Inhottaa koska huomaan jo nyt ajattelevani pitkää ja pimeää talvea. Miksi en voi nauttia kesästä vielä nyt, miksi mä menen asioiden edelle? Syksyllä tiedossa koulua, jouluksi pitäisi siis valmistua. Sen jälkeen varattu reissu Meksikoon, se täytyy pitää mielessä kun pimeys ja kylmyys uhkaa ottaa vallan. Joka ikinen viikonloppu on jotain menoa ja tein jopa aikuismaisen, kypsän päätöksen olla menemättä sinne Englantiin niille ihanille festareille. Sen sijaan tehdään Masan kanssa reissu asuntoautolla pohjoiseen, käsivarren kautta Norjaan ja sieltä valutaan alas. En ole koskaan ollut siellä päin ja oikeasti odotan innolla matkaa. Ei ole koiranäyttelyitä tiedossa, toki muutama koira otetaan mukaan, Hitti ja Eini. Ja arvaa jos joku olisi sanonut vuosi sitten, että suunnittelen jotain pientä vaellusta pohjoisessa, olisin taatusti nauranut (ja itkenyt) asialle ja lujaa... Nyt 15 kiloa kevyempänä voin oikeasti toteuttaa patikoinnin. Nyt on muutenkin Masan kanssa kilpailu siitä, kumpi tekee pidempiä lenkkejä koirien kanssa. Onneksi on monta koiraa, ettei tarvitse yhtä lenkkeilyttää henkihieveriin.
Vaihdoimme Hymerin uuteen asuntoautoon... Isompaan. Saadaan se vasta ensi keväänä mutta on pakko suunnitella jo nyt kaikkia reissuja sen kanssa. Paljon enemmän tilaa koirille. Kotiin muuten jäi Minin pennuista molemmat tytöt, Kirppu ja Kylli, Joelin luo muutti Keijo K. Kojootti. Katsellaan miltä pimut alkavat näyttää kasvaessaan. Ihanat luonteet niillä on. Tulevassa autossa on siis mahdollisuus pitää koiria kolmessa osassa eli chihut, akitat ja staffit omissaan. Jätettiin yksi sohvaryhmä pois, kaikille tilaa riittää (Jumalan kämmenellä :D). Mun sisällä on asunut pieni karavaanari kaikki nämä vuodet, mun tietämättä?
Eelis muuttaa pian omaan asuntoonsa... Vähän tuntuu oudolta kun väki vähenee. Mutta eikö se sanonta kuulukin, että samalla pidot paranee? Mutta miten se siellä omassa asunnossaan pärjää? Muistaako se herätä ajoissa? Ei kai se soittele kitaraa liian myöhään? Hoitaako se koulun? Peseekö se pyykit? Antaisikohan se asentaa sellaisen pienen webbikameran sinne? Voisin seurailla sitä koko ajan ja soitella heti jos on huomautettavaa. Varmaan antaa.
Taas innoissani myös koirien kouluttamisesta. Noidan kanssa ollaan nyt oltu BH-kurssilla kuin myös aloitettiin toko-kurssi. Rallytokoa treenataan edelleen viikottain. Eilen olin kisoissa Hyvinkäällä, Peikon radan keskeytin koska sillä ei ollut mitään mielikuvaa kontaktista, mm. katsoi mua ihan hoomoilasena kun käskin istumaan :D Mutta Noita veti radan läpi 98 pisteellä! Ne kaksi pistettä meni ohjaajavirheestä eli mun mokia. Olen niiiiiin ylpeä! Muutenkin olen yllättynyt kuinka helppoa ja mukavaa on Noidan koulutus, sillähän on potentiaalia vaikka mihin. Heti piti katsoa uudet kisat nyt syksyksi.
Akitoiden eka oma erkkari on kahden viikon kuluttua. Sata ilmoitettua akitaa... Hulppea määrä etten sanoisi. Ai joo, Esteri kävi Raision näyttelyssä viime viikonloppuna ja olikin VSP :D Esteri on viimeksi ollut näyttelyssä lokakuussa 2010 joten ei ihan tavaksi ole päässyt. Samassa näyttelyssä Arska sai nollan, kieli kuulemma näkyi suusta. Lars Alzheimer ei tule enää näkemään meitä kehässään. Arska ei ollut ainoa nollan saanut, niitä ilmeisesti tuli muillekin. Siiryimme sujuvasti akitakehän ääreen ja Mini sekä Hattis eivät menneet enää kehään.
Olin pitkästä aikaa töissä Petvetissä nyt viime perjantaina ja ai että olikin mukavaa! Ensi vuonna täytyy oikeasti kehitellä jotain järkevää kun kilpailukielto loppuu. Debi ja Kari kävivätkin kylässä just ja hienoja ideoita toivat tullessaan... Jatkoa myöhemmin :) Koirakoodin logo ja slogan ovat muuten nyt valmiit ja syksyksi on luvassa muutamia kursseja:
Eini 'Villisilmä-Vauhkomieli' taitaa sittenkin saada pitää silmänsä. Eli silmä ei siis puhjennutkaan, onneksi. Einin mielihaluun kissojen jaagaamiseen yksisilmäisyys ei ole vaikuttanut yhtään... Einille on myös tehty tilaus jenkkeihin omaa poikaystävää varten. Odottelemme Sämpyä tulevaksi ensi talven aikana. Eini sanoi (kyllä, Eini juttelee aika paljon vaikka lapset väittävätkin mun itse keksivän sen juttuja itse), että hän haluaa ulkomaalaisen uroksen. Eksoottisen. Oli pakko etsiä sitten jostain ja päädyimme jenkkeihin. Eini on niin onnellinen, hän menee naimisiin... Joo, nämä sunnuntaiaamut ei ehkä ole parhainta aikaa mun elämässä, en ole herännyt vielä kunnolla.
Näihin mietteisiin, näihin tunnelmiin lopetamme tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti