikkoa odotellessa... Aloitin jo stressaamisen siitä, että osaan olla rauhallinen ja itsevarma kun näen koirat pitkän ajan jälkeen. Etten sorru lepertelyyn ja tunteiden siirtämiseen enkä lähde nostattamaan niiden kierroksia entiseen tapaan.. Nyt alkaa mulla uusi aikakausi!
maanantai 25. kesäkuuta 2012
25.6.2012 Los Angeles
Jaa-a, mistäköhän aloittaisi. Torstaisesta? Koulupäivä. Kävimme 'kotikäynnillä' yliaktiivisen pitin luona, omistajille näytettiin sähköpannan käyttöä. Täytyy myöntää, etten sitä kauhean pahana asiana osaa pitää, pantaa siis. Tälli on pieni, toki sen saa halutessaan aika korkeallekin, vähän sama kuin kakarana juoksi lehmäpaimenta päin. Täällä sähköpantaa käytettään mm. kalkkarokäärmekoulutukseen, ei ole varaa tehdä eiku-juttuja. Kyseinen pitti kävi tosi ylikierroksilla ulkoillessa, sähköpannan kanssa kaksi tälliä, mietoa sellaista, riitti, että se rauhoittui ja keskittyi kävelemiseen ja omistajiin. Vaihtoehtona kirrarissa kiskomista kuukausia.
Perjantaina lensin Oregoniin, Colleenin luo. Oli tosi mukava nähdä Colleen, perhe ja koirat pitkästä aikaa! Ja näinpä nyt livenä meille tulevan Gazen, Sondaisa Set Fyre To The Rain, aivan ihana 11kk narttu. Todella sievä ja mukava luonne. Isänä Gazella on Sisun veli Holster ja emän puolelta vanhoja Sondaisa-koiria. Jatkosuunnitelmia tytön varalle jo paljon. Tällä hetkellä valitettavasti heittää pentuturkkiaan joten uuden turkin kasvatus alkaa heti Suomessa. Gaze lentää nyt perjantaina tänne Losiin ja sunnuntaina hilpaisemme kotimatkalle.
Lauantai ja sunnuntai meni koiranäyttelyssä, noin 30 minsaa Colleenin luota. Kaikkien rotujen näyttely, Colleenilla mukana Holster ja Bellamy, nuori, aivan ihana narttu. Holster oli molempina päivinä ROP, huolimatta siitä, että sen maailma kutistui kolmeen juoksuiseen narttuun Colleenin luona. Bellamy oli yksi näistä. Kehässä Holsterin korvat sojottivat taaksepäin kohti Bellamya, Colleen pakotti korvat eteenpäin - tuloksena etuasentoiset korvat joidenka kärjet sojottivat taakse :D Holster on kyllä komea. Mutta Sisu on komeampi!
Näyttelystä löytyi aivan ihanaa tavaraa... Ongelma on nyt se, että mihin helkuttiin mä tungen nyt esimerkiksi kaksi koirien näyttelykassia? Toinen sellainen sangonmallinen, suurinta huutoa täällä, malli otettu hevosnäyttelyistä. Jokaisen sangon sai tuunata omilla kankaillaan. Upeita. Chihut saa uudet pannat,lelut, taluttimet jne. Mun sisällä asuu näköjään vielä pieni tuotepäällikkö joka rrrakastaa koiratarvikkeita. Tutustuin myös uusiin ihmisiin, osa jopa FB-kavereita, mutta nimet eivät ole tätä ennen sanoneet mitään. On myös aina mielenkiintoista nähdä jenkkilän näyttelymeininkiä... Himmeli systeemi mun mielestä, handlerit yleensä esittää, koirat on puunattu viimeisen päälle jne. Se mikä ilahdutti pienisydämisen mieltä, niin eipä ne handleritkaan aina kummoisiakaan koirien esittäjiä olleet. Yritin näpsiä kuvia joistakin, toivottavasti onnistui.
Kotiuduin takaisin Losiin eilen illalla, tänään vähän väsy mutta menköön...
Yllä kuvia Minin pennuista eiliseltä eli 6-viikkoisina. Kamala hinku nähdä ne ja kärtin Emmaa näpsimään niistä kuvia :D
Lauantai ja sunnuntai meni koiranäyttelyssä, noin 30 minsaa Colleenin luota. Kaikkien rotujen näyttely, Colleenilla mukana Holster ja Bellamy, nuori, aivan ihana narttu. Holster oli molempina päivinä ROP, huolimatta siitä, että sen maailma kutistui kolmeen juoksuiseen narttuun Colleenin luona. Bellamy oli yksi näistä. Kehässä Holsterin korvat sojottivat taaksepäin kohti Bellamya, Colleen pakotti korvat eteenpäin - tuloksena etuasentoiset korvat joidenka kärjet sojottivat taakse :D Holster on kyllä komea. Mutta Sisu on komeampi!
Näyttelystä löytyi aivan ihanaa tavaraa... Ongelma on nyt se, että mihin helkuttiin mä tungen nyt esimerkiksi kaksi koirien näyttelykassia? Toinen sellainen sangonmallinen, suurinta huutoa täällä, malli otettu hevosnäyttelyistä. Jokaisen sangon sai tuunata omilla kankaillaan. Upeita. Chihut saa uudet pannat,lelut, taluttimet jne. Mun sisällä asuu näköjään vielä pieni tuotepäällikkö joka rrrakastaa koiratarvikkeita. Tutustuin myös uusiin ihmisiin, osa jopa FB-kavereita, mutta nimet eivät ole tätä ennen sanoneet mitään. On myös aina mielenkiintoista nähdä jenkkilän näyttelymeininkiä... Himmeli systeemi mun mielestä, handlerit yleensä esittää, koirat on puunattu viimeisen päälle jne. Se mikä ilahdutti pienisydämisen mieltä, niin eipä ne handleritkaan aina kummoisiakaan koirien esittäjiä olleet. Yritin näpsiä kuvia joistakin, toivottavasti onnistui.
Kotiuduin takaisin Losiin eilen illalla, tänään vähän väsy mutta menköön...
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
19.6.2012 Los Angeles
Keskiviikko. Piti oikein hetki miettiä, päivät on vaan sen verran sekaisin.
Kuulin juuri yhdestä amerikanakitasta, puolitoistavuotiaasta uroksesta joka kerran vaihtanut kotia. Ekassa paikassa purrut kahta ihmisistä, kuin myös seuraavassa kunnes kännisen isännän otettua akita mukaansa baarin eteen, oli koira purrut viimeisen kerran ja se oli ammuttu siihen. Kuulin tarinan enkä tiedä kaikkia yksityiskohtia mutta pääpiirteet tuossa. Ketuttaa niin ylipäätään koirien puolesta, amerikanakitan rodun puolesta ja vielä tuon yksilön puolesta. Miksi tilanteet päästetään noin pitkälle? Miksi ihmiset eivät tajua vastuutaan, laitetaan vielä tuollainen koira uuteen kotiin? Miksi puremisen annetaan tapahtua noin monta kertaa? Täällä juuri taottu päähän, että ei ole olemassa 'vain' näykkäisyä, aina kun koira käyttää/yrittää käyttää hampaitaan, on kyseessä pureminen. Johon on suhtauduttava vakavasti. Tällä koiralla oli meidän kasvatti isänä.
Linn on kehittänyt tavan hioa (tai siis eläinlääkäri hioo) kulmahampaat alemmalle tasolle kuin muut hampaat. Tapauksissa, missä koira on jo päässyt puremaan. Näin vähenee riski, että koira uusii puremisen ja saa pahaa vahinkoa aikaan. Kuin myös omistaja on yleensä varmaotteisempi koiransa kanssa kun tietää, ettei hampaat saa ihan pahaa vahinkoa.Otan lisää selvää asiasta, palataan. Opetettiin myös, että jos ja kun koira puree, niin käsi täytyy työntää koiran suuhun... Näin ei pääse käymään niin pahasti. Epäilen tosin muistanko tuollaisessa tilanteessa kuunnella järjen ääntä.
Tuija ja taistelu pittbullipelkoa vastaan on taas edennyt :D Tänään jo talutellut kahta, yksinäni ja muistanut jopa hengittää samalla... No ei kai, oikeasti tehnyt töitä että saisin tuon pelon pois itsestäni, se ei ole mitään järkevää. Ja siirrän epävarmuuteni suoraan koiraan.
Sisu-pisu tuli taas isäksi! Tuulalle syntyi 6+1. Olen ylpeä vaikka ei mulla ole mitään tekemistä asian kanssa, Sisu homman hoitanut :)
Mä olen nyt kolme kertaa täällä ollessa nähnyt unen, että olen raskaana ja synnytän! Eikä siis pelkästään pannukakkuaterioiden jälkeen huom. Ihan positiivinen fiilis ollut ja tulin siihen tulokseen, että yritän runollisesti vertauskuvien kautta kertoa itselleni, että kuoriutumassa on uusi Tuija.
Tänään vielä asiakaskäynnille. Plus villakoiran harjaamista, paikallistin karstan ja kamman yhdestä laatikosta. Täällä on siis pikkusia koiriakin, ei pelkästään pittejä ja sakemanneja. Pienet niitä pahimpia purijoita ovat ja käyvät ihan kierroksilla.
Viikonlopuksi Oregoniin! Jeee!!!
Kuulin juuri yhdestä amerikanakitasta, puolitoistavuotiaasta uroksesta joka kerran vaihtanut kotia. Ekassa paikassa purrut kahta ihmisistä, kuin myös seuraavassa kunnes kännisen isännän otettua akita mukaansa baarin eteen, oli koira purrut viimeisen kerran ja se oli ammuttu siihen. Kuulin tarinan enkä tiedä kaikkia yksityiskohtia mutta pääpiirteet tuossa. Ketuttaa niin ylipäätään koirien puolesta, amerikanakitan rodun puolesta ja vielä tuon yksilön puolesta. Miksi tilanteet päästetään noin pitkälle? Miksi ihmiset eivät tajua vastuutaan, laitetaan vielä tuollainen koira uuteen kotiin? Miksi puremisen annetaan tapahtua noin monta kertaa? Täällä juuri taottu päähän, että ei ole olemassa 'vain' näykkäisyä, aina kun koira käyttää/yrittää käyttää hampaitaan, on kyseessä pureminen. Johon on suhtauduttava vakavasti. Tällä koiralla oli meidän kasvatti isänä.
Linn on kehittänyt tavan hioa (tai siis eläinlääkäri hioo) kulmahampaat alemmalle tasolle kuin muut hampaat. Tapauksissa, missä koira on jo päässyt puremaan. Näin vähenee riski, että koira uusii puremisen ja saa pahaa vahinkoa aikaan. Kuin myös omistaja on yleensä varmaotteisempi koiransa kanssa kun tietää, ettei hampaat saa ihan pahaa vahinkoa.Otan lisää selvää asiasta, palataan. Opetettiin myös, että jos ja kun koira puree, niin käsi täytyy työntää koiran suuhun... Näin ei pääse käymään niin pahasti. Epäilen tosin muistanko tuollaisessa tilanteessa kuunnella järjen ääntä.
Tuija ja taistelu pittbullipelkoa vastaan on taas edennyt :D Tänään jo talutellut kahta, yksinäni ja muistanut jopa hengittää samalla... No ei kai, oikeasti tehnyt töitä että saisin tuon pelon pois itsestäni, se ei ole mitään järkevää. Ja siirrän epävarmuuteni suoraan koiraan.
Sisu-pisu tuli taas isäksi! Tuulalle syntyi 6+1. Olen ylpeä vaikka ei mulla ole mitään tekemistä asian kanssa, Sisu homman hoitanut :)
Mä olen nyt kolme kertaa täällä ollessa nähnyt unen, että olen raskaana ja synnytän! Eikä siis pelkästään pannukakkuaterioiden jälkeen huom. Ihan positiivinen fiilis ollut ja tulin siihen tulokseen, että yritän runollisesti vertauskuvien kautta kertoa itselleni, että kuoriutumassa on uusi Tuija.
Tänään vielä asiakaskäynnille. Plus villakoiran harjaamista, paikallistin karstan ja kamman yhdestä laatikosta. Täällä on siis pikkusia koiriakin, ei pelkästään pittejä ja sakemanneja. Pienet niitä pahimpia purijoita ovat ja käyvät ihan kierroksilla.
Viikonlopuksi Oregoniin! Jeee!!!
maanantai 18. kesäkuuta 2012
18.6.2012 Los Angeles
Jo oli rauhallista tänään koirakeskuksessa. Vegaanikaksoset Pohjois-Carolinasta olivat lähteneet, Corey ei ollut töissä, koiria oli viikonlopun jäljiltä vielä osa poissa. Ihana kun sai ihan rauhassa keskittyä omiin, treenattaviin juttuihinsa. Työskentelen edelleen mm. pitbull-traumani kanssa :)
Iltapäivällä Linnin 'luentoa' eli käytiin läpi enemmän tätä filosofiaa ja henkistä puolta. Koira ei ollut pääosassa vaan oma itse, mitä pään sisässä liikkuu ja miten se vaikuttaa eri tilanteisiin. Linnin mukaan kaikki perustuu kommunikaatioon; eri ihmisten, lajien, valtioiden jne. Ja miten 'pressure' eli paine, joka koiralle asetetaan ja voi olla fyysistä, psyykkistä, vokaalista, sosiaalista tms. Miten koira pyrkii toimimaan siten, että saa paineen poistumaan, vähentymään. Sama kyllä toimii ihan ihmisilläkin.
Hah, Linda latasi taas eilisen True Bloodin koneelle ja sain jo katsottua sen! Plus tänään sorruin pannukakkukasaan... Vaahterasiirappiin. Sourcreamiin. Sokerihumala totaalinen. Nyt ei kyllä tee vähään aikaan mieli pannareita.
Öitä, nyt nukkumaan!
Iltapäivällä Linnin 'luentoa' eli käytiin läpi enemmän tätä filosofiaa ja henkistä puolta. Koira ei ollut pääosassa vaan oma itse, mitä pään sisässä liikkuu ja miten se vaikuttaa eri tilanteisiin. Linnin mukaan kaikki perustuu kommunikaatioon; eri ihmisten, lajien, valtioiden jne. Ja miten 'pressure' eli paine, joka koiralle asetetaan ja voi olla fyysistä, psyykkistä, vokaalista, sosiaalista tms. Miten koira pyrkii toimimaan siten, että saa paineen poistumaan, vähentymään. Sama kyllä toimii ihan ihmisilläkin.
Hah, Linda latasi taas eilisen True Bloodin koneelle ja sain jo katsottua sen! Plus tänään sorruin pannukakkukasaan... Vaahterasiirappiin. Sourcreamiin. Sokerihumala totaalinen. Nyt ei kyllä tee vähään aikaan mieli pannareita.
Öitä, nyt nukkumaan!
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
17.6.2012 Los Angeles
Shoppailupäivä. Pyykinpesupäivä. Lindan löytämä shopping mall oli hieno, kaikkea tarpeellista löytyi :)
Sain vasta nyt katsottua True Bloodin ekan jakson. Sehän on ihan erilainen kuin kirjassa. Häh?
Sain vasta nyt katsottua True Bloodin ekan jakson. Sehän on ihan erilainen kuin kirjassa. Häh?
lauantai 16. kesäkuuta 2012
16.6.2012 Los Angeles
Olen muuten varmaan unohtanut laittaa linkin Linnin sivuille? Eli Zen4K9s
Toinen viikko takana ja edelleen hengissä! Pääsimme to ja pe kotiin JO 19.30, tuntui ihan lomalta. Vegaanikaksoset Pohjois-Carolinasta lähtivät kotiinsa, oli tosi mukava tutustua heihin. Ensi viikolla alkaa kuulemma meidän henkinen prässääminen, jolloin en kuulemma osaa enää englantiakaan... Hah, mehän emme muuten ole saaneet kiinnittää koiriin mitenkään erityisesti huomiota vaikka olemme kävelyttäneet niitä, ei kontaktia tai kosketusta, ääntä muuta kuin laittaesamme niille hihnan uloslähtöä varten. Ottanut pattiin koska emme myöskään saaneet komentaa niitä olemaan esimerkiksi hiljaa. Perjantaina, viimeiseksi, Linn antoi mulle luvan, että saan karjaista koiratilaan käskyn niiden olla hiljaa ja sain käyttää suomenkieltä. Olen onnistunut antamaan itsestäni niin hillityn ja rauhallisen kuvan, että karjaistuani 'HILJAA' oli hänen ilmeensä todella tyrmistynyt :D En jaksanut selittää, että olen puoliksi pohjalainen, kolmen lapsen äiti, monen koiran omistaja ja osaan käyttää ääntäni loistavasti, kiitos kysymästä, ei ongelmia.
Kävimme perjantaina kotikäynnillä bokserin luona, joka oli muuttamassa uuteen kotiinsa. Kaikki, jotka ovat seuranneet Cesar Millania tietävät, miten hän suosittelee koiran tuomista uuteen kotiin? Samaa myös Linn suosittelee ja oli hyvä nähdä käytännössä miten toimia. Mm. aluksi rajoitetaan koiran tilaa ja menemistä ja vasta kun osaa olla yksin 'casassaan', laajennettaan koiran elintilaa. Uusia näkökulmia.
Linnillä on kolme perussääntöä jotka meidän pitää opetella ulkoa, sain armahdusta, ettei tarvitse englanniksi heti osata... Näitä sääntöjä Linn kyselee yllättäen ja ne täytyy osata heti ulkomuistista sanoa. Opeteltiin niitä tänään automatkalla, tuli ihan ala-asteajat mieleen. Ja hei, olen nyt kävelyttänyt pitbullejakin! Mun järjetön pitbull-pelkoni on oikeasti rajoite, jonka yli on päästävä.
Tänään, lauantaina, lähdimme Hanfordiin missä oli kaikkien rotujen näyttely ja Lindan koirat oli ilmottu sinne. Matkaa per suunta oli reilu 300km eli yksi luikahdus. Matka oli kyllä hieno, ensin huikeiden autiomaakukkuloiden kautta, ylös ja alas, huikeita korkeuseroja, sitten laskeuduttiin laaksoon, joka oli pääasiassa maanviljelysaluetta. Plus muutama karjankasvatuslaitos... Tuli taas mieleen, että kasvissyönti olisi kyllä eettisesti paras valinta. Sekä haluanko sittenkään, että koirieni kuivamuona sisältää 'korkealaatuista, tuoretta lihaa'? Jos samat aminohapot yms.voitaisiin korvata joillakin kasvisperäisillä tai muilla synteettisillä aineksilla?
Näyttely oli onneksi sisällä hallissa sillä ulkolämpötila oli piirun verran alle 40 astetta. Amerikkalaiseen tapaan koiria oli tosi vähän, tänään oli ilmeisesti toinen näyttelypäivä. Chihuja oli ilmoitettu muutamia, noin kymmenen. Arvostelun kulusta ei ollut hajuakaan ja häpeäkseni myönnän, että luikahdin heti ostoksille... Löysin chihuille hienot 1/2-kirraavat snakeketjut, hopeisina ja kultaisina, uusia tarroja 'I see dog people' :D yms. Masa kuitenkin lukee tämän, niin en niin tarkkaan luettele kaikkia ostoksiani. Linda meni muuten vahingossa väärän koiran kanssa ensin kehään. Yksi tuttu chihuihminen siellä oli, viime vuotiselta erkkarireissulta, muisti mun koirat ja auttoi Lindaa onneksi loppuajan selittämällä koska mennä kehään ja kenen kanssa. Kuvia owelan.kuvat.fi sivulla, kurkatkaa erityisesti ROP-sakemannin takaosa... Kuvat eivät onnistuneet erityisen hyvin, mulla on opettelemista vielä kameran käytössä.
Aamulla muuten herätessämme saimme molemmat uutisia Kotkan näyttelystä. Bindy oli ollut ROP ja ryhmä-2, Lindan lainakoira Pertti taas VSP. Vähänkö pro-meininkiä olla itse Kaliforniassa ja koirat menestyvät muiden handlaamina kotimaassa :D Ison maailman tyyliä.
Huomenna tarkoitus shoppailla, mun ainoa päivä ostosten tekoon sillä ensi viikonloppu meneekin Oregonissa! Linda juuri löysi netistä jonkun ostoshelvetin missä on vaan 160 liikettä.
Oli pakko ostaa teflonpintainen paistinpannu tänne kämpille, en ole uskaltanut paistaa edes munia sen palohälytyksen jälkeen... Ja pyydän huomiomaan, että olen osoittanut kiitettävää itsekuria ja pysynyt karppilinjalla aika tiukasti! Kerran tällä viikolla syönyt pannukakkuja, ensi viikolla on omenapiirakan vuoro. Ja tästä itsekurituksesta saa luvan olla apua, käyn heti vaa'alla kun pääsen kotiin!
Toinen viikko takana ja edelleen hengissä! Pääsimme to ja pe kotiin JO 19.30, tuntui ihan lomalta. Vegaanikaksoset Pohjois-Carolinasta lähtivät kotiinsa, oli tosi mukava tutustua heihin. Ensi viikolla alkaa kuulemma meidän henkinen prässääminen, jolloin en kuulemma osaa enää englantiakaan... Hah, mehän emme muuten ole saaneet kiinnittää koiriin mitenkään erityisesti huomiota vaikka olemme kävelyttäneet niitä, ei kontaktia tai kosketusta, ääntä muuta kuin laittaesamme niille hihnan uloslähtöä varten. Ottanut pattiin koska emme myöskään saaneet komentaa niitä olemaan esimerkiksi hiljaa. Perjantaina, viimeiseksi, Linn antoi mulle luvan, että saan karjaista koiratilaan käskyn niiden olla hiljaa ja sain käyttää suomenkieltä. Olen onnistunut antamaan itsestäni niin hillityn ja rauhallisen kuvan, että karjaistuani 'HILJAA' oli hänen ilmeensä todella tyrmistynyt :D En jaksanut selittää, että olen puoliksi pohjalainen, kolmen lapsen äiti, monen koiran omistaja ja osaan käyttää ääntäni loistavasti, kiitos kysymästä, ei ongelmia.
Kävimme perjantaina kotikäynnillä bokserin luona, joka oli muuttamassa uuteen kotiinsa. Kaikki, jotka ovat seuranneet Cesar Millania tietävät, miten hän suosittelee koiran tuomista uuteen kotiin? Samaa myös Linn suosittelee ja oli hyvä nähdä käytännössä miten toimia. Mm. aluksi rajoitetaan koiran tilaa ja menemistä ja vasta kun osaa olla yksin 'casassaan', laajennettaan koiran elintilaa. Uusia näkökulmia.
Linnillä on kolme perussääntöä jotka meidän pitää opetella ulkoa, sain armahdusta, ettei tarvitse englanniksi heti osata... Näitä sääntöjä Linn kyselee yllättäen ja ne täytyy osata heti ulkomuistista sanoa. Opeteltiin niitä tänään automatkalla, tuli ihan ala-asteajat mieleen. Ja hei, olen nyt kävelyttänyt pitbullejakin! Mun järjetön pitbull-pelkoni on oikeasti rajoite, jonka yli on päästävä.
Tänään, lauantaina, lähdimme Hanfordiin missä oli kaikkien rotujen näyttely ja Lindan koirat oli ilmottu sinne. Matkaa per suunta oli reilu 300km eli yksi luikahdus. Matka oli kyllä hieno, ensin huikeiden autiomaakukkuloiden kautta, ylös ja alas, huikeita korkeuseroja, sitten laskeuduttiin laaksoon, joka oli pääasiassa maanviljelysaluetta. Plus muutama karjankasvatuslaitos... Tuli taas mieleen, että kasvissyönti olisi kyllä eettisesti paras valinta. Sekä haluanko sittenkään, että koirieni kuivamuona sisältää 'korkealaatuista, tuoretta lihaa'? Jos samat aminohapot yms.voitaisiin korvata joillakin kasvisperäisillä tai muilla synteettisillä aineksilla?
Näyttely oli onneksi sisällä hallissa sillä ulkolämpötila oli piirun verran alle 40 astetta. Amerikkalaiseen tapaan koiria oli tosi vähän, tänään oli ilmeisesti toinen näyttelypäivä. Chihuja oli ilmoitettu muutamia, noin kymmenen. Arvostelun kulusta ei ollut hajuakaan ja häpeäkseni myönnän, että luikahdin heti ostoksille... Löysin chihuille hienot 1/2-kirraavat snakeketjut, hopeisina ja kultaisina, uusia tarroja 'I see dog people' :D yms. Masa kuitenkin lukee tämän, niin en niin tarkkaan luettele kaikkia ostoksiani. Linda meni muuten vahingossa väärän koiran kanssa ensin kehään. Yksi tuttu chihuihminen siellä oli, viime vuotiselta erkkarireissulta, muisti mun koirat ja auttoi Lindaa onneksi loppuajan selittämällä koska mennä kehään ja kenen kanssa. Kuvia owelan.kuvat.fi sivulla, kurkatkaa erityisesti ROP-sakemannin takaosa... Kuvat eivät onnistuneet erityisen hyvin, mulla on opettelemista vielä kameran käytössä.
Aamulla muuten herätessämme saimme molemmat uutisia Kotkan näyttelystä. Bindy oli ollut ROP ja ryhmä-2, Lindan lainakoira Pertti taas VSP. Vähänkö pro-meininkiä olla itse Kaliforniassa ja koirat menestyvät muiden handlaamina kotimaassa :D Ison maailman tyyliä.
Huomenna tarkoitus shoppailla, mun ainoa päivä ostosten tekoon sillä ensi viikonloppu meneekin Oregonissa! Linda juuri löysi netistä jonkun ostoshelvetin missä on vaan 160 liikettä.
Oli pakko ostaa teflonpintainen paistinpannu tänne kämpille, en ole uskaltanut paistaa edes munia sen palohälytyksen jälkeen... Ja pyydän huomiomaan, että olen osoittanut kiitettävää itsekuria ja pysynyt karppilinjalla aika tiukasti! Kerran tällä viikolla syönyt pannukakkuja, ensi viikolla on omenapiirakan vuoro. Ja tästä itsekurituksesta saa luvan olla apua, käyn heti vaa'alla kun pääsen kotiin!
torstai 14. kesäkuuta 2012
14.6.2012 Los Angeles
Tänään päästiin lähtemään jo klo 19.30! Jäi pari tuntia illalla vapaampaa aikaa! Tein kotitehtävät alta pois ensin, pesin pyykkiä ja öllöilin.
Joka päivä täytyy vastata kotitehtävinä erilaisiin kysymyksiin. Kysymykset ovat siis samoja joka päivä eli ensin kerrot tärkeimmät asiat mitä olet tänään oppinut, sitten asiat mitä olet itsestäsi oppinut, kysymykset Linnille jne. Eikä vastaukseksi kelpaa pari riviä vaan asiat täytyy oikein pohtia laajemmin. Mikä on mielenkiintoista.
Koirakeskuksessa on muuten peiliseinä eli koirien puolelle näet mutta koirat eivät näe sinua. Mielenkiintoista tarkkailla niiden puuhia siellä. Sama systeemi muuten ovien kanssa eli saa olla tarkkana minkä oven avaa ja ketkä pääsevät samalla ovenavauksella ulos. Tänään harjoittelin uloslähtöjä yhden koiran kanssa vartin verran ja lopputuloksena oli koira, joka kiltisti odotti joka tilanteessa ennen lähti mihinkään. Työvoitto. Kaikki koirathan ovat siis 'kuntoutuksessa' eli niille ei opeteta mitään temppuja, tottista tms. vaan oikeaa mielentilaa ja siinä pysymistä.
Samoin pääsin tänään harjoittelemaan 'behavioral expectations drills'. En keksi sille hyvää suomenkielistä selitystä mutta kyseessä siis erilaisia toimintamalleja, millä saat koiran kierroksia alas ja koiran keskittymään sinuun. Käytetään myös kosketusta paljon. Tosi mielenkiintoista nähdä miten koirat muuttuivat, rauhoittuivat, hinkkasin yhden kanssa liki puolituntia yhteen menoon :D
Ja tosiaan täällä ei käytetä ääntä koirien kanssa eli ei kehuta, ei palkata millään jne. Näyttää toimivan. Tosin nämä täällä eivät ole harrastuskoiria eli niiden ei tarvitse/anneta nostaa intensiteettiään vaan nimenomaan päinvastoin.
Nyt katsomaan True Bloodin uusinta jaksoa, Linda sai ladattua sen koneelleen ja nyt sain sen muistitikun kera myös omalle koneelleni.
Joka päivä täytyy vastata kotitehtävinä erilaisiin kysymyksiin. Kysymykset ovat siis samoja joka päivä eli ensin kerrot tärkeimmät asiat mitä olet tänään oppinut, sitten asiat mitä olet itsestäsi oppinut, kysymykset Linnille jne. Eikä vastaukseksi kelpaa pari riviä vaan asiat täytyy oikein pohtia laajemmin. Mikä on mielenkiintoista.
Koirakeskuksessa on muuten peiliseinä eli koirien puolelle näet mutta koirat eivät näe sinua. Mielenkiintoista tarkkailla niiden puuhia siellä. Sama systeemi muuten ovien kanssa eli saa olla tarkkana minkä oven avaa ja ketkä pääsevät samalla ovenavauksella ulos. Tänään harjoittelin uloslähtöjä yhden koiran kanssa vartin verran ja lopputuloksena oli koira, joka kiltisti odotti joka tilanteessa ennen lähti mihinkään. Työvoitto. Kaikki koirathan ovat siis 'kuntoutuksessa' eli niille ei opeteta mitään temppuja, tottista tms. vaan oikeaa mielentilaa ja siinä pysymistä.
Samoin pääsin tänään harjoittelemaan 'behavioral expectations drills'. En keksi sille hyvää suomenkielistä selitystä mutta kyseessä siis erilaisia toimintamalleja, millä saat koiran kierroksia alas ja koiran keskittymään sinuun. Käytetään myös kosketusta paljon. Tosi mielenkiintoista nähdä miten koirat muuttuivat, rauhoittuivat, hinkkasin yhden kanssa liki puolituntia yhteen menoon :D
Ja tosiaan täällä ei käytetä ääntä koirien kanssa eli ei kehuta, ei palkata millään jne. Näyttää toimivan. Tosin nämä täällä eivät ole harrastuskoiria eli niiden ei tarvitse/anneta nostaa intensiteettiään vaan nimenomaan päinvastoin.
Nyt katsomaan True Bloodin uusinta jaksoa, Linda sai ladattua sen koneelleen ja nyt sain sen muistitikun kera myös omalle koneelleni.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
13.6.2012 Los Angeles
Ei ole pariin päivään tullut tekstiä, tämä viikko oli Linnin ennakkovaroitusten mukaan paljon intensiivisempi kuin ensimmäinen viikko... Aamulla keksukseen klo 8, tauko klo 14-16 ja illalla kotiin klo 21 jälkeen. On mehut aika hyvin poissa :) Mutta mielenkiintoista ja opin koko ajan uusia asioita itsestäni, koirista, erilaisista toimintamalleista.
Maanantaina päästiin jo ulkoiluttamaan koiria valvonnan alaisina! Tiedän, että Masaa ainakin hymyilyttää kun lukee tuon :D Mutta on todella suuri ero mun entisen ulkoilutustyylin ja tämän välillä. Tässä ainakin nyt aluksi mun koko energia menee hallinnan (be in control) saamiseen, siten, etten hetkeäkään ole epävarma suunnasta, tulevista tapahtumista, koiran reaktioista. Täytyy oikeasti opetella siihen. Täällä puututaan käytökseen remmin kanssa eli eri tavalla kun kotosalla olen opetellut. Alkuun vastustin (henkisesti) tosi jyrkästi mutta totesin tulosten valossa, että hallittu nykäisy, 'popping' toimii tehokkaasti. Lopputuloksena on koira joka seuraa remmi löysällä minua. Nyt minulle on myös avautunut miksi jenkit suosii niin lyhyitä remmejä, 110-120cm, meidän kaksimetristen sijaan. Koiraa ei päästetä hihnassa niin pitkälle, kontakti säilyy koko ajan. Ei katsekontakti mutta henkisesti koira seuraa minua koko ajan. Ihannetapauksessa, vielä ei onnistu 100%. Näimme Linnin vievän yhtä koiraa ja oli se hallittu kokonaisuus. Ihailen. Minä itse hajoilen henkisesti joka suuntaan...
Tänään päästiin käymään kotikäynnille Sunset Boulevardille yhteen muotitoimistoon! Koiranomistaja oli siis töissä siellä. Tuija Paimiosta yritti vilkuilla koko ajan ympärilleen, kaikki oli niin CHIC.
Mulle on osoittautunut tosi isoksi ongelmaksi pelkoni pitbulleja kohtaan. Ihan järjetöntä, mistä mä sellaisen olen kehittänyt koska en niitä Suomessa näe? Samanikäinen labukka, villi labukkauros ei aiheuta mitään angsteja mutta kun tuli kyseeseen vastaava pitbullitapaus, niin menin lukkoon. Se, mikä on parhainta, täällä pääsen puuttumaan ja paneutumaan tuollaisiin käytösmalleihini. Kauhulla jo vähän odotan kuinka intensiiviseksi loppupäivät tulevatkaan koska tarkoitushan on minun itse kehittyä niin itsevarmaksi ja hallituksi jotta voisin siirtää oman olotilani koiriin... Onneksi on vielä aikaa ja olen vasta alkutaipaleella, siis eihän täällä mitään temppuja tehdä mutta lähtöpotku persuksiin tulee.
Maanantaina päästiin jo ulkoiluttamaan koiria valvonnan alaisina! Tiedän, että Masaa ainakin hymyilyttää kun lukee tuon :D Mutta on todella suuri ero mun entisen ulkoilutustyylin ja tämän välillä. Tässä ainakin nyt aluksi mun koko energia menee hallinnan (be in control) saamiseen, siten, etten hetkeäkään ole epävarma suunnasta, tulevista tapahtumista, koiran reaktioista. Täytyy oikeasti opetella siihen. Täällä puututaan käytökseen remmin kanssa eli eri tavalla kun kotosalla olen opetellut. Alkuun vastustin (henkisesti) tosi jyrkästi mutta totesin tulosten valossa, että hallittu nykäisy, 'popping' toimii tehokkaasti. Lopputuloksena on koira joka seuraa remmi löysällä minua. Nyt minulle on myös avautunut miksi jenkit suosii niin lyhyitä remmejä, 110-120cm, meidän kaksimetristen sijaan. Koiraa ei päästetä hihnassa niin pitkälle, kontakti säilyy koko ajan. Ei katsekontakti mutta henkisesti koira seuraa minua koko ajan. Ihannetapauksessa, vielä ei onnistu 100%. Näimme Linnin vievän yhtä koiraa ja oli se hallittu kokonaisuus. Ihailen. Minä itse hajoilen henkisesti joka suuntaan...
Tänään päästiin käymään kotikäynnille Sunset Boulevardille yhteen muotitoimistoon! Koiranomistaja oli siis töissä siellä. Tuija Paimiosta yritti vilkuilla koko ajan ympärilleen, kaikki oli niin CHIC.
Mulle on osoittautunut tosi isoksi ongelmaksi pelkoni pitbulleja kohtaan. Ihan järjetöntä, mistä mä sellaisen olen kehittänyt koska en niitä Suomessa näe? Samanikäinen labukka, villi labukkauros ei aiheuta mitään angsteja mutta kun tuli kyseeseen vastaava pitbullitapaus, niin menin lukkoon. Se, mikä on parhainta, täällä pääsen puuttumaan ja paneutumaan tuollaisiin käytösmalleihini. Kauhulla jo vähän odotan kuinka intensiiviseksi loppupäivät tulevatkaan koska tarkoitushan on minun itse kehittyä niin itsevarmaksi ja hallituksi jotta voisin siirtää oman olotilani koiriin... Onneksi on vielä aikaa ja olen vasta alkutaipaleella, siis eihän täällä mitään temppuja tehdä mutta lähtöpotku persuksiin tulee.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
11.6.2012 Los Angeles
Mulla on päivämäärät ihan sekaisin... Tänään on siis sunnuntai ja 10. päivä. Nyt juuri täällä alkaa uusi kausi True Bloodista mutta meidän telkussa ei ole sitä kanavaa!!!! Elämä koettelee ja pahasti.
Sain tehtyä viikonlopun extratehtävänkin. Piti kertoa itsestä, asioista menneisyydestä, tästä hetkestä, miten menneet asiat ovat vaikuttaneet tähän hetkeen jne. Oli yllättävän vaikea analysoida itseään, harvemmin tulee käytyä niin kauhean syvällä itsessään. Avarsi ja tuli huomattua uusia asioita sekä yhteyksiä.
Tämä sunnuntai meni turisteilun puolelle eli ajettiin... jonnekin, Six Flags- huvipuisto . Tuli pyörittyä kiitettävästi eri laitteissa, nyt on vähän hutera olo. Rento päivä, katsella ihmisiä siellä pyörimässä ja kieppua välillä itse pää alaspäin.
Sain tankattua autonkin ekan kerran! Saavutus, mä inhoan tankkaamista. Se masiina kysyi mun ymmärtääkseni postinumeroa, siksi pakko maksaa kassalle etukäteen eikä ollut hajuakaan kuinka monta gallonaa auto vetäsee. Halpaa oli, reilu 50 dollaria ja tankki oli taas täynnä. Gallonoista ei tietoa.
Sain tehtyä viikonlopun extratehtävänkin. Piti kertoa itsestä, asioista menneisyydestä, tästä hetkestä, miten menneet asiat ovat vaikuttaneet tähän hetkeen jne. Oli yllättävän vaikea analysoida itseään, harvemmin tulee käytyä niin kauhean syvällä itsessään. Avarsi ja tuli huomattua uusia asioita sekä yhteyksiä.
Tämä sunnuntai meni turisteilun puolelle eli ajettiin... jonnekin, Six Flags- huvipuisto . Tuli pyörittyä kiitettävästi eri laitteissa, nyt on vähän hutera olo. Rento päivä, katsella ihmisiä siellä pyörimässä ja kieppua välillä itse pää alaspäin.
Sain tankattua autonkin ekan kerran! Saavutus, mä inhoan tankkaamista. Se masiina kysyi mun ymmärtääkseni postinumeroa, siksi pakko maksaa kassalle etukäteen eikä ollut hajuakaan kuinka monta gallonaa auto vetäsee. Halpaa oli, reilu 50 dollaria ja tankki oli taas täynnä. Gallonoista ei tietoa.
lauantai 9. kesäkuuta 2012
10.6.2012 Los Angeles
Turistipäivä! Löydettiin paikallinen 'järvi' ja kierrettiin sen ympäri koirien kanssa. Aamupäivä meni kotitehtävien merkeissä.
Hollywood kyltti paikallistettiin ja leikittiin kunnolla turisteja kameran kanssa. Kuvia löytyy KUVAGALLERIASTA
Löysin myös maanpäällisen paratiisin. Ihan meidän hotlan vierestä, Dinah's Family Restaurant ... Karppaajan unelma, munakas pekonilla, juustolla ja avokaadolla. En sortunut pannukakkoihin vaikka ne hyppäsivät heti ensimmäisinä silmille ruokalistalta! Onkohan mun elämäntapani jo liiankin terveellinen? Liikuntaa, terveellistä ruokaa, tupakka pois ja painoa alas. Hui. Joku päivä vedän kyllä siirappisen pannukakkukännin.
Nyt vielä vähän kotitehtäviä ja ajoissa nukkumaan, tosi Saturday Night Fever :D
Hollywood kyltti paikallistettiin ja leikittiin kunnolla turisteja kameran kanssa. Kuvia löytyy KUVAGALLERIASTA
Löysin myös maanpäällisen paratiisin. Ihan meidän hotlan vierestä, Dinah's Family Restaurant ... Karppaajan unelma, munakas pekonilla, juustolla ja avokaadolla. En sortunut pannukakkoihin vaikka ne hyppäsivät heti ensimmäisinä silmille ruokalistalta! Onkohan mun elämäntapani jo liiankin terveellinen? Liikuntaa, terveellistä ruokaa, tupakka pois ja painoa alas. Hui. Joku päivä vedän kyllä siirappisen pannukakkukännin.
Nyt vielä vähän kotitehtäviä ja ajoissa nukkumaan, tosi Saturday Night Fever :D
perjantai 8. kesäkuuta 2012
9.6.2012 Los Angeles
Tai täällä on itseasiassa 8.6. Kai, en ole ihan varma.
Ensimmäinen kouluviikko takana! Ja ihan mielettömästi oppinut uusia asioita sekä myös vanhoja mutta eri näkökulmasta. Keskuksessa on siis noin 20 koiraa, paljon pittejä, sakemanneja ja sekarotuisia. Kaikki ovat sterkattuja/kastroituja, täällä tuo toimenpide on itsestäänselvyys. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikuttaa aika paljonkin koiran käytökseen tuo hormonitoiminta.
Toiminta täällä kuntoutettavien koirien kanssa perustuu mahdollisimman matalaan koiran energiatasoon. Tason on myös aina oltava matalammalla kuin ihmisen. Keinoja matalaan tasoon pääsemiseen tai sen ylläpitämiseen löytyy monia, mm. sähköpanta on yksi väline. Muut keinot ovatkin lähinnä psyykkisiä sekä myös fyysiseen, rauhoittavaan kosketukseen perustuvia. Koiria ei palkata millään eikä käytetä sanallisia apuja. Oman itsensä ja tilanteen hallinta on kaikkein tärkein. Kuulostaa tosi simppelille mutta käytännössä ainakin itse huomaan, että kierrokseni nousevat ilman että kiinnitän siihen varsinaisesti huomiota. Ääni ei korotu missään vaiheessa. Juoksumatolla juoksutetaan ulkoilun lisäksi noin tunti tai kaksi, ei kaikkia koiria mutta niitä joiden energiataso nousee helpolla korkeammalle. Ja itseasiassa ei juoksuteta mutta kävelytetään. Kävelylenkit tehdään pari kertaa päivässä, tänään olen kävellyt yhteensä 4-5 tuntia... Luojan kiitos aloitin keväällä hieman kuntoilemaan. Naaman onnistuin tänään polttamaan ruhtinaallisesti.
Tänään tuli myös loistava treeni seuratessa Linnin ulkoilua yhden koiran kera. Aukeni hyvin miten saada paremmin koira rauhoittumaan ulkoilussa, ihan tuolla remminkäytöllä. Joka on siis suunnitelmallista ja harkittua. Ensi viikolla päästään itse kävelyttämään koiria, tällä viikolla emme ole saaneet kiinnittää niihin mitään huomiota, ei fyysisesti eikä sanallisesti. Mikä on hyvä, mä en koe olevani vielä ihan valmis menemään ilman epäilyksen häivää, itsevarmuutta uhkuen ulkotarhaan missä on pari, kolme pittiä vähän kiihtyvässä mielentilassa... Käyttäen rauhoittavaa kosketusta ja koira paneutuu maahan makaamaan, rentoutuu siihen. Paljon opittavaa, niin itsestä kuin koirastakin!
Olen löytänyt lempiravintolan, Ihopin! Tänään myös legendaarinen päivä, jätin ottamatta jälkiruoaksi pannukakkuja. Ruokakaupassa on myös ihana seilailla, kaikkia uutuuksia kyllä löytyy. Tekisi mieli ostaa valmiiksi keitettyjä munia, vakuumipakkauksessa...
Ensimmäinen kouluviikko takana! Ja ihan mielettömästi oppinut uusia asioita sekä myös vanhoja mutta eri näkökulmasta. Keskuksessa on siis noin 20 koiraa, paljon pittejä, sakemanneja ja sekarotuisia. Kaikki ovat sterkattuja/kastroituja, täällä tuo toimenpide on itsestäänselvyys. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikuttaa aika paljonkin koiran käytökseen tuo hormonitoiminta.
Toiminta täällä kuntoutettavien koirien kanssa perustuu mahdollisimman matalaan koiran energiatasoon. Tason on myös aina oltava matalammalla kuin ihmisen. Keinoja matalaan tasoon pääsemiseen tai sen ylläpitämiseen löytyy monia, mm. sähköpanta on yksi väline. Muut keinot ovatkin lähinnä psyykkisiä sekä myös fyysiseen, rauhoittavaan kosketukseen perustuvia. Koiria ei palkata millään eikä käytetä sanallisia apuja. Oman itsensä ja tilanteen hallinta on kaikkein tärkein. Kuulostaa tosi simppelille mutta käytännössä ainakin itse huomaan, että kierrokseni nousevat ilman että kiinnitän siihen varsinaisesti huomiota. Ääni ei korotu missään vaiheessa. Juoksumatolla juoksutetaan ulkoilun lisäksi noin tunti tai kaksi, ei kaikkia koiria mutta niitä joiden energiataso nousee helpolla korkeammalle. Ja itseasiassa ei juoksuteta mutta kävelytetään. Kävelylenkit tehdään pari kertaa päivässä, tänään olen kävellyt yhteensä 4-5 tuntia... Luojan kiitos aloitin keväällä hieman kuntoilemaan. Naaman onnistuin tänään polttamaan ruhtinaallisesti.
Tänään tuli myös loistava treeni seuratessa Linnin ulkoilua yhden koiran kera. Aukeni hyvin miten saada paremmin koira rauhoittumaan ulkoilussa, ihan tuolla remminkäytöllä. Joka on siis suunnitelmallista ja harkittua. Ensi viikolla päästään itse kävelyttämään koiria, tällä viikolla emme ole saaneet kiinnittää niihin mitään huomiota, ei fyysisesti eikä sanallisesti. Mikä on hyvä, mä en koe olevani vielä ihan valmis menemään ilman epäilyksen häivää, itsevarmuutta uhkuen ulkotarhaan missä on pari, kolme pittiä vähän kiihtyvässä mielentilassa... Käyttäen rauhoittavaa kosketusta ja koira paneutuu maahan makaamaan, rentoutuu siihen. Paljon opittavaa, niin itsestä kuin koirastakin!
Olen löytänyt lempiravintolan, Ihopin! Tänään myös legendaarinen päivä, jätin ottamatta jälkiruoaksi pannukakkuja. Ruokakaupassa on myös ihana seilailla, kaikkia uutuuksia kyllä löytyy. Tekisi mieli ostaa valmiiksi keitettyjä munia, vakuumipakkauksessa...
torstai 7. kesäkuuta 2012
7.6.2012 Los Angeles
Tänään oli reippaiden lenkkien aika! Koko aamupäivä meni niiden kanssa, klo 8-11.30. Sen jälkeen pientä remminkiskomista (joka alkaa jo sujua paremmin) ja olen löytänyt siitkin hyvät pointit vaikkakin treeni on todella erilaista kuin mitä tottunut. Hartiat, selkä ja niska edelleen jumissa...
Ruokatauon jälkeen oli vuorossa Linnin omia 'teesejä', kävimme läpi Linnin ja keskuksen ideologiaa. Kolme sääntöä muistettavana, sain puhuttua itselleni oikeuden ensin ne opetella ne sujuvasti suomeksi, sitten englanniksi.
Ruokatauon jälkeen oli vuorossa Linnin omia 'teesejä', kävimme läpi Linnin ja keskuksen ideologiaa. Kolme sääntöä muistettavana, sain puhuttua itselleni oikeuden ensin ne opetella ne sujuvasti suomeksi, sitten englanniksi.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
6.6.2012 Los Angeles
Tiedättekö, musta tuntuu että olen alkanut kävelemään eri tavalla? Koko ajan kun on puhetta omasta asenteesta ja itseluottamuksesta, niin väkisinkin ryhdistäytyy välillä. Aluksi tuntui ihan luonnottomalta esim. hyvän ryhdin pitäminen, mun Notre Damen kellonsoittajanselkä ei tykännyt ajatuksesta ollenkaan - kipeytyi ihan saamaristi. Osasyy varmaan tällä monen tunnin kävelemisilläkin. Mutta just huomasin mennessäni pitkin asuntolan käytävää (pesemään pyykkiä kolikkokoneella...), että hupsista mähän kävelen selkä suorana ja hurjalla intensiteetillä :D Toivottavasti muutos on pysyvää eikä haihdu taivaantuuliin kotiin palatessa.
Emme puhuneet myöskään tänään. Arvatkaapa mitä teimme yhteensä viitisen tuntia? Muutama tauko välissä. Kiskoimme lattiaan kiinnitettyä talutinta!!! Kuulostaa ihan tajuttoman typerältä, tiedän, mutta oli oikeasti tosi tehokasta ja opettavaista. Treenissä oli takana sama ajatus kuin Linnin opeissa yleensäkin eli suuntaa oma energiasi oikein, mahdollisimman energiatehokkaasti. Täällä on periaatteena remmin kanssa 'korjata' (to address) koiran käytöstä, lyhyillä terävillä nyppäisyillä. Toimii, nähty käytännössä. Mutta remmistä ei temmota ihan sattumanvaraisesti vaan tarkalla liikeradalla, jotta koiralle saadaan perille haluttu toimintamalli, ilman sähläilyä. Itsellä opettelemista kun on nyt liki vuoden yrittänyt välttää remmin kanssa ohjailua (joka toimii sekin kunhan koira on kontaktissa) mutta nyt treenataan siis päinvastoin, korjataan koiraa, joka ei toimi kuten halutaan. Mielenkiintoista. Opettajana toimi Linnin apuri, Corey, nuori mies jolla ihailtava itsehillintä... Ei nostanut kierroksia missään vaiheessa vaikka olin välillä hukassa kuin metsän peikko, stooalaisen tyynesti jaksoi vääntää meidän kanssa. Loppupäivästä alkoi jo sujumaan. Tosin mun 'nyppäisyt' on tehokkuudeltaan mallia akita, chihu lentäisi isossa kaaressa jos en saa pienenettyä intensiteettiä :D En olisi uskonut mutta oikeasti valuin hikeä jossain välissä... Taluttimen kiskomisesta!
Kävimme myös taas kotikäynnillä saman pittbullin luona kuin eilen. Ihan mieletön katsoa mikä tatsi Linnillä on koiraan, vertailukohteena kun on omistajan yritykset. Omistaja on kyllä hyvin vastaanottavainen ja halukas oppimaan hallisemaan koiraansa. Mistä saisin edes murto-osan tuollaisesta itsevarmuudesta, hätäilemättömyydestä ja määrätietoisuudesta kuin Linnillä on? Ei ihme, ettei meidän koirat oikein yleensä toimi halutulla tavalla, olen itse niin täynnä epävarmaa ja kohdistumatonta energiaa. Yksi upea opetus oli kun olimme kävelyllä pitbullin kanssa ja nurkan takaa juoksi kulmakunnan pikku terrori joka oli ryntäämässä vieraskoira-aggren pitin päälle. Linn sihahti sen legendaarisen tssstt ja ojensi käden pikkuterroria kohti. Pikkukoira pysähtyi kuin seinään ja tilanne ohi. Vaikea selittää näin jälkeenpäin miten hienosti sai kuvan silloin Linnin itsevarmuudesta ja energiasta jota hän pystyy ohjaamaan hallitusti.
Tänne tulee kirjoiteltua murto-osa päivän tapahtumista. Keskuksessa olo on sellaista uusien asioiden, tapojen, oivallusten oppimista ettei kertakaikkiaan pysty kirjoittamaan niitä ylös. Muistivihkoni täyttyy hirveää vauhtia että saan ylös kaiken mitä opin ja mielessäni liikkuu.
Nyt kurkkimaan josko kuivuri olisi työnsä tehnyt. Ja päivän kotitehtävät vielä tekemättä.En ole sortunut pannukakkuihin tänään!
There's no trys, only dos! Kirjoitusasu on varmaan pielessä mutta idena loistava.
Emme puhuneet myöskään tänään. Arvatkaapa mitä teimme yhteensä viitisen tuntia? Muutama tauko välissä. Kiskoimme lattiaan kiinnitettyä talutinta!!! Kuulostaa ihan tajuttoman typerältä, tiedän, mutta oli oikeasti tosi tehokasta ja opettavaista. Treenissä oli takana sama ajatus kuin Linnin opeissa yleensäkin eli suuntaa oma energiasi oikein, mahdollisimman energiatehokkaasti. Täällä on periaatteena remmin kanssa 'korjata' (to address) koiran käytöstä, lyhyillä terävillä nyppäisyillä. Toimii, nähty käytännössä. Mutta remmistä ei temmota ihan sattumanvaraisesti vaan tarkalla liikeradalla, jotta koiralle saadaan perille haluttu toimintamalli, ilman sähläilyä. Itsellä opettelemista kun on nyt liki vuoden yrittänyt välttää remmin kanssa ohjailua (joka toimii sekin kunhan koira on kontaktissa) mutta nyt treenataan siis päinvastoin, korjataan koiraa, joka ei toimi kuten halutaan. Mielenkiintoista. Opettajana toimi Linnin apuri, Corey, nuori mies jolla ihailtava itsehillintä... Ei nostanut kierroksia missään vaiheessa vaikka olin välillä hukassa kuin metsän peikko, stooalaisen tyynesti jaksoi vääntää meidän kanssa. Loppupäivästä alkoi jo sujumaan. Tosin mun 'nyppäisyt' on tehokkuudeltaan mallia akita, chihu lentäisi isossa kaaressa jos en saa pienenettyä intensiteettiä :D En olisi uskonut mutta oikeasti valuin hikeä jossain välissä... Taluttimen kiskomisesta!
Kävimme myös taas kotikäynnillä saman pittbullin luona kuin eilen. Ihan mieletön katsoa mikä tatsi Linnillä on koiraan, vertailukohteena kun on omistajan yritykset. Omistaja on kyllä hyvin vastaanottavainen ja halukas oppimaan hallisemaan koiraansa. Mistä saisin edes murto-osan tuollaisesta itsevarmuudesta, hätäilemättömyydestä ja määrätietoisuudesta kuin Linnillä on? Ei ihme, ettei meidän koirat oikein yleensä toimi halutulla tavalla, olen itse niin täynnä epävarmaa ja kohdistumatonta energiaa. Yksi upea opetus oli kun olimme kävelyllä pitbullin kanssa ja nurkan takaa juoksi kulmakunnan pikku terrori joka oli ryntäämässä vieraskoira-aggren pitin päälle. Linn sihahti sen legendaarisen tssstt ja ojensi käden pikkuterroria kohti. Pikkukoira pysähtyi kuin seinään ja tilanne ohi. Vaikea selittää näin jälkeenpäin miten hienosti sai kuvan silloin Linnin itsevarmuudesta ja energiasta jota hän pystyy ohjaamaan hallitusti.
Tänne tulee kirjoiteltua murto-osa päivän tapahtumista. Keskuksessa olo on sellaista uusien asioiden, tapojen, oivallusten oppimista ettei kertakaikkiaan pysty kirjoittamaan niitä ylös. Muistivihkoni täyttyy hirveää vauhtia että saan ylös kaiken mitä opin ja mielessäni liikkuu.
Nyt kurkkimaan josko kuivuri olisi työnsä tehnyt. Ja päivän kotitehtävät vielä tekemättä.En ole sortunut pannukakkuihin tänään!
There's no trys, only dos! Kirjoitusasu on varmaan pielessä mutta idena loistava.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
5.6.2012 Los Angeles
Taas väsyneenä mukavan päivän päätteeksi. Muistiinpanovihko on täyttynyt kysymyksistä, tapahtumista jne. Tänään oli meidän osuutena olla aivan hiljaa, emme saaneet puhua ollenkaan. Seurailimme muiden tekemisiä tuppisuina. Alkuun tuntui tosi oudolta, niin syvällä iskostunut small talk ja kohteliaisuustavat, mutta loppupäivästä oli jo rento ja helpottunut olo kun kukaan ei odottanut minulta mitään.
Kamala hinku päästä kotiin kokeilemaan täällä opittuja asioita! Voi Sisu-poika kun tietäisit mitä tullaan tekemään kunhan kotiudun...
Olimme myös Linnin mukana asiakaskäynnillä, toki tuppisuina vaan katselemassa. Ongelma oli yliaktiivinen pittbulli, reagoi onneksi ystävällisellä tavalla kaikkeen. Oli hieno nähdä miten Linnin otteet olivat niin rauhallisia ja toimivia, koira rauhoittui tunnin aikana todella hyvin. Ja mikä huomattavinta, rentoutuminen oli täydellistä, ei pelkästään näennäistä rauhoittumista. Linn panostaa eniten tuohon calm- mielentilaan, tyhjäkäyntiin, TrueBloodin sanoin 'vampyyrien virransäästötilaan'. Kovasti mietin asiaa hänen kannaltaan ja yritän sopeuttaa tähän mennessäni oppimiani asioita Linnin tapaan. Kummassakin hyvät ja huonot puolet, sen verran huomannut jo täällä ollessa, että täytyy kyseenalaistaa monta aikaisemmin opittua ja totuttua asiaa.
Pääsimme jo viideltä lähtemään pois, Linn joutui lopettamaan vanhan koiransa ja oli vähän down. Käski meidän lähteä lepäilemään ja keräämään voimia huomista varten... Eli suuntasimme ostoksille; Petcosta kasa kivoja tavaroita (Eini sai limevihreät valjaat!) ja Lindan etsiessä jotain hupparia, eksyimme johonkin tavarataloon missä oli kaikkea muita paitsi huppareita. Nyt mulla on tuliaisina jättipyyhe, USAn lippu, oli alennuksella :D
Ai joo, puhuimme tänään muutoksista itsessämme, riippuvuuksistamme... Nyt kuljetan vesipulloa mukanani, tarkoituksena oikeasti vieroittaa itseäni PepsiMaxista. Edes vähän.
Kamala hinku päästä kotiin kokeilemaan täällä opittuja asioita! Voi Sisu-poika kun tietäisit mitä tullaan tekemään kunhan kotiudun...
Olimme myös Linnin mukana asiakaskäynnillä, toki tuppisuina vaan katselemassa. Ongelma oli yliaktiivinen pittbulli, reagoi onneksi ystävällisellä tavalla kaikkeen. Oli hieno nähdä miten Linnin otteet olivat niin rauhallisia ja toimivia, koira rauhoittui tunnin aikana todella hyvin. Ja mikä huomattavinta, rentoutuminen oli täydellistä, ei pelkästään näennäistä rauhoittumista. Linn panostaa eniten tuohon calm- mielentilaan, tyhjäkäyntiin, TrueBloodin sanoin 'vampyyrien virransäästötilaan'. Kovasti mietin asiaa hänen kannaltaan ja yritän sopeuttaa tähän mennessäni oppimiani asioita Linnin tapaan. Kummassakin hyvät ja huonot puolet, sen verran huomannut jo täällä ollessa, että täytyy kyseenalaistaa monta aikaisemmin opittua ja totuttua asiaa.
Pääsimme jo viideltä lähtemään pois, Linn joutui lopettamaan vanhan koiransa ja oli vähän down. Käski meidän lähteä lepäilemään ja keräämään voimia huomista varten... Eli suuntasimme ostoksille; Petcosta kasa kivoja tavaroita (Eini sai limevihreät valjaat!) ja Lindan etsiessä jotain hupparia, eksyimme johonkin tavarataloon missä oli kaikkea muita paitsi huppareita. Nyt mulla on tuliaisina jättipyyhe, USAn lippu, oli alennuksella :D
Ai joo, puhuimme tänään muutoksista itsessämme, riippuvuuksistamme... Nyt kuljetan vesipulloa mukanani, tarkoituksena oikeasti vieroittaa itseäni PepsiMaxista. Edes vähän.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
4.6.2012 Los Angeles
Mistähän sitä aloittaisi? Tänään eka päivä koirakeskuksessa, hirveästi uusia asioita nähnyt ja kokenut, tarkkaillut ja seurannut, pää on ihan tyhjä tällä hetkellä... Aamulla kahdeksaksi sinne, päivällä parin tunnin tauko ja illalla takaisin hotlaan kahdeksan maissa.
Aamu kului koirien lenkkeilyssä. Itseasiassa meni varmaan viisi tuntia kun koiria ulkoilutettiin. Tuloksena molemmilla palaneet hartiat ja kaulanseutu sekä jalat muusina :) Ulkoilu suoritettiin kumpikin erikseen mutta pohjois-carolinanaisen (oikeinkirjoitus taatusti mättää) pariskunnan kanssa, joka on ollut täällä jo pari viikkoa. Minä miespuolisen henkilön kanssa, Linda naisversion kanssa. Keskuksessa on nyt reilu 20 koiraa. Yllätyin kun huomasin, että koirilla ei ole mitään 'juoksutarhaa' vaan ainoastaan pienehkö tila jossa kävivät vuorotellen iltapäivällä ruokailun jälkeen. Muuten ulkoilu käsitti remmilenkin vähän matkan päässä olevalle ruohopläntille. talutus pidettiin hallittuna koko ajan, ei yhtään remmissä kiskomista, siihen reagoitiin välittömästi. Remmin kanssa kylläkin mikä minulle on outoa, olen nyt koiranomi-koulutuksen aikana pyrkinyt tietoisesti vähentämään remmin kanssa nyppäilyä ja saamaan koiran kontaktiin muilla avuilla.
Koko toiminta perustuu tähän calm-olotilaan eli koirien kierrokset pyritään minimoimaan ja vähentämään nollatasolle. Ei käytetä herkkuja tai kehuja vaan oma käytös toimii palautteena. Totesin, että meilläkin koirilla yritetään nostaa virettä palkkaamalla ja kehuilla, mikä ei varmasti ole hyvä esimerkiksi Sisun kanssa jolla kierrokset heittää yli tosi nopeasti. Tämän kuukauden aikana on selvitettävä miten tämän kouluttamisen saa yhdistettyä tähän calm-olotilaan, näyttelyissäkin yritän aina saada koiran odottavaa, innostuneeseen olotilaan, näyttää mielestäni paremmalle :D
Muutamia ihan yksinkertaisia juttuja pakko kokeilla heti kotona; koirat ruokittiin siten, että kaikille laitettiin ruokakuppi portin toiselle puolelle, odottamaan ennen kuin kuppi annetaan. Ja kyse oli siis reilusta kymmenestä minuutista, tarkoituksena saada koirien vireystaso laskemaan täysin ennen ruokailun aloittamista.
Toinen asia mitä en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi; ottaessani koiria tarhasta, turha jäädä siihen portille tahimaan remmien kanssa, koirat väkisinkin sähläävät siinä tilanteessa ja rauhallinen kontrolli on kaukana. Jatkossa menen reilusti portilta pois ja otan koirat 'haltuun' siellä missä tilaa on enemmän. Ihan simppeliä mutta eipä ole tullut tehtyä siten.
Monia kysymyksiä nousi mieleen päivän aikana ja Linn, paikan omistaja ja vetäjä siis, totesikin, että parasta on malttaa mielensä nyt alussa ja tarkkailla sekä seurata tilannetta hiljaisena ja vastaanottavana. Asia, mikä on minulle tosi hankalaa, käyn aina omassa päässäni huikeita keskusteluja ja pohdintoja, tilanteessa kuin tilanteessa.
Aamu kului koirien lenkkeilyssä. Itseasiassa meni varmaan viisi tuntia kun koiria ulkoilutettiin. Tuloksena molemmilla palaneet hartiat ja kaulanseutu sekä jalat muusina :) Ulkoilu suoritettiin kumpikin erikseen mutta pohjois-carolinanaisen (oikeinkirjoitus taatusti mättää) pariskunnan kanssa, joka on ollut täällä jo pari viikkoa. Minä miespuolisen henkilön kanssa, Linda naisversion kanssa. Keskuksessa on nyt reilu 20 koiraa. Yllätyin kun huomasin, että koirilla ei ole mitään 'juoksutarhaa' vaan ainoastaan pienehkö tila jossa kävivät vuorotellen iltapäivällä ruokailun jälkeen. Muuten ulkoilu käsitti remmilenkin vähän matkan päässä olevalle ruohopläntille. talutus pidettiin hallittuna koko ajan, ei yhtään remmissä kiskomista, siihen reagoitiin välittömästi. Remmin kanssa kylläkin mikä minulle on outoa, olen nyt koiranomi-koulutuksen aikana pyrkinyt tietoisesti vähentämään remmin kanssa nyppäilyä ja saamaan koiran kontaktiin muilla avuilla.
Koko toiminta perustuu tähän calm-olotilaan eli koirien kierrokset pyritään minimoimaan ja vähentämään nollatasolle. Ei käytetä herkkuja tai kehuja vaan oma käytös toimii palautteena. Totesin, että meilläkin koirilla yritetään nostaa virettä palkkaamalla ja kehuilla, mikä ei varmasti ole hyvä esimerkiksi Sisun kanssa jolla kierrokset heittää yli tosi nopeasti. Tämän kuukauden aikana on selvitettävä miten tämän kouluttamisen saa yhdistettyä tähän calm-olotilaan, näyttelyissäkin yritän aina saada koiran odottavaa, innostuneeseen olotilaan, näyttää mielestäni paremmalle :D
Muutamia ihan yksinkertaisia juttuja pakko kokeilla heti kotona; koirat ruokittiin siten, että kaikille laitettiin ruokakuppi portin toiselle puolelle, odottamaan ennen kuin kuppi annetaan. Ja kyse oli siis reilusta kymmenestä minuutista, tarkoituksena saada koirien vireystaso laskemaan täysin ennen ruokailun aloittamista.
Toinen asia mitä en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi; ottaessani koiria tarhasta, turha jäädä siihen portille tahimaan remmien kanssa, koirat väkisinkin sähläävät siinä tilanteessa ja rauhallinen kontrolli on kaukana. Jatkossa menen reilusti portilta pois ja otan koirat 'haltuun' siellä missä tilaa on enemmän. Ihan simppeliä mutta eipä ole tullut tehtyä siten.
Monia kysymyksiä nousi mieleen päivän aikana ja Linn, paikan omistaja ja vetäjä siis, totesikin, että parasta on malttaa mielensä nyt alussa ja tarkkailla sekä seurata tilannetta hiljaisena ja vastaanottavana. Asia, mikä on minulle tosi hankalaa, käyn aina omassa päässäni huikeita keskusteluja ja pohdintoja, tilanteessa kuin tilanteessa.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
3.6.2012 Los Angeles
Kepeä sunnuntaipäivä, maanantaita odotellessa...
Ruoanhakureissu Wal-Martille, kauppa joka osoittautui ihan pjaskaksi... Tosi epäsiisti ja huono valikoima, ei löydetty sieltä mitään. Oli pakko ajaa meidän 'omaan' kauppaan, samaan missä kävimme perjantaina. Sieltä löytyy sellaista Kalifornialaista luomu-eko-henkeä, tulee heti reippaampi olo! Tosin nyt santsasin noin kymmeneen suklaapuddinkiin mutta ostin myös salaattia, vastapainoksi. Linda vetelee ihania leipiä ja karkkeja mutta mulla pysyy liha kurissa. Melkein.
Kauppareissun jälkeen kokkailtiin meidän Michelin-keittiössä. Linda sai ensin tehtyä pastansa ja sen jälkeen oli mun vuoro paistaa kasa karppaajan lihoja. Huomasin, että ei-teflonpintainen paistinpannu on käytössä aika helkutin vaikea, sehän polttaa kiinni jos ei käytä rasvaa... Ehdin just sanoa Lindalle, että tuleepas tuota savua kun paistelen, sitten rävähti palohälyttimet soimaan. Puhelin soi lähes samaan aikaan ja hermoni halliten vastasin 'just cooking, no problem'. Respan äijä kehoitti vaan aukaisemaan oven käytävälle ja viiden minsan kuluttua savu oli lähes hälvennyt. Jätin kasvisten paistamisen huomiseen, sen verran jännittävä tapahtuma tuo kokkaus oli. Yksi suklaavanukas rauhoitti hermojani onneksi.
Sunnuntain piristykseksi lähdimme ajelemaan kohti Hollywoodia ja Sunset Boulevardia. Kartalla välimatkat näyttävät aika lyhyille mutta loppujen lopuksi kilsoja kertyykin aikamoinen määrä. Kohteena oli tänään miellyttävä Museum of Death , paikka joka kertoo sarjamurhaajista ja muista kuolematapauksista kuten autokolareista, hautajaisista jne. Olen ylpeä mutta onnistuin katsomaan liki kaikki kohteet. Pahiten mieleen jäivät autenttiset valokuvat kolaripaikoilta sekä tapaus, missä vaimo oli poikaystävänsä kanssa murhannut miehensä, leikelleet tämän palasiksi ja sitten ottaneet valokuvia ruumiista ja sen osista eri tilanteissa, kuten vainajan varvas tungettuna vainajan suuhun. Olivat jääneet kiinni kun veivät filmin kehitettäväksi... Charles Mansonkin tuntui pyhäkoulupojalta tuossa porukassa. Museokiertueen kruunasi aulassa lasiterrassa oleileva kaksipäinen kilpikonna. Terran koko oli noin 30x45cm. Kotimatkan ajoin kieli keskellä suuta, sen verran pahoja olivat ne kolarikuvat.
Jotenkin tuntuu nyt kaikki tekeminen tyhjäkäynniltä koulun alkua odotellessa. Olin ajatellut myös meneväni katselemaan rallytokokisoja jossain välissä, mutta karttaa selattuani huomasin, että lähes kaikki kisat ovat San Fransiscon lähettyvillä. Yhdet ainoat löysin Beverly Hillsistä loppukuusta, ne ovat nyt tähtäimessa.
Miten pystyn nyt loppuillan pysytteleväni huoneessa, Ihopin pannukakkuset huutelee mua oikein urakalla? Vaahterasiirappia ja voita, vähän kermavaahtoa...
Mun tietsikan näyttö himmenee koko ajan. Ja löysin ihanaa ilmanraikastinta; omena-kaneli! Nyt meillä tuoksuu vastaleivottu pulla koko ajan :D
Ruoanhakureissu Wal-Martille, kauppa joka osoittautui ihan pjaskaksi... Tosi epäsiisti ja huono valikoima, ei löydetty sieltä mitään. Oli pakko ajaa meidän 'omaan' kauppaan, samaan missä kävimme perjantaina. Sieltä löytyy sellaista Kalifornialaista luomu-eko-henkeä, tulee heti reippaampi olo! Tosin nyt santsasin noin kymmeneen suklaapuddinkiin mutta ostin myös salaattia, vastapainoksi. Linda vetelee ihania leipiä ja karkkeja mutta mulla pysyy liha kurissa. Melkein.
Kauppareissun jälkeen kokkailtiin meidän Michelin-keittiössä. Linda sai ensin tehtyä pastansa ja sen jälkeen oli mun vuoro paistaa kasa karppaajan lihoja. Huomasin, että ei-teflonpintainen paistinpannu on käytössä aika helkutin vaikea, sehän polttaa kiinni jos ei käytä rasvaa... Ehdin just sanoa Lindalle, että tuleepas tuota savua kun paistelen, sitten rävähti palohälyttimet soimaan. Puhelin soi lähes samaan aikaan ja hermoni halliten vastasin 'just cooking, no problem'. Respan äijä kehoitti vaan aukaisemaan oven käytävälle ja viiden minsan kuluttua savu oli lähes hälvennyt. Jätin kasvisten paistamisen huomiseen, sen verran jännittävä tapahtuma tuo kokkaus oli. Yksi suklaavanukas rauhoitti hermojani onneksi.
Sunnuntain piristykseksi lähdimme ajelemaan kohti Hollywoodia ja Sunset Boulevardia. Kartalla välimatkat näyttävät aika lyhyille mutta loppujen lopuksi kilsoja kertyykin aikamoinen määrä. Kohteena oli tänään miellyttävä Museum of Death , paikka joka kertoo sarjamurhaajista ja muista kuolematapauksista kuten autokolareista, hautajaisista jne. Olen ylpeä mutta onnistuin katsomaan liki kaikki kohteet. Pahiten mieleen jäivät autenttiset valokuvat kolaripaikoilta sekä tapaus, missä vaimo oli poikaystävänsä kanssa murhannut miehensä, leikelleet tämän palasiksi ja sitten ottaneet valokuvia ruumiista ja sen osista eri tilanteissa, kuten vainajan varvas tungettuna vainajan suuhun. Olivat jääneet kiinni kun veivät filmin kehitettäväksi... Charles Mansonkin tuntui pyhäkoulupojalta tuossa porukassa. Museokiertueen kruunasi aulassa lasiterrassa oleileva kaksipäinen kilpikonna. Terran koko oli noin 30x45cm. Kotimatkan ajoin kieli keskellä suuta, sen verran pahoja olivat ne kolarikuvat.
Jotenkin tuntuu nyt kaikki tekeminen tyhjäkäynniltä koulun alkua odotellessa. Olin ajatellut myös meneväni katselemaan rallytokokisoja jossain välissä, mutta karttaa selattuani huomasin, että lähes kaikki kisat ovat San Fransiscon lähettyvillä. Yhdet ainoat löysin Beverly Hillsistä loppukuusta, ne ovat nyt tähtäimessa.
Miten pystyn nyt loppuillan pysytteleväni huoneessa, Ihopin pannukakkuset huutelee mua oikein urakalla? Vaahterasiirappia ja voita, vähän kermavaahtoa...
Mun tietsikan näyttö himmenee koko ajan. Ja löysin ihanaa ilmanraikastinta; omena-kaneli! Nyt meillä tuoksuu vastaleivottu pulla koko ajan :D
lauantai 2. kesäkuuta 2012
2.6.2012 Los Angeles
Vapaapäivä... Linn muuten varoitti, että maanantaista eteenpäin päivät tulevat olemaan pitkiä, päivällä parin tunnin tauko ja muuten jatkuu iltaan asti. Ihanaa!
Teimme päiväkävelyn paikalliseen eläinkauppaan. Oli ilmeisesti aika uusi kauppa, suhteellisen vähän tavaraa nimittäin ja kaikki näytti 'korkkaamattomalta'. Eini sai uuden pannan ja pikkukoirat muuten leluja, tuleva akita sai pannan, pinkin puolikuristavan :) Ruokamerkkejä oli monia, tarvikevalikoima oli aika suppea. Pahamaineisista piikkipannoista oli otettava kuvakin. Ihmettelin, miksi jollekin cavalierin kokoisellekin löytyi piikkipanta... Sen hallitsemisen luulisi onnistuvan ihan normipannallakin.
'Korttelin' päästä löytyi pieni ostoskeskus jossa kävimme syömässä. Enkä syönyt pannareita vaan terveellisesti ihan vaan kreikkalaisen salaatin!
Illaksi lähdimme ajelemaan kohti Venice Beachiä, kehonrakentajien pyhää paikkaa. Porukkaa oli kuin pipoa viettämässä lauantai-iltaa/iltapäivä, oli mukava kävellä ja katsella meininkiä rantakadulla. Hyvin on äiti opettanut, en osaa olla rentona ihmisvilinässä ulkomailla, koko ajan kyttäilen kaikkia epäilyttäviä tyyppejä :D Käsiveska tiukasti kiinni ja kamera köytettynä ranteeseen...
Ilta kuluukin telkkua katsellen. Ja ilmeisesti tietsikka vetelee viimeisiään, näyttö himmenee koko ajan. Kökkö.
Teimme päiväkävelyn paikalliseen eläinkauppaan. Oli ilmeisesti aika uusi kauppa, suhteellisen vähän tavaraa nimittäin ja kaikki näytti 'korkkaamattomalta'. Eini sai uuden pannan ja pikkukoirat muuten leluja, tuleva akita sai pannan, pinkin puolikuristavan :) Ruokamerkkejä oli monia, tarvikevalikoima oli aika suppea. Pahamaineisista piikkipannoista oli otettava kuvakin. Ihmettelin, miksi jollekin cavalierin kokoisellekin löytyi piikkipanta... Sen hallitsemisen luulisi onnistuvan ihan normipannallakin.
'Korttelin' päästä löytyi pieni ostoskeskus jossa kävimme syömässä. Enkä syönyt pannareita vaan terveellisesti ihan vaan kreikkalaisen salaatin!
Illaksi lähdimme ajelemaan kohti Venice Beachiä, kehonrakentajien pyhää paikkaa. Porukkaa oli kuin pipoa viettämässä lauantai-iltaa/iltapäivä, oli mukava kävellä ja katsella meininkiä rantakadulla. Hyvin on äiti opettanut, en osaa olla rentona ihmisvilinässä ulkomailla, koko ajan kyttäilen kaikkia epäilyttäviä tyyppejä :D Käsiveska tiukasti kiinni ja kamera köytettynä ranteeseen...
Ilta kuluukin telkkua katsellen. Ja ilmeisesti tietsikka vetelee viimeisiään, näyttö himmenee koko ajan. Kökkö.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
1.6.2012 Los Angeles
Eka päivä takana ja mennyt aika hyvin jetlagin kourissa. Saimme käytyä kaupassa, nyt on kaapit täynnä herkkuja. Ulkomailla on kyllä ihana käydä paikallisissa ruokakaupoissa, löytää kaikkea kivaa. Kuten valtava määrä erilaisia jäätelömakuja...
Kävimme myös piipahtamassa Linnin luona koirakeskuksessa. Linn tuntui mukavalle ja keskus näytti hyvältä. Maanantaiaamuna sitten alkaa tositoimet.
Koirat käytettiin lenkillä jossain luonnonpuistoalueella. Tuli vaan piemä nopeasti, ei ehditty kauaa olemaan.
Eikun taas nukkumaan. Yritän latailla jotain kuvia Owelanin kuvasivustolle.
Kävimme myös piipahtamassa Linnin luona koirakeskuksessa. Linn tuntui mukavalle ja keskus näytti hyvältä. Maanantaiaamuna sitten alkaa tositoimet.
Koirat käytettiin lenkillä jossain luonnonpuistoalueella. Tuli vaan piemä nopeasti, ei ehditty kauaa olemaan.
Eikun taas nukkumaan. Yritän latailla jotain kuvia Owelanin kuvasivustolle.
1.6.2012 LA!
Perille päästiin! Pitkä päivä, nyt oltu hereillä reilu 30 tuntia. Pariisissa oli tunti aikaa vaihtaa terminaalia ja konetta, ehdittiin kuten myös matkatavarat. Auto saatiin vuokrattua, muistaakseni joku Peugeot? Maasturi? En ole ihan varma. Tämä 'huoneistohotelli' on ihan siisti ja mukava. Päivän paras hetki oli kun päädyttiin syömään iltapalaa johonkin paikalliseen kuppilaan keskiyöllä, me kaksi ja tusina tummahipiäistä... MUTTA MÄ SAIN JO PANNCAKESEJA!!!! Vaahterasiirapilla ja voilla. Pekonimunakas alkupalana. Mä ehkä muutan tänne pysyvästi, Suomesta ei saa pannukakkuja.
Huomenna ekaa kertaa käymään koirakeskuksessa. Varsinaisesti aloitellaan vasta maanantaina, viikonloppu menee tutustuessa paikkoihin.
Öitä! Nyt vähän jo ramaisee...
Huomenna ekaa kertaa käymään koirakeskuksessa. Varsinaisesti aloitellaan vasta maanantaina, viikonloppu menee tutustuessa paikkoihin.
Öitä! Nyt vähän jo ramaisee...
lauantai 26. toukokuuta 2012
26.5.2012 Se o kesä ny
Hah, ekaa kertaa istumassa tänään Aurajoen rannalla, Hattiksen kanssa. Ihana ilma, ihmisiä mukava katsella ja kivan kaverin kanssa höpötellä kaikenlaista. Hattis ja poikansa Urho osallistuivat tänään myös chihujen piknikkiin, Urho paahtoi täysillä koko tunnin ajan. Ei ihme ettei hemmo liho, ei ehdi syömään.
Olen tässä miettinyt erilaisia toimintamalleja... Mua voi ketuttaa ja rankasti, että noihin 'meidän' metsiköihin porukka heittelee surutta roskiaan. Koiraporukat ovat vielä suht siistejä mutta esim. nyt ilmojen lämmettyä paikalliset nuoret lähtevät niillä pikkuhelvetinkoneilla pörräämään metsikköön ja vetämään ölppiä. Mulla ei olisi oikeasti mitään sitä vastaan MUTTA kun ne vatipäät jättää kaiken käsistään sinne maahan. Plus rikkovat pullot. Tänään oli Ellen komennuksella mun mukana metsässä ja keräili jätesäkkiin roskia, huomenna mennään toista reittiä pitkin ja kerätään myös sieltä.
Mietin, että olisinko yhteydessä esim. Paimion lukioon ja ehdottaisin pikku taksvärkkipäivää pidettäväksi roskien keruun muodossa. En tiedä onko täällä amista. Vai soitanko poliisit kun lössi taas kokoontuu. Vai käynkö itse karjumassa niille. Ja päästän Sisun sinne vapaaksi niiden keskuuteen.
Ensi torstai alkaa lähestyä... Alkuviikko onkin kiireistä; irtoripset, kampaaja, hieroja, kynsihuolto, Cesar Millanin tapahtuma jne :D Vähän jännittää, nyt lähtö on oikeasti edessä, tähän asti se on ollut 'sitten joskus'. Toivon mukaan kuukaudesta tulee ikimuistoinen.
Järkkäsin myös itseni yhdeksi viikonlopuksi Portlandiin, Oregoniin, Colleenin luo. Samana viikonloppuna on myös koiranäyttely, mikä yhteensattuma... Ja nyt näyttää siltä, että mun mukaan tarttuu sieltä 10kk ikäinen akitanarttukin. Elämä heittelee, etten sanoisi.
Eve alkaa ilmeisesti projektikoiraksi kouluttaja-Tuijalle. Ovat nyt pariin kertaan tavanneet ja tutustuneet, hyvältä näyttää. Ihan siis tokoa ja rally-tokoa. Varasin Evelle myös sterkka-ajan ensi keskiviikoksi, yksi turha juoksu jää siis pois, emme ala kasvattamaan noutajia.
Keskiviikkona tein myös ensimmäiset pentutestini, kultaisennoutajanpennuille, 8 kpl. Oli tosi mukava testata niitä ja niissä oli oikeasti eroja, aika selkeitäkin.
Ai joo, nyt on Koirakoodilla omat sivutkin www.koirakoodi.fi Ovat ihan raakileet vielä mutta ulkoasu siis on nyt tuo.
Olen tässä miettinyt erilaisia toimintamalleja... Mua voi ketuttaa ja rankasti, että noihin 'meidän' metsiköihin porukka heittelee surutta roskiaan. Koiraporukat ovat vielä suht siistejä mutta esim. nyt ilmojen lämmettyä paikalliset nuoret lähtevät niillä pikkuhelvetinkoneilla pörräämään metsikköön ja vetämään ölppiä. Mulla ei olisi oikeasti mitään sitä vastaan MUTTA kun ne vatipäät jättää kaiken käsistään sinne maahan. Plus rikkovat pullot. Tänään oli Ellen komennuksella mun mukana metsässä ja keräili jätesäkkiin roskia, huomenna mennään toista reittiä pitkin ja kerätään myös sieltä.
Mietin, että olisinko yhteydessä esim. Paimion lukioon ja ehdottaisin pikku taksvärkkipäivää pidettäväksi roskien keruun muodossa. En tiedä onko täällä amista. Vai soitanko poliisit kun lössi taas kokoontuu. Vai käynkö itse karjumassa niille. Ja päästän Sisun sinne vapaaksi niiden keskuuteen.
Ensi torstai alkaa lähestyä... Alkuviikko onkin kiireistä; irtoripset, kampaaja, hieroja, kynsihuolto, Cesar Millanin tapahtuma jne :D Vähän jännittää, nyt lähtö on oikeasti edessä, tähän asti se on ollut 'sitten joskus'. Toivon mukaan kuukaudesta tulee ikimuistoinen.
Järkkäsin myös itseni yhdeksi viikonlopuksi Portlandiin, Oregoniin, Colleenin luo. Samana viikonloppuna on myös koiranäyttely, mikä yhteensattuma... Ja nyt näyttää siltä, että mun mukaan tarttuu sieltä 10kk ikäinen akitanarttukin. Elämä heittelee, etten sanoisi.
Eve alkaa ilmeisesti projektikoiraksi kouluttaja-Tuijalle. Ovat nyt pariin kertaan tavanneet ja tutustuneet, hyvältä näyttää. Ihan siis tokoa ja rally-tokoa. Varasin Evelle myös sterkka-ajan ensi keskiviikoksi, yksi turha juoksu jää siis pois, emme ala kasvattamaan noutajia.
Keskiviikkona tein myös ensimmäiset pentutestini, kultaisennoutajanpennuille, 8 kpl. Oli tosi mukava testata niitä ja niissä oli oikeasti eroja, aika selkeitäkin.
Ai joo, nyt on Koirakoodilla omat sivutkin www.koirakoodi.fi Ovat ihan raakileet vielä mutta ulkoasu siis on nyt tuo.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
20.5.2012 Salzburg!
Kotiuduttu juuri Salzburgista! Aivan ihana kaupunki ja tykästyin muutenkin Itävaltaan. Iski myös hirveä kuume päästä reissuun Hymerin kanssa. Matkalla jo suunnittelin ensi vuoden WW-näyttelyä Unkarissa ja EW-näytelmää Sveitsissä. Kasa pikkukoiria vaan mukaan asuntoautoon ja menoksi pitkin Eurooppaa. Tämän vuoden EW Romaniassa jää väliin, kerran käynyt Romaniassa koiranäyttelyssä ja se riitti... Mutta tämä miniloma Itävallassa oli ihana ja tuli just oikeaan aikaan. Noloa vaan, kun pariskunta Varpula lähtee reissuun niin ykkösprioriteetti on nukkuminen :D Jotenkin ei osaa kotona nukkua niin pitkään ja niin syvään, aina kuuntelee kuuluuko jostain jotain outoja ääniä, tekemistä olisi koko ajan, huono omatunto jos ei tee jotain ja vaan lueskelee kirjaa tms. Matkoilla sen kun löhötään hotellihuoneessa ja luetaan sekä nukutaan.
Näyttelyssä ei odotetusti tullut mitään. Oli hienosti akita ja chihukehät vierekkäin eli nähtiin paljon tuttuja molemmista roduista. Perjantaina käytiin katsomassa staffit ja oltiin todistamassa hienon Speedyn MV-titteliä ja roppia :) Mäkkäreillä on kyllä hienoja staffeja.
Onnistuin bongaamaan netistä hienot festarit syyskuun alussa Englannissa, Isle Of Wightilla; Bestival. Ja mikä esiintyjälista... New Order, Robert Smith, John Foxx, Gary Numan jne. Oli pakko päästä sinne. Ja koska tiedän, ettei Masa kuse hunajaa noista esiintyjistä niin käännyin veljeni puoleen. Joka pienen kiristyksen, uhkailun ja lahjonnan avulla suostuikin lähtemään mun kanssa bestareille! Kehtasi toki kysyä multa, että olenko ollut ennen festareilla ja koska viimeksi... Olen sentään ollut kahdesti; kerran Ruisrockissa 1988 ja Provinssissa 1989. Kuulemma mun kunto ei kestä monen päivän festareita, ilmoitti veljeni, se sika. Enivei, sinne ollaan lähdössä kuuntelemaan hyvää musaa. Mä näen John Foxxin livenä <3 Ja vielä Englannissa.
Keijolla on jo simmut auki! Varhaiskypsiä nämä chihut, etten sanoisi. Ai joo, Eini oli ollut Emman kanssa mätsärissä nyt viikonloppuna ja oli ollut BIS :D Osaan kuvitella miten mopotin on siellä pönöttänyt tohkeissaan.
Näyttelyssä ei odotetusti tullut mitään. Oli hienosti akita ja chihukehät vierekkäin eli nähtiin paljon tuttuja molemmista roduista. Perjantaina käytiin katsomassa staffit ja oltiin todistamassa hienon Speedyn MV-titteliä ja roppia :) Mäkkäreillä on kyllä hienoja staffeja.
Onnistuin bongaamaan netistä hienot festarit syyskuun alussa Englannissa, Isle Of Wightilla; Bestival. Ja mikä esiintyjälista... New Order, Robert Smith, John Foxx, Gary Numan jne. Oli pakko päästä sinne. Ja koska tiedän, ettei Masa kuse hunajaa noista esiintyjistä niin käännyin veljeni puoleen. Joka pienen kiristyksen, uhkailun ja lahjonnan avulla suostuikin lähtemään mun kanssa bestareille! Kehtasi toki kysyä multa, että olenko ollut ennen festareilla ja koska viimeksi... Olen sentään ollut kahdesti; kerran Ruisrockissa 1988 ja Provinssissa 1989. Kuulemma mun kunto ei kestä monen päivän festareita, ilmoitti veljeni, se sika. Enivei, sinne ollaan lähdössä kuuntelemaan hyvää musaa. Mä näen John Foxxin livenä <3 Ja vielä Englannissa.
Keijolla on jo simmut auki! Varhaiskypsiä nämä chihut, etten sanoisi. Ai joo, Eini oli ollut Emman kanssa mätsärissä nyt viikonloppuna ja oli ollut BIS :D Osaan kuvitella miten mopotin on siellä pönöttänyt tohkeissaan.
torstai 10. toukokuuta 2012
10.5.2012 Terkkuja oksentavalta chihunartulta!
Mini tuossa vieressä aloittelee synnytystään. Vihdoinkin. Tässä vaiheessa vasta petailua ja pahaa oloa, ei käy kateeksi... Aikani kuluksi surffin koneella, toivottavasti ei veny kauhean pitkälle tämä homma. Ja toivottavasti kaikki menisi hyvin. Oikeasti inhoan näitä synnytyksiä, liikaa asioita mitkä voi mennä pieleen. Niin chihuilla kuin akitoillakin.
Tänään myös viimeinen koulupäivä. Jatkuu siis vasta syyskuun alussa. Eilen tehtiin esineruutua ja hakua keskenämme, Eve osoittautui aika hyväksi. Eka kerta kun näen, että se oikeasti innostui jostakin asiasta. Vähänkö oli hauskaa hakea ukkoja metsästä ja saada vielä palkkaa siitä :D Tilasin myös perjantaiseksi verta, pääsee Sisukin verijäljelle. Sen rallytoko ura jää nyt tähän, luultavasti, toki sen kanssa noita alokasluokan liikkeitä treenailen. Noita pääsee taas harkkoihin ensi tiistaina.
Sunnuntaina äitienpäivä ja tein ison päätöksen! Vaikka kuinka on Haminan näyttely, niin jätän sen väliin ja mennään äitienpäivälounaalle lasten, äitini ja veljeni kanssa. Sovittiin, että Masa lähtee Haminaan Bindyn kanssa JOS keli on ok ja JOS Annikalla synnytys onnellisesti ohi.
Tässä myös aikani kuluksi olen surffinut Einille tulevaisuuden sulhoja. Vaikka Eini ei häntänsä vuoksi tule näyttelyissä käymäänkään niin ainakin itse halutaan Einistä jatkoa. Sen luonne on kyllä niin kymppi :D Ja jos pitää valita suoran hännän tai esim. allergian tai PRA:n välillä, niin ei tarvitse kahta kertaa miettiä... Suora häntä ei Einiä haittaa sitten mitenkään. Tällä hetkellä sulhoja olisi löydetty jenkeistä sekä Thaimaasta.
Pitäisiköhän vielä jatkaa surffimista ja etsiä jotain kivaa taloa Englannin maaseuduilta? Yorkshiresta ehkä... Aikaahan tässä nyt on.
Tänään myös viimeinen koulupäivä. Jatkuu siis vasta syyskuun alussa. Eilen tehtiin esineruutua ja hakua keskenämme, Eve osoittautui aika hyväksi. Eka kerta kun näen, että se oikeasti innostui jostakin asiasta. Vähänkö oli hauskaa hakea ukkoja metsästä ja saada vielä palkkaa siitä :D Tilasin myös perjantaiseksi verta, pääsee Sisukin verijäljelle. Sen rallytoko ura jää nyt tähän, luultavasti, toki sen kanssa noita alokasluokan liikkeitä treenailen. Noita pääsee taas harkkoihin ensi tiistaina.
Sunnuntaina äitienpäivä ja tein ison päätöksen! Vaikka kuinka on Haminan näyttely, niin jätän sen väliin ja mennään äitienpäivälounaalle lasten, äitini ja veljeni kanssa. Sovittiin, että Masa lähtee Haminaan Bindyn kanssa JOS keli on ok ja JOS Annikalla synnytys onnellisesti ohi.
Tässä myös aikani kuluksi olen surffinut Einille tulevaisuuden sulhoja. Vaikka Eini ei häntänsä vuoksi tule näyttelyissä käymäänkään niin ainakin itse halutaan Einistä jatkoa. Sen luonne on kyllä niin kymppi :D Ja jos pitää valita suoran hännän tai esim. allergian tai PRA:n välillä, niin ei tarvitse kahta kertaa miettiä... Suora häntä ei Einiä haittaa sitten mitenkään. Tällä hetkellä sulhoja olisi löydetty jenkeistä sekä Thaimaasta.
Pitäisiköhän vielä jatkaa surffimista ja etsiä jotain kivaa taloa Englannin maaseuduilta? Yorkshiresta ehkä... Aikaahan tässä nyt on.
perjantai 4. toukokuuta 2012
5.5.2012 Klo 6.45 ja mä olen hereillä la aamuna?
(Minkä vuoksi otsikko näyttää perjantaita? Häh?)
Syy, minkä vuoksi meillä ei voi pentuja voi kauhean usein olla; mä valvon liian paljon silloin. Mini oli jo eilen vähän 'erilainen' ja aloin miettimään, ettei se kai nyt jo pukkaa pentuja ulos? Kävin ostamassa kolme kuumemittariakin koska edelliset on jossain nuorison jäljiltä. Tavoitteena on nyt ensimmäistä kertaa oikeasti mittailla lämpöjä nartulta ennen synnytystä. Ja tässä tulos; eilen illalla/yöllä sain lukemat 36,4 ja hei hei yöunet sen jälkeen! Pakko nukkua ilman korvatulppia että kuulen jokaisen vähänkään epänormaalin ähkäisyn. Huoleni tumpeloista päivystävistä eläinlääkäreistä hälveni koska Elina I. onneksi ilmoitti, että hänelle voi soittaa jos tarvitsee apuaja synnytyksessä.
Olen todennut, että mulla on muutamia fiksaatioita elämässäni. Peltipurkit on yksi, niitä ei ole koskaan liikaa. Kuin ei myöskään koirakylttejä erilaisilla teksteillä. Meille ei voi tulla ettei olisi nähnyt ainakin kolme erilaista kylttiä varoittamassa koirista. Kolmantena mulla on pakonomainen tarve hommailla uusia kirjoja ja dvd:tä. Mitä en kuitenkaan ehdi lukemaan tai katsomaan samaan tahtiin. Huomaan vaan aina ajattelevani että jos joskus mulla murtuu jalka tai käsi enkä pääse liikkumaan kotoa minnekään, niin ainakin mulla on sitten luettavaa ja katseltavaa. Huom. mulla ei ole koskaan murtunut mitään. Mutta varaudun nyt kuitenkin.
Taima ja Obama (kyllä, Hans on nykyisin Obama) olivat pentutestattavana torstaina. Olin yllättynyt kuinka hienosti Hans-Obama meni, ei jälkeäkään mistään pidättyväisyydestä tms. Paula ei ollut aikaisemmin testannut akitanpentuja ja totesi, että on ne kyllä sellaisia jäyhiä jököttäjiä, niiden reaktiot on niin minimaallisia eivätkä hätkähdä mitään. Obama muuten muuttaa Ouluun. Taima käyttäytyi juuri niin kuin olin ajatellutkin. Ja viralliset nimet ovat nyt Gretel ja Great Hans.
Sisun rallytokokisat jää nyt tänään väliin Minin vuoksi. No, aloitan ensi viikolla rallytreenit Noidan kanssa, tosiasia kun on se, ettei Sisun kanssa voi koskaan edetä alokasta pidemmälle. En luota siihen niin 100% että se pysyisi vierellä ilman remmiä JOS jotain sattuisi kisapaikalla vaikkapa joku koira matsaisi hallissa. Sinne häipyisi Sisu The Suuri sen sileän tien, vähän kunnon tappelua lietsomaan. Noita pysyy kyllä vierellä eli tähtään nyt sen kanssa vähän pidemmälle. Kaliforniassa on muuten rallykisojakin, käyn katsomassa miltä ne siellä näyttää...
Mun True Blood-ahdistukseni on taas kohottamassa päätään koska kirja on loppumassa... Eikä uusia jaksoja ole tullut. Miten mä kestän ennen kuin seuraava kirja on suomennettu? Mullahan on siis kirjat enkunkielisinä mutta en tykkää lukea niitä koska tuntuu koko ajan, että multa jää jotain olennaista huomaamatta toisin kun lukiessa niitä suomennettuina.
No nyt takaisin ähkivän Minin viereen. Toivottavasti se nyt pitäisi pullerot mahassaan edes alkuviikkoon asti...
Syy, minkä vuoksi meillä ei voi pentuja voi kauhean usein olla; mä valvon liian paljon silloin. Mini oli jo eilen vähän 'erilainen' ja aloin miettimään, ettei se kai nyt jo pukkaa pentuja ulos? Kävin ostamassa kolme kuumemittariakin koska edelliset on jossain nuorison jäljiltä. Tavoitteena on nyt ensimmäistä kertaa oikeasti mittailla lämpöjä nartulta ennen synnytystä. Ja tässä tulos; eilen illalla/yöllä sain lukemat 36,4 ja hei hei yöunet sen jälkeen! Pakko nukkua ilman korvatulppia että kuulen jokaisen vähänkään epänormaalin ähkäisyn. Huoleni tumpeloista päivystävistä eläinlääkäreistä hälveni koska Elina I. onneksi ilmoitti, että hänelle voi soittaa jos tarvitsee apuaja synnytyksessä.
Olen todennut, että mulla on muutamia fiksaatioita elämässäni. Peltipurkit on yksi, niitä ei ole koskaan liikaa. Kuin ei myöskään koirakylttejä erilaisilla teksteillä. Meille ei voi tulla ettei olisi nähnyt ainakin kolme erilaista kylttiä varoittamassa koirista. Kolmantena mulla on pakonomainen tarve hommailla uusia kirjoja ja dvd:tä. Mitä en kuitenkaan ehdi lukemaan tai katsomaan samaan tahtiin. Huomaan vaan aina ajattelevani että jos joskus mulla murtuu jalka tai käsi enkä pääse liikkumaan kotoa minnekään, niin ainakin mulla on sitten luettavaa ja katseltavaa. Huom. mulla ei ole koskaan murtunut mitään. Mutta varaudun nyt kuitenkin.
Taima ja Obama (kyllä, Hans on nykyisin Obama) olivat pentutestattavana torstaina. Olin yllättynyt kuinka hienosti Hans-Obama meni, ei jälkeäkään mistään pidättyväisyydestä tms. Paula ei ollut aikaisemmin testannut akitanpentuja ja totesi, että on ne kyllä sellaisia jäyhiä jököttäjiä, niiden reaktiot on niin minimaallisia eivätkä hätkähdä mitään. Obama muuten muuttaa Ouluun. Taima käyttäytyi juuri niin kuin olin ajatellutkin. Ja viralliset nimet ovat nyt Gretel ja Great Hans.
Sisun rallytokokisat jää nyt tänään väliin Minin vuoksi. No, aloitan ensi viikolla rallytreenit Noidan kanssa, tosiasia kun on se, ettei Sisun kanssa voi koskaan edetä alokasta pidemmälle. En luota siihen niin 100% että se pysyisi vierellä ilman remmiä JOS jotain sattuisi kisapaikalla vaikkapa joku koira matsaisi hallissa. Sinne häipyisi Sisu The Suuri sen sileän tien, vähän kunnon tappelua lietsomaan. Noita pysyy kyllä vierellä eli tähtään nyt sen kanssa vähän pidemmälle. Kaliforniassa on muuten rallykisojakin, käyn katsomassa miltä ne siellä näyttää...
Mun True Blood-ahdistukseni on taas kohottamassa päätään koska kirja on loppumassa... Eikä uusia jaksoja ole tullut. Miten mä kestän ennen kuin seuraava kirja on suomennettu? Mullahan on siis kirjat enkunkielisinä mutta en tykkää lukea niitä koska tuntuu koko ajan, että multa jää jotain olennaista huomaamatta toisin kun lukiessa niitä suomennettuina.
No nyt takaisin ähkivän Minin viereen. Toivottavasti se nyt pitäisi pullerot mahassaan edes alkuviikkoon asti...
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
3.5.2012 Kevättä rinnoissa!
Viimeiset lumet sulaneet Paimiosta! Olen todennut, että olen vahvasti kevätihminen, on ihana odottaa jotain kivaa tapahtuvaksi. Kesällä jo pelkään sitä, että kesä on pian ohi. Ja syksy sekä talvi menee kun ei muuta voi... Nyt tosin jo suunnittelen ensi talveksi jotain reissua ettei kuuppa himmene heti marraskuun räntäsateissa. Meksiko tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona. Plus elokuulle suunnitellaan asuntoautolla keikkaa Pohjois-Suomen kautta Norjaan ja Ruotsiin. Eikä mitään koiranäyttelyreissua vaan ihan L-O-M-A, pari koiraa vaan mukaan tavan vuoksi. Mun suurin haaveenihan on päästä jonnekin tundralle (?) ja antaa koiran (akitan) juosta vapaana siten, että näen sen koko ajan. Masa tosin ilmoitti, että se kuitenkin ammutaan heti poromiesten toimesta eli en tiedä onko toteutuva haave. Tutkiskelin jo matkoja Kreikkaankin mutta päädyttiin sitten kotimaanmatkailuun, enhän mä ole koskaan käynyt Rovaniemeä pohjoisemmassa.
Tänä aamuna printtasin jo kaikki valmiiksi Kaliforniaa varten! Lentoliput, apartamentosin ja vuokra-auton laput. Plus oli pakko ostaa sellainen pikkupikkukamera mikä mahtuu käsveskaan. Kuukausi ja ollaan jo siellä. Jännää. Vähänkö odotan panncakesia ja vaahterasiirappia!!!! Olen antanut itselleni luvan kerta viikkoon mässätä sellaisen annoksen. Vastapainoksi lupaan kirmata koirien kanssa joka aamu pitkin kukkuloita.
Ensi viikolla odotellaan Minin poksahdusta. En muistanutkaan kuinka isoiksi chihut voivat tulla tiineysaikana. Hattis kun oli viime vuonna tiineenä, niin sen pennut pennut mahtuivat hyvin sen runkoon, sillä on pituutta ja kokoa enemmän kuin Minillä. Hannu ja Kerttu ovatkin jo aika möhkäleitä, Kerttu eli Taima lähtee nyt sunnuntaina uuteen kotiinsa Mynämäelle. Hannun palleja odotellaan vielä, uusi koti määräytyy sen mukaan tulevatko ne vai ei. Tänään vielä pentutesti Hannulle ja Taimalle.
Viime viikolla oli koulussa agilityviikko. Oli tosi mukava ja opettavainen viikko, opettajat Tuulia ja Timo Liuhto olivat mahtavia. Silti totesin, ettei agility ole ihan se mun laji, liikaa liikkuvia osia. Opittiin noin 15 tekniikkaa millä koira saadaan radalla toimimaan; jaakotus, sylikäännös, persjättö jne. Tuli ihan mieleen mun golfin alkeiskurssi, siinäkin piti tosi tarkkaan miettiä minne päin käänsi rystyset yms. Jos meni piirunkin väärään niin pallo lensi jorpakkoon. Ihan samoin kuin mun koira agiradalla :D Peikkohan on agilityssä ihan ok mutta ei se mua helpottanut koska mun ohjaukset meni päin ersettä. Mutta oli upea huomata kuinka pienestä koira lukee ohjaajaa ja toimii sen mukaan, käskyllä ei ole niin suurta merkitystä kuin käden liikkeellä, katseen suunnalla, liikkeellä, rinnansuunnalla, jalkaterien asennoilla. Mulle siinä oli vain puolet liikaa mietittävää... Ai niin, Peikko muuten valioitui viime viikonloppuna Lahdessa!
Joelkin kävi pitkästä aikaa kotona sunnuntaina. Puhuttiin siitä, että pitääkö tulla huono omatunto jos ei pidetä tiiviisti yhteyttä. Ja todettiin, että ei. Muistan itse miten tuossa elämänvaiheessa oli kaikkea muuta mielenkiintoista elämässä. En halua että väkisin pidetään yhteyksiä 'kun ei olla nyt soiteltu viikkoon' vaan otetaan yhteyksiä silloin kun tuntuu hyvälle. Toivon, että lapset luottavat siihen, että koti on ja pysyy, ilman että tarvitsee asiaa miettiä ja tarkistella. Jotenkin itsellä niin tyytyväinen olo kun huomaa, että muksulla (=Joel :D) on asiat nyt niin hyvin, olen saanut sen luotsattua sen turvallisesti maailmalle ja poika tuntuu pärjäävän. Niinhän sen varmaan pitää ollakin. Eeliksellä muutto edessä syksyllä. En usko, että edes saan itselleni mitään tyhjänpesän-syndroomaa koska tottunut tähän viikko-viikko systeemiin lasten kanssa. Ja myönnän häpeämättömästi, että nautin molemmista viikoista, niin lapsellisisista kuin lapsettomistakin.
Chihut saivat myös tuplasti suuremman aitauksen itselleen ja voi pojat kun ne nauttivatkin ulkona kirmailuista. Arska ja Eini ovat jotenkin löytäneet toisensa, niillä skulaa hyvin niin sanotusti.
Mutta nyt lenkille Sisu-pisun ja Even kanssa. Uusi terveellinen elämäni vaatii pidemmän lenkin vähintään kerran päivässä. Täytyy vaan varoa ylikuntoa...
Taimalta unisia terkkuja!
Tänä aamuna printtasin jo kaikki valmiiksi Kaliforniaa varten! Lentoliput, apartamentosin ja vuokra-auton laput. Plus oli pakko ostaa sellainen pikkupikkukamera mikä mahtuu käsveskaan. Kuukausi ja ollaan jo siellä. Jännää. Vähänkö odotan panncakesia ja vaahterasiirappia!!!! Olen antanut itselleni luvan kerta viikkoon mässätä sellaisen annoksen. Vastapainoksi lupaan kirmata koirien kanssa joka aamu pitkin kukkuloita.
Ensi viikolla odotellaan Minin poksahdusta. En muistanutkaan kuinka isoiksi chihut voivat tulla tiineysaikana. Hattis kun oli viime vuonna tiineenä, niin sen pennut pennut mahtuivat hyvin sen runkoon, sillä on pituutta ja kokoa enemmän kuin Minillä. Hannu ja Kerttu ovatkin jo aika möhkäleitä, Kerttu eli Taima lähtee nyt sunnuntaina uuteen kotiinsa Mynämäelle. Hannun palleja odotellaan vielä, uusi koti määräytyy sen mukaan tulevatko ne vai ei. Tänään vielä pentutesti Hannulle ja Taimalle.
Viime viikolla oli koulussa agilityviikko. Oli tosi mukava ja opettavainen viikko, opettajat Tuulia ja Timo Liuhto olivat mahtavia. Silti totesin, ettei agility ole ihan se mun laji, liikaa liikkuvia osia. Opittiin noin 15 tekniikkaa millä koira saadaan radalla toimimaan; jaakotus, sylikäännös, persjättö jne. Tuli ihan mieleen mun golfin alkeiskurssi, siinäkin piti tosi tarkkaan miettiä minne päin käänsi rystyset yms. Jos meni piirunkin väärään niin pallo lensi jorpakkoon. Ihan samoin kuin mun koira agiradalla :D Peikkohan on agilityssä ihan ok mutta ei se mua helpottanut koska mun ohjaukset meni päin ersettä. Mutta oli upea huomata kuinka pienestä koira lukee ohjaajaa ja toimii sen mukaan, käskyllä ei ole niin suurta merkitystä kuin käden liikkeellä, katseen suunnalla, liikkeellä, rinnansuunnalla, jalkaterien asennoilla. Mulle siinä oli vain puolet liikaa mietittävää... Ai niin, Peikko muuten valioitui viime viikonloppuna Lahdessa!
Joelkin kävi pitkästä aikaa kotona sunnuntaina. Puhuttiin siitä, että pitääkö tulla huono omatunto jos ei pidetä tiiviisti yhteyttä. Ja todettiin, että ei. Muistan itse miten tuossa elämänvaiheessa oli kaikkea muuta mielenkiintoista elämässä. En halua että väkisin pidetään yhteyksiä 'kun ei olla nyt soiteltu viikkoon' vaan otetaan yhteyksiä silloin kun tuntuu hyvälle. Toivon, että lapset luottavat siihen, että koti on ja pysyy, ilman että tarvitsee asiaa miettiä ja tarkistella. Jotenkin itsellä niin tyytyväinen olo kun huomaa, että muksulla (=Joel :D) on asiat nyt niin hyvin, olen saanut sen luotsattua sen turvallisesti maailmalle ja poika tuntuu pärjäävän. Niinhän sen varmaan pitää ollakin. Eeliksellä muutto edessä syksyllä. En usko, että edes saan itselleni mitään tyhjänpesän-syndroomaa koska tottunut tähän viikko-viikko systeemiin lasten kanssa. Ja myönnän häpeämättömästi, että nautin molemmista viikoista, niin lapsellisisista kuin lapsettomistakin.
Chihut saivat myös tuplasti suuremman aitauksen itselleen ja voi pojat kun ne nauttivatkin ulkona kirmailuista. Arska ja Eini ovat jotenkin löytäneet toisensa, niillä skulaa hyvin niin sanotusti.
Mutta nyt lenkille Sisu-pisun ja Even kanssa. Uusi terveellinen elämäni vaatii pidemmän lenkin vähintään kerran päivässä. Täytyy vaan varoa ylikuntoa...
Taimalta unisia terkkuja!
perjantai 20. huhtikuuta 2012
20.4.2012 Viikkoja 8 ja kiloja 12!
Siitä se lähtee! Miksi mulle ei ole kerrottu kunnolla karppaamisesta? Sopii mulle kuin nenä päähän.
Eeliksen juttuun saatiin nyt vihdoin ja viimein tiistaina oikeuden päätös ja syyte raukesi. Mikä oli erittäin helpottavaa, etten sanoisi. Liki 10 kk mietitty asiaa ja pohdittu, että voiko oikeasti mennä niin, että pelkkä toisen osapuolen kertomus riittäisi 'todisteeksi', ilman mitään muuta konkreettista. Jossain välissä mietin, että olisiko pitänyt itse nostaa syyte tätä naispuolista kohtaan, ihan vaikka sodomiasta, eläimeen sekaantumisesta? Jos kerta ei todisteita tarvita, niin samalla tavallahan voisin väittää, että Esterimme on joutunut seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi? Mutta toivottavasti viime tiistaina tosiaan tuli loppu tälle jutulle. Ja edelleen sanon, että häpeän syvästi miten nainen (tai no tyttö) voi käyttäytyä tuolla tavoin? En tosiaan ihmettele miksi oikeissa, todellisissa tapauksissa, asian selvittäminen voi olla vaikeaa jos näitä tyhjän syyttäjiä löytyy enemmänkin.
Tuli tokoiltuakin koko edellisviikko, koirista mukaan pääsivät Eve, Eini ja Peikko. Ja minä, 80-luvulla vannoutunut anti-tokoisti, jopa innostuin asiasta, että harkitsen jopa tokon aloittelua Einin tai Noidan kanssa.
Viime viikonloppuna oli Vaasan näyttely... Hyvää ja huonoa. Hyvää oli se, että Bindy juoksi taas niin lujaa, että ehti BIS-2 pallille, edelle pääsi taas sama nöffi kuin Turussa :D Joka on kyllä erittäin komean näköinen. Ja vetävä askel, huutaa Bindy vierestä!
Sisu-poika taasen pisti kunnolla ranttaliksi ja yritti purra tuomaria - hylsy ja aggrelappu. Ketutti ja nolotti ja fidutti. Osaksi myös siksi, että itse seurasin kehää ja näin miten Sisu alkoi keräämään kierroksia eikä mikään pieni älyhetki ilmoittanut mulle, että haepa koira pois kehästä. Vaihdettiin Ilpon kanssa paikkoja mutta Sisu oli jo niin korkeilla kierroksilla, ettei jutusta tullut enää mitään. Tuomari oli erittäin ymmärtäväinen ja onneksi ei saanut pahaa jälkeä aikaan. Sisuhan on viime syksystä alkaen keksinyt tämän tavan, miten tuomarin saa hypähtämään... Eli päänheilautus ja pieni ääntely, niin johan monen tuomarin tutkiva käsi pysähtyy siihen. Oli tehnyt samaa LitiLati-maissakin, bis-kehässä asti... Not nice. No nyt Sisu pitää piiiiitkää näyttelytaukoa ja harjoittelee kehäkäytöstä ihan alusta alkaen.
Mini ultrattiin ja tosiaan kolme pentua sisällä näkyi! Vähänkö odotan niiden syntymistä. Tosin mun tuurilla saan sieltä kolme poikaa, pitkiksiä, alapurentaisia ja pallivikaisia :D
Hannu ja Kerttu kasvavat kohisten. Chihujen aitaus tuplattiin, nyt on porukalla tilaa juosta.
Chihujen arkitottiskurssit myös alkoivat ja ainakin itsestä tuntui, että kurssin pitäminen sujui hyvin. Mutta tosiaan vaan mutu-fiilis. Huomenna Juha ja Sari Kareksen handlerikurssille, lisää oppia nam nam. Ja tulipa ilmoittauduttua myös Gerald O'Shean pöytäkurssille sekä jatkokurssille heinäkuuksi, heti kalifornian paluun jälkeen.
Eini harjoitteli tunnistusnoudon alkeita ja oli siinä hyvä!
Eeliksen juttuun saatiin nyt vihdoin ja viimein tiistaina oikeuden päätös ja syyte raukesi. Mikä oli erittäin helpottavaa, etten sanoisi. Liki 10 kk mietitty asiaa ja pohdittu, että voiko oikeasti mennä niin, että pelkkä toisen osapuolen kertomus riittäisi 'todisteeksi', ilman mitään muuta konkreettista. Jossain välissä mietin, että olisiko pitänyt itse nostaa syyte tätä naispuolista kohtaan, ihan vaikka sodomiasta, eläimeen sekaantumisesta? Jos kerta ei todisteita tarvita, niin samalla tavallahan voisin väittää, että Esterimme on joutunut seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi? Mutta toivottavasti viime tiistaina tosiaan tuli loppu tälle jutulle. Ja edelleen sanon, että häpeän syvästi miten nainen (tai no tyttö) voi käyttäytyä tuolla tavoin? En tosiaan ihmettele miksi oikeissa, todellisissa tapauksissa, asian selvittäminen voi olla vaikeaa jos näitä tyhjän syyttäjiä löytyy enemmänkin.
Tuli tokoiltuakin koko edellisviikko, koirista mukaan pääsivät Eve, Eini ja Peikko. Ja minä, 80-luvulla vannoutunut anti-tokoisti, jopa innostuin asiasta, että harkitsen jopa tokon aloittelua Einin tai Noidan kanssa.
Viime viikonloppuna oli Vaasan näyttely... Hyvää ja huonoa. Hyvää oli se, että Bindy juoksi taas niin lujaa, että ehti BIS-2 pallille, edelle pääsi taas sama nöffi kuin Turussa :D Joka on kyllä erittäin komean näköinen. Ja vetävä askel, huutaa Bindy vierestä!
Sisu-poika taasen pisti kunnolla ranttaliksi ja yritti purra tuomaria - hylsy ja aggrelappu. Ketutti ja nolotti ja fidutti. Osaksi myös siksi, että itse seurasin kehää ja näin miten Sisu alkoi keräämään kierroksia eikä mikään pieni älyhetki ilmoittanut mulle, että haepa koira pois kehästä. Vaihdettiin Ilpon kanssa paikkoja mutta Sisu oli jo niin korkeilla kierroksilla, ettei jutusta tullut enää mitään. Tuomari oli erittäin ymmärtäväinen ja onneksi ei saanut pahaa jälkeä aikaan. Sisuhan on viime syksystä alkaen keksinyt tämän tavan, miten tuomarin saa hypähtämään... Eli päänheilautus ja pieni ääntely, niin johan monen tuomarin tutkiva käsi pysähtyy siihen. Oli tehnyt samaa LitiLati-maissakin, bis-kehässä asti... Not nice. No nyt Sisu pitää piiiiitkää näyttelytaukoa ja harjoittelee kehäkäytöstä ihan alusta alkaen.
Mini ultrattiin ja tosiaan kolme pentua sisällä näkyi! Vähänkö odotan niiden syntymistä. Tosin mun tuurilla saan sieltä kolme poikaa, pitkiksiä, alapurentaisia ja pallivikaisia :D
Hannu ja Kerttu kasvavat kohisten. Chihujen aitaus tuplattiin, nyt on porukalla tilaa juosta.
Chihujen arkitottiskurssit myös alkoivat ja ainakin itsestä tuntui, että kurssin pitäminen sujui hyvin. Mutta tosiaan vaan mutu-fiilis. Huomenna Juha ja Sari Kareksen handlerikurssille, lisää oppia nam nam. Ja tulipa ilmoittauduttua myös Gerald O'Shean pöytäkurssille sekä jatkokurssille heinäkuuksi, heti kalifornian paluun jälkeen.
Eini harjoitteli tunnistusnoudon alkeita ja oli siinä hyvä!
torstai 5. huhtikuuta 2012
5.4.2012 Suu täynnä lihaa
Olen löytänyt itsestäni uusia piirteitä. Kokkailen liki päivittäin, luen keittokirjoja ja teen kokeilevaa keittiötä. Karppaaminen on päästänyt sisäisen minäni valloilleen. On kivaa olla k(s)arppi :D Nykyisin päivärutiineihin kuuluu viiden kilsan lenkki jonkun koiran kanssa. Minä, liikkumassa ja kokkaamassa!!!
Viime viikonloppuna oltiin Sisun ja Peikon kanssa luonnetestissä. Sisu-Pisu sai 82p ja Peikko 140p. Ja totesin, ettei testi ihan suoraan kyllä akitoille tosiaan sovi. Sisu käyttäytyi todella hienosti, juuri niin kuin haluan akitauroksen käyttäytyvän mutta pisteet tippuukin sitten sen reagoimattomuudesta :D Peikko säpsi enemmän - enemmän pisteitä. Mutta mielenkiintoinen kokemus. Ursuksen kaksi pentua (tai no aikuisiahan ne jo on) oli myös siellä, toinen keskeytettiin ja toinen sai 32p... Päädyttiin, että pyydetään Katja viemään Ursus luonnetestiin jotta saataisiin siitä virallinen arvio myös. Ja pystytään itse katsomaan käytetäänkö Ursusta jalostukseen.
Mini ultrattiin tiineeksi mutta koska oli vasta kolme viikkoa astutuksesta, teemme varmistusultran ensi tiistaina. Vähänkö odotan niitä pentuja? Isukki, Mister Man, on niin lähellä sitä mun ihannechihua kuin myös Mini, että jos nyt onnaisi ja tulisi niiden kopioita. No, aina voi toivoa. Kaikki potentiaaliset nartut jää kotiin. Norma ja Kirke on niminä. Noidan pennut ruhoilee lettuina ja kasvavat...
Eeliksen juttu etenee vihdoinkin. Stressaa ihan mielettömästi mutta saapahan siihenkin jonkin päätöksen.
Tulevaisuutta on muutenkin suunniteltu, kaikkea kivaa tiedossa... Vielä ei voi julkistaa mitään, pidänpähän porukkaa jännityksessä.
Kevät on ihanaa aikaa!
Viime viikonloppuna oltiin Sisun ja Peikon kanssa luonnetestissä. Sisu-Pisu sai 82p ja Peikko 140p. Ja totesin, ettei testi ihan suoraan kyllä akitoille tosiaan sovi. Sisu käyttäytyi todella hienosti, juuri niin kuin haluan akitauroksen käyttäytyvän mutta pisteet tippuukin sitten sen reagoimattomuudesta :D Peikko säpsi enemmän - enemmän pisteitä. Mutta mielenkiintoinen kokemus. Ursuksen kaksi pentua (tai no aikuisiahan ne jo on) oli myös siellä, toinen keskeytettiin ja toinen sai 32p... Päädyttiin, että pyydetään Katja viemään Ursus luonnetestiin jotta saataisiin siitä virallinen arvio myös. Ja pystytään itse katsomaan käytetäänkö Ursusta jalostukseen.
Mini ultrattiin tiineeksi mutta koska oli vasta kolme viikkoa astutuksesta, teemme varmistusultran ensi tiistaina. Vähänkö odotan niitä pentuja? Isukki, Mister Man, on niin lähellä sitä mun ihannechihua kuin myös Mini, että jos nyt onnaisi ja tulisi niiden kopioita. No, aina voi toivoa. Kaikki potentiaaliset nartut jää kotiin. Norma ja Kirke on niminä. Noidan pennut ruhoilee lettuina ja kasvavat...
Eeliksen juttu etenee vihdoinkin. Stressaa ihan mielettömästi mutta saapahan siihenkin jonkin päätöksen.
Tulevaisuutta on muutenkin suunniteltu, kaikkea kivaa tiedossa... Vielä ei voi julkistaa mitään, pidänpähän porukkaa jännityksessä.
Kevät on ihanaa aikaa!
torstai 29. maaliskuuta 2012
29.3.2012 Karpaten
Paimiosta päivää! Täällä pennut kasvavat kuin rikkaruohot ja Noita on osoittautunut varsinaiseksi loistoemäksi! Silmät eivät vielä ole auki mutta loppuviikolla varmaan jo kurkistelevat.
Canbridge-dieetti loppui, omasta tahdostani, sillä siirryin karppaamaan. Luin hiuksianostattavia juttuja siitä, miten ko. dieetillä painon saa tosiaan nopeasti laskemaan mutta kun palautuu normaaliin (no toki tarkistettuun) ruokavalioon, niin paino myös tulee vauhdilla takaisin. Ja seuraavan kerran laihdutettaessa paino ei lähdekään putoamaan enää yhtä helposti. Elimistö tottunut säästöliekille. Eli siksi alkoi karppaus. Olen ajatellut useasti lähteä sitä kokeilemaan ja nyt oli aika sopiva. Ihan hyvin sujunut, hommasin siis jopa tarkan vaa'an kotiin ja kyllä, paino on edelleen laskusuunnassa. Ei yhtä nopeaa tahtia mutta kuitenkin. Ja mikä parasta, saan syödä LIHAA ja paljon :D Lapset ovat ihan shokissa kun äiti kokkaa! Pyysinkin heitä ottamaan kuvan ko. tilanteesta ja näyttämään sen mummilleen joka edelleen jaksaa epäillä kykyjäni äitinä...
Viime lauantaina oli myös meidän sairaanhoitajien 20v tapaaminen. Vitsit kun oli mukava ilta, en muista koska olisin viimeksi nauranut yhtä antaumuksella. Ja oli jännä huomata että vaikka aikaa oli kulunut monta vuotta viime näkemisestä, niin ihan samalla tavalla juttu jatkui. Plus ihmiset ei mun mielestä olleet edes kauheasti muuttuneet. Minä ja Elina L olimme ainoat, jotka eivät olleet hoitoalalla. Elina oli jatko-opiskellut kokiksi ja minä taas ihan minänä. Nyt taas kun kuuntelin muiden juttuja työpaikoistaan, niin kyllä edelleen kutkuttaisi tuo psykiatrinen hoitotyö... Tosin pitäisi mennä takaisin kouluun jotta saisi päivitettyä tietonsa ja taitonsa. Ja huom. minä jopa ajoin porukkaa kaupunkiin yöllä kahden aikaan, ei taaskaan maistunut viini. Mulla on selkeä alkoholiongelma kun en vaan saa viinaa alas. Mikä olisi hauskempaa kuin olla pienessä nousuhumalassa? Ei mikään.
Chihuahuakasvattajat ovat aktivoituneet FB:ssä ja perustivat oman keskustelufoorumin sinne. Ihan mielettömän hieno juttu, kasvattajat keskustelevat todella vilkkaasti mielenkiintoisista aiheista, joka päivä menee mukavasti aikaa keskusteluja selatessa.
Tiibetinmastiffiprojekti on vähän jäissä, tylsää. No jos ei tänä vuonna, niin toivottavasti ensi kierroksen pentueista löytyy meille sopiva uros. Ajattelin kyllä mennä käymään kyseisessä kennelissä Los Angelesissa ollessani, ihan vaan nähdäkseni hienoja Teeämmiä.
Canbridge-dieetti loppui, omasta tahdostani, sillä siirryin karppaamaan. Luin hiuksianostattavia juttuja siitä, miten ko. dieetillä painon saa tosiaan nopeasti laskemaan mutta kun palautuu normaaliin (no toki tarkistettuun) ruokavalioon, niin paino myös tulee vauhdilla takaisin. Ja seuraavan kerran laihdutettaessa paino ei lähdekään putoamaan enää yhtä helposti. Elimistö tottunut säästöliekille. Eli siksi alkoi karppaus. Olen ajatellut useasti lähteä sitä kokeilemaan ja nyt oli aika sopiva. Ihan hyvin sujunut, hommasin siis jopa tarkan vaa'an kotiin ja kyllä, paino on edelleen laskusuunnassa. Ei yhtä nopeaa tahtia mutta kuitenkin. Ja mikä parasta, saan syödä LIHAA ja paljon :D Lapset ovat ihan shokissa kun äiti kokkaa! Pyysinkin heitä ottamaan kuvan ko. tilanteesta ja näyttämään sen mummilleen joka edelleen jaksaa epäillä kykyjäni äitinä...
Viime lauantaina oli myös meidän sairaanhoitajien 20v tapaaminen. Vitsit kun oli mukava ilta, en muista koska olisin viimeksi nauranut yhtä antaumuksella. Ja oli jännä huomata että vaikka aikaa oli kulunut monta vuotta viime näkemisestä, niin ihan samalla tavalla juttu jatkui. Plus ihmiset ei mun mielestä olleet edes kauheasti muuttuneet. Minä ja Elina L olimme ainoat, jotka eivät olleet hoitoalalla. Elina oli jatko-opiskellut kokiksi ja minä taas ihan minänä. Nyt taas kun kuuntelin muiden juttuja työpaikoistaan, niin kyllä edelleen kutkuttaisi tuo psykiatrinen hoitotyö... Tosin pitäisi mennä takaisin kouluun jotta saisi päivitettyä tietonsa ja taitonsa. Ja huom. minä jopa ajoin porukkaa kaupunkiin yöllä kahden aikaan, ei taaskaan maistunut viini. Mulla on selkeä alkoholiongelma kun en vaan saa viinaa alas. Mikä olisi hauskempaa kuin olla pienessä nousuhumalassa? Ei mikään.
Chihuahuakasvattajat ovat aktivoituneet FB:ssä ja perustivat oman keskustelufoorumin sinne. Ihan mielettömän hieno juttu, kasvattajat keskustelevat todella vilkkaasti mielenkiintoisista aiheista, joka päivä menee mukavasti aikaa keskusteluja selatessa.
Tiibetinmastiffiprojekti on vähän jäissä, tylsää. No jos ei tänä vuonna, niin toivottavasti ensi kierroksen pentueista löytyy meille sopiva uros. Ajattelin kyllä mennä käymään kyseisessä kennelissä Los Angelesissa ollessani, ihan vaan nähdäkseni hienoja Teeämmiä.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
18.3.2012 Hannu ja Kerttu
Loppuviikkoa kohti tahti taas kiristyi. Noita alkoi vuotamaan verta aika reippaanpuoleisesti perjantaiaamuna - lähtö Petvetiin. Siellä leikkuriin jolloin putkahti maailmaan narttu ja urospentu, elävinä! Verenvuodon syy oli irronnut istukka. Hannu-poika oli pienehkö, vain 320g mutta siskonsa Kerttu oli liki täysiaikaisen painoinen 495g. Hyvin kuitenkin ovat lähteneet kasvamaan ja Noita on osoittautunut hyväksi emäksi. Itsellä vaan tämä valvominen ottaa koville... En osaa nukkua kunnolla vaan herään pienimpäänkin ininään. Eilen aamulla oli pinna niin kireällä, Masa herää jo joskus kuuden aikaan ja sen jälkeen on mahdotonta jatkaa nukkumista koska Masa lykkää ulos kaikki koirat vuorotellen ja vislailee niitä sitten takaisin, ovet paukkuu jne.
Eilen kotiutui myös vihdoinkin se Masan himoama staffinarttu, Aune. Täytyy sanoa, että staffit on kyllä pentuna ylisuloisia. Vähän Aunea hirvitti uusi paikka ja varsinkin Eini oli innosta soikeana kun sai melkein vielä pienemmän kaverin kenen kanssa rähjäillä :D Luulen, että Aune on nyt toistaiseksi viimeinen 'sisäkoira', vilskettä riittää nyt sisällä. Sitä tiibetinmastiffia vielä odotan kovastikin, samoin tietysti jos Mini nyt pyöräyttäisi jonkun hienon narttupennun. Ai joo, olin eilen kennelissä kun kuulin auton tööttäävän pihalla. Pihalla auto, jossa kaksi romaania (korrekti ilmaisu, huom). Ja meidän vartiokoirat eivät inahtanetkaan saamari! Pitsinkauppaajat katselivat ympäriinsä 'Teilläkö on koiria?', 'Joo, paljon...', missään ei vaan näkynyt eikä kuulunut. 'Hieno talo', 'Joo, onhan se'. Siinä olisi olut tiibetinmastiffille hieno esiintyminen :D Onneksi Toni tuli siihen pihalle seisoskelemaan, en voi sille mitään, että tulee aina tällaisista vieraista vähän ontto olo.
Keväällä on joku merkillinen vaikutus koska jopa minä, antisiivooja, antauduin eilen vaatekaappien järjestelyille! Vielä en uskaltanut heittää pois telttakaapuja, mitä jos sittenkin dieetti ei onnistukaan... Mutta tuli muuten kyllä paljon kamaa Uffelle ja kaapeihin tilaa. Voi kun kaapit säilyisivätkin aina noin siisteinä, pinottuna kaikki järjetyksessä, mutta ei, muutama viikko ja ei ole havaittavissa enää mitään järjestystä.
Tänään olisi akitojen Open Show. No, Sisu on Latviassa muistaakseni (siitä tuli muuten hieno kun vähän käytteli eri aineita sen turkkiin :D), tänään kehä. Eikä täältä nyt olisikaan päässyt minnekään lähtemään Hannun, Kertun ja Aunen vuoksi.
Jees, kello on 6.30, olen nukkunut pari tuntia ja nyt taas alkaa väsyttämään. Ötyä pötyä, kuten Joel asian pienenä ilmaisi!
Eilen kotiutui myös vihdoinkin se Masan himoama staffinarttu, Aune. Täytyy sanoa, että staffit on kyllä pentuna ylisuloisia. Vähän Aunea hirvitti uusi paikka ja varsinkin Eini oli innosta soikeana kun sai melkein vielä pienemmän kaverin kenen kanssa rähjäillä :D Luulen, että Aune on nyt toistaiseksi viimeinen 'sisäkoira', vilskettä riittää nyt sisällä. Sitä tiibetinmastiffia vielä odotan kovastikin, samoin tietysti jos Mini nyt pyöräyttäisi jonkun hienon narttupennun. Ai joo, olin eilen kennelissä kun kuulin auton tööttäävän pihalla. Pihalla auto, jossa kaksi romaania (korrekti ilmaisu, huom). Ja meidän vartiokoirat eivät inahtanetkaan saamari! Pitsinkauppaajat katselivat ympäriinsä 'Teilläkö on koiria?', 'Joo, paljon...', missään ei vaan näkynyt eikä kuulunut. 'Hieno talo', 'Joo, onhan se'. Siinä olisi olut tiibetinmastiffille hieno esiintyminen :D Onneksi Toni tuli siihen pihalle seisoskelemaan, en voi sille mitään, että tulee aina tällaisista vieraista vähän ontto olo.
Keväällä on joku merkillinen vaikutus koska jopa minä, antisiivooja, antauduin eilen vaatekaappien järjestelyille! Vielä en uskaltanut heittää pois telttakaapuja, mitä jos sittenkin dieetti ei onnistukaan... Mutta tuli muuten kyllä paljon kamaa Uffelle ja kaapeihin tilaa. Voi kun kaapit säilyisivätkin aina noin siisteinä, pinottuna kaikki järjetyksessä, mutta ei, muutama viikko ja ei ole havaittavissa enää mitään järjestystä.
Tänään olisi akitojen Open Show. No, Sisu on Latviassa muistaakseni (siitä tuli muuten hieno kun vähän käytteli eri aineita sen turkkiin :D), tänään kehä. Eikä täältä nyt olisikaan päässyt minnekään lähtemään Hannun, Kertun ja Aunen vuoksi.
Jees, kello on 6.30, olen nukkunut pari tuntia ja nyt taas alkaa väsyttämään. Ötyä pötyä, kuten Joel asian pienenä ilmaisi!
torstai 15. maaliskuuta 2012
15.3.2012 Tuija Kyllikki vs Suomen valtio
Tämä viikko on mennyt tutustuessa suomalaiseen oikeuskäytäntöön. Adrenaliini on nostanut minut täysin uusiin sfääreihin, leijonaemo suojelee poikastaan :D Jotkut tietävätkin Eeliksen jutun, joka on edelleenkin, liki vuoden jälkeen, avoimena. Kirjoitan joskus tarinan miten saadaan miespuolisia kätevästi säikäytettyä ja maine menetetyksi... Not nice ja häpeän naisten puolesta. Väsäilin kuitenkin tänään kirjelmää oikeuskanslerille, saataisiinko aikaiseksi Lex Tuija Kyllikki? Tänä aamuna olimme Eeliksen kanssa heti kahdeksan jälkeen tekemässä rikosilmoitusta laittomasta uhkailusta, juttu saa uusia käänteitä...
Toby lähti tänään koeajalle Helsinkiin, erään nuoren chihupojan kaveriksi. Alku ainakin näytti erittäin lupaavalle, pojat löysivät heti toisensa. Syy Tobyn uuden kodin etsintään on yksinkertaisesti se, ettei Arska vaan siedä mitenkään päin toista chihu-urosta meillä. Staffiuros menettelee, tosin sekin saa kauhean huutokuoron niskaansa jos erehtyy liian lähelle The Great Arskan haaremia.
Tupakkalakko pitää edelleen, samoin Cambridge-dieetti. Olen oikeasti yllättynyt, että sisältäni löytyy näinkin paljon itsekuria.
Näyttää nyt hyvin vahvasti siltä, että saisimme Gerard O'Shean tänne Turkuun päin pitämään handlerikurssia ensi vuoden helmikuun alussa! Ai jai kun odotan taas saavani uusia inspiksiä.
Toby lähti tänään koeajalle Helsinkiin, erään nuoren chihupojan kaveriksi. Alku ainakin näytti erittäin lupaavalle, pojat löysivät heti toisensa. Syy Tobyn uuden kodin etsintään on yksinkertaisesti se, ettei Arska vaan siedä mitenkään päin toista chihu-urosta meillä. Staffiuros menettelee, tosin sekin saa kauhean huutokuoron niskaansa jos erehtyy liian lähelle The Great Arskan haaremia.
Tupakkalakko pitää edelleen, samoin Cambridge-dieetti. Olen oikeasti yllättynyt, että sisältäni löytyy näinkin paljon itsekuria.
Näyttää nyt hyvin vahvasti siltä, että saisimme Gerard O'Shean tänne Turkuun päin pitämään handlerikurssia ensi vuoden helmikuun alussa! Ai jai kun odotan taas saavani uusia inspiksiä.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
11.3.2012 Nähdä Crufts ja kuolla?
Kotiuduttu viime yönä Cruftsista! Oli kaikenkaikkiaan hieno kokemus päästä siellä kehään vaikka ei mitään tuloksia saatukaan. Oli mukava tutustua uusiin ihmisiin, nähdä koiria (jotka oli yllättävää kyllä suurilta osin aika heikkotasoisia), vähän ajella ympäri Englantia jne. Koirien roudaus sinne sujui hyvin eli jatkossakin uskaltaa sen tehdä. Arska jäi viime metreillä sittenkin kotiin, pikkupojan pää on ihan sekaisin juoksunartuista ja nuhakin on vielä vähän päällä, ei raatsittu ottaa sitä mukaan. Plus olin sössinyt rabiesrokotuksen uusinnan... Jäi neljä päivää vajaaksi aikaraja ja tämä ilmaantui vasta Finnairin rahdin tiskillä. Tekevälle sattuu.
Jäin nyt kerrankin paitsi englantilaisesta aamiaisesta. No ehkä kiitän tätä asiaa seuraavassa punnituksessa. Mutta kyllä teki heikkoa. Ajatelkaa, rapeaa pekonia. Papuja. paistettuja munia. Kaakaota ja paahtoleipää. Arvatkaa herkuttelenko mä jo Kalifornian brunsseilla? Pannukakkuja ja vaahterasiirappia esimerkiksi.
Hah ja kerrankin juoksut osui niiiin nappiin! Minillä tärpit juuri perjantaina kun oltiin Carolin luona... Eli muutettiin suunnitelmia ja astutettiin Mini nyt, ei siis jäänyt Englantiin näyttelytettäväksi. Uros ilmoitetaan julkisesti vasta jos ultra näyttää astutuksen onnistuneen. Mutta olen aivan täpinöissäni!!!
Sisu taasen on ollut reissussa Virtasen Susannan kanssa Liettuassa... Molempina päivinä RYP-1!!!! :D Ja siis saivat sen cacibin mitä Sisu lähti sinne hakemaan. Aika mielettömän hienosti mennyt niillä siellä. Ensi viikonloppuna suuntaavat Latviaan jos oikein muistan. Vähän nämä maat hakusessa. Eli sitten joskus kun Sisu saa Suomesta cacibin toukokuun loppupuolen jälkeen niin siitä tulee intti.
Tänään vääntänyt sellaiset 200 kysymystä koiran lisääntymisestä ja synnytyksestä. Mielenkiintoinen aihe, ei sen puoleen mutta vähän puudutti. Kävin välillä staffien kanssa lenkillä, nyt tavoitteena viisi liikuntasuoritusta viikon aikana. Mä olen kai nyt hurahtanut. Annika on luvannut pitää musta huolta ettei heitä sinne alipainon puolelle :D
Jäin nyt kerrankin paitsi englantilaisesta aamiaisesta. No ehkä kiitän tätä asiaa seuraavassa punnituksessa. Mutta kyllä teki heikkoa. Ajatelkaa, rapeaa pekonia. Papuja. paistettuja munia. Kaakaota ja paahtoleipää. Arvatkaa herkuttelenko mä jo Kalifornian brunsseilla? Pannukakkuja ja vaahterasiirappia esimerkiksi.
Hah ja kerrankin juoksut osui niiiin nappiin! Minillä tärpit juuri perjantaina kun oltiin Carolin luona... Eli muutettiin suunnitelmia ja astutettiin Mini nyt, ei siis jäänyt Englantiin näyttelytettäväksi. Uros ilmoitetaan julkisesti vasta jos ultra näyttää astutuksen onnistuneen. Mutta olen aivan täpinöissäni!!!
Sisu taasen on ollut reissussa Virtasen Susannan kanssa Liettuassa... Molempina päivinä RYP-1!!!! :D Ja siis saivat sen cacibin mitä Sisu lähti sinne hakemaan. Aika mielettömän hienosti mennyt niillä siellä. Ensi viikonloppuna suuntaavat Latviaan jos oikein muistan. Vähän nämä maat hakusessa. Eli sitten joskus kun Sisu saa Suomesta cacibin toukokuun loppupuolen jälkeen niin siitä tulee intti.
Tänään vääntänyt sellaiset 200 kysymystä koiran lisääntymisestä ja synnytyksestä. Mielenkiintoinen aihe, ei sen puoleen mutta vähän puudutti. Kävin välillä staffien kanssa lenkillä, nyt tavoitteena viisi liikuntasuoritusta viikon aikana. Mä olen kai nyt hurahtanut. Annika on luvannut pitää musta huolta ettei heitä sinne alipainon puolelle :D
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
4.3.2012 Kevätsunnuntai...
Mä niiiiin rakastan tällaisia sunnuntaipäiviä kun ei tarvitse tehdä mitään sen kummempaa!
Eilen oli ne rallytokokisat Tampereella. Nyt on sekin ura korkattu. Sisu meni hienosti, oikein yllätyin, kokonaissaldo oli 83p joista 10 pistettä meni mun mokailun vuoksi eli en pysähtynyt kunnolla ennen kuin jatkoin maahanmenosta eteenpäin. Sokerina pohjalla on se, että koko suoritus HYLÄTTIIN koska enpä vaan ollut kuullut pienestä säännöstä eli kisakehään mennessä ei saakaan enää namittaa koiraa... Jotenkin tajunnut asian niin, että vasta kun starttiviivan ylittää, niin palkkaus kielletty. Mä oikein riekutin sitä namilla ja lelulla odotellessani omaa vuoroani siellä kehässä :D Mutta pääasia oli se, että nyt tiedän Sisun toimivan kisassa kuin myös minä eli en mene lukkoon tai sählää ihan hirveästi. Mukana olleen Pian tipsu sai hienosti 85p.
Koskas mä viimeksi tänne kirjoittelin? Perjantaina käytiin moikkaamassa Rokkaa Hesassa, siis Ässän ja Sisun poikaa, ikä nyt 8kk. Oli tosi komea jätkä, siitä tulee yhtä iso kuin Börjestä! Ja tosi mukava luonne. Ajettiin myös Porvooseen katsomaan uutta liikettä, olikohan se Peten Koiratarvike. Löytyi paaaljon tarpeellista tavaraa.... Joskus vielä täytyy laittaa oma liike, niin paljon kaikkia suunnitelmia löytyy.
Tupakkalakko ja Cambridge ovat vielä täysillä käynnissä! Hyvä mä. Tänään jopa kinusin Masan heittämään mut Paimion keskustaan ja kävelin Börjen kanssa takaisin kotiin. Aikaa meni reilusti koska kouluttelin Börjeä siinä matkan varrella. Huomaa kyllä, että noilla metsälenkeillä, kaksi akitaa ja flexit, ei oikein auta koulutuspulmissa. Sen verran Börje ja 50kg viuhoi mennessään, alkumatkan. Loppumatka taittui jo paremmin.
Keskiviikkona starttaa meidän lössi kohti Englantia ja Cruftsia. Voi Arska-parkaa kun se joutuu typyjen kanssa matkustamaan, onneksi otin niille eri boxit. Mua vaan mietityttää eniten, miten meinaan selvitä pussikeittolinjalla englantilaisen aamiaisen kanssa... No, yksi kevät ilman kunnon ruokaa, kai se menee.
Ensi viikko taas kouluviikko! Tai no, en ole kuin ma ja ti koulussa mutta kuitenkin.
Eilen oli ne rallytokokisat Tampereella. Nyt on sekin ura korkattu. Sisu meni hienosti, oikein yllätyin, kokonaissaldo oli 83p joista 10 pistettä meni mun mokailun vuoksi eli en pysähtynyt kunnolla ennen kuin jatkoin maahanmenosta eteenpäin. Sokerina pohjalla on se, että koko suoritus HYLÄTTIIN koska enpä vaan ollut kuullut pienestä säännöstä eli kisakehään mennessä ei saakaan enää namittaa koiraa... Jotenkin tajunnut asian niin, että vasta kun starttiviivan ylittää, niin palkkaus kielletty. Mä oikein riekutin sitä namilla ja lelulla odotellessani omaa vuoroani siellä kehässä :D Mutta pääasia oli se, että nyt tiedän Sisun toimivan kisassa kuin myös minä eli en mene lukkoon tai sählää ihan hirveästi. Mukana olleen Pian tipsu sai hienosti 85p.
Koskas mä viimeksi tänne kirjoittelin? Perjantaina käytiin moikkaamassa Rokkaa Hesassa, siis Ässän ja Sisun poikaa, ikä nyt 8kk. Oli tosi komea jätkä, siitä tulee yhtä iso kuin Börjestä! Ja tosi mukava luonne. Ajettiin myös Porvooseen katsomaan uutta liikettä, olikohan se Peten Koiratarvike. Löytyi paaaljon tarpeellista tavaraa.... Joskus vielä täytyy laittaa oma liike, niin paljon kaikkia suunnitelmia löytyy.
Tupakkalakko ja Cambridge ovat vielä täysillä käynnissä! Hyvä mä. Tänään jopa kinusin Masan heittämään mut Paimion keskustaan ja kävelin Börjen kanssa takaisin kotiin. Aikaa meni reilusti koska kouluttelin Börjeä siinä matkan varrella. Huomaa kyllä, että noilla metsälenkeillä, kaksi akitaa ja flexit, ei oikein auta koulutuspulmissa. Sen verran Börje ja 50kg viuhoi mennessään, alkumatkan. Loppumatka taittui jo paremmin.
Keskiviikkona starttaa meidän lössi kohti Englantia ja Cruftsia. Voi Arska-parkaa kun se joutuu typyjen kanssa matkustamaan, onneksi otin niille eri boxit. Mua vaan mietityttää eniten, miten meinaan selvitä pussikeittolinjalla englantilaisen aamiaisen kanssa... No, yksi kevät ilman kunnon ruokaa, kai se menee.
Ensi viikko taas kouluviikko! Tai no, en ole kuin ma ja ti koulussa mutta kuitenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)