29.6.2012 Los Angeles

Linjoilla jälleen, perjantai-iltapäivä. Gaze haettu kentältä äsken eli saapui turvallisesti perille. Sunnuntaita ja paluulentoa odotellessa. Onnistuin vielä viimeisinä päivinä palamaan taas auringossa. Näytän koko ajan ylikireältä, grillatulta berliininmakkaralta, njääh.

Minäkin haluan joskus sellaisen työn missä käydään koiria sosiaalistamassa Venice Beachillä! Kahtena päivänä käveltiin eri koiran kanssa siinä ihmisvilinässä, chihu ja pitti, molemmat arkoja tapauksia mutta tunnin kävelyn jälkeen jo jonkin verran rennompina. Eilen oli pakko ottaa edes muutama kuva missä minäkin näyn, muuten en muista edes käyneeni täällä vuosien kuluttua. Katu-uskottavuudeksi ja rekvisiitaksi otin pittbullin. Kuvasta ei onneksi näy kuinka lehmänlaiska kyseinen pitti on :D

Tuija ja pittbullit; pari iltaa sitten koirat olivat vielä iltapissalla tarhassa. Olin keräilemässä jätöksiä kun Linn tuli pitin kanssa sisään ja yhdessä silitimme kyseistä pittiä, peilasin Linnin kättä.. Kaikki meni hyvin, tykkään siitä pitistä ja se oli suht koht rentona. Kuului haukahdus jostain ja pitti alkoi murisemaan, samalla hetkellä tajusin, ettei kyseinen pitti ollutkaan se, miksi sitä luulin vaan toinen, joka on äärettömän epävarma ja en osaa olla sen kanssa yhtään. Se tunne kun adrenaliini tulvahti läpi kehon tuon tajuttuani... Ja samalla hetkellä pitin käytös muuttui, se vilkaisi mua sivusilmällä ja siirtyi jäykin askelin vähän kauemmaksi minusta. Ja mä seison pjaskanjäykkänä ja ilmoitan, etten kykene sitä enää silittämään. Nyt 10p kysymys; olenko hieman ennakkoluuloinen ja vaikuttaako oma käytökseni koiraan? :D

Tänään alkaa Gazen kanssa harjoittelu! Saan käytännössä oppia miten aloittaa treenaaminen koiran kanssa joka ei osaa näitä käytäntöjä. Ensi viikkoa odotellessa... Aloitin jo stressaamisen siitä, että osaan olla rauhallinen ja itsevarma kun näen koirat pitkän ajan jälkeen. Etten sorru lepertelyyn ja tunteiden siirtämiseen enkä lähde nostattamaan niiden kierroksia entiseen tapaan.. Nyt alkaa mulla uusi aikakausi!

25.6.2012 Los Angeles

Jaa-a, mistäköhän aloittaisi. Torstaisesta? Koulupäivä. Kävimme 'kotikäynnillä' yliaktiivisen pitin luona, omistajille näytettiin sähköpannan käyttöä. Täytyy myöntää, etten sitä kauhean pahana asiana osaa pitää, pantaa siis. Tälli on pieni, toki sen saa halutessaan aika korkeallekin, vähän sama kuin kakarana juoksi lehmäpaimenta päin. Täällä sähköpantaa käytettään mm. kalkkarokäärmekoulutukseen, ei ole varaa tehdä eiku-juttuja. Kyseinen pitti kävi tosi ylikierroksilla ulkoillessa, sähköpannan kanssa kaksi tälliä, mietoa sellaista, riitti, että se rauhoittui ja keskittyi kävelemiseen ja omistajiin. Vaihtoehtona kirrarissa kiskomista kuukausia.

Perjantaina lensin Oregoniin, Colleenin luo. Oli tosi mukava nähdä Colleen, perhe ja koirat pitkästä aikaa! Ja näinpä nyt livenä meille tulevan Gazen, Sondaisa Set Fyre To The Rain, aivan ihana 11kk narttu. Todella sievä ja mukava luonne. Isänä Gazella on Sisun veli Holster ja emän puolelta vanhoja Sondaisa-koiria. Jatkosuunnitelmia tytön varalle jo paljon. Tällä hetkellä valitettavasti heittää pentuturkkiaan joten uuden turkin kasvatus alkaa heti Suomessa. Gaze lentää nyt perjantaina tänne Losiin ja sunnuntaina hilpaisemme kotimatkalle.

Lauantai ja sunnuntai meni koiranäyttelyssä, noin 30 minsaa Colleenin luota. Kaikkien rotujen näyttely, Colleenilla mukana Holster ja Bellamy, nuori, aivan ihana narttu. Holster oli molempina päivinä ROP, huolimatta siitä, että sen maailma kutistui kolmeen juoksuiseen narttuun Colleenin luona. Bellamy oli yksi näistä. Kehässä Holsterin korvat sojottivat taaksepäin kohti Bellamya, Colleen pakotti korvat eteenpäin - tuloksena etuasentoiset korvat joidenka kärjet sojottivat taakse :D  Holster on kyllä komea. Mutta Sisu on komeampi!

Näyttelystä löytyi aivan ihanaa tavaraa... Ongelma on nyt se, että mihin helkuttiin mä tungen nyt esimerkiksi kaksi koirien näyttelykassia? Toinen sellainen sangonmallinen, suurinta huutoa täällä, malli otettu hevosnäyttelyistä. Jokaisen sangon sai tuunata omilla kankaillaan. Upeita. Chihut saa uudet pannat,lelut, taluttimet jne. Mun sisällä asuu näköjään vielä pieni tuotepäällikkö joka rrrakastaa koiratarvikkeita. Tutustuin myös uusiin ihmisiin, osa jopa FB-kavereita, mutta nimet eivät ole tätä ennen sanoneet mitään. On myös aina mielenkiintoista nähdä jenkkilän näyttelymeininkiä... Himmeli systeemi mun mielestä, handlerit yleensä esittää, koirat on puunattu viimeisen päälle jne. Se mikä ilahdutti pienisydämisen mieltä, niin eipä ne handleritkaan aina kummoisiakaan koirien esittäjiä olleet. Yritin näpsiä kuvia joistakin, toivottavasti onnistui.

Kotiuduin takaisin Losiin eilen illalla, tänään vähän väsy mutta menköön...

Yllä kuvia Minin pennuista eiliseltä eli 6-viikkoisina. Kamala hinku nähdä ne ja kärtin Emmaa näpsimään niistä kuvia :D

19.6.2012 Los Angeles

Keskiviikko. Piti oikein hetki miettiä, päivät on vaan sen verran sekaisin.

Kuulin juuri yhdestä amerikanakitasta, puolitoistavuotiaasta uroksesta joka kerran vaihtanut kotia. Ekassa paikassa purrut kahta ihmisistä, kuin myös seuraavassa kunnes kännisen isännän otettua akita mukaansa baarin eteen, oli koira purrut viimeisen kerran ja se oli ammuttu siihen. Kuulin tarinan enkä tiedä kaikkia yksityiskohtia mutta pääpiirteet tuossa. Ketuttaa niin ylipäätään koirien puolesta, amerikanakitan rodun puolesta ja vielä tuon yksilön puolesta. Miksi tilanteet päästetään noin pitkälle? Miksi ihmiset eivät tajua vastuutaan, laitetaan vielä tuollainen koira uuteen kotiin? Miksi puremisen annetaan tapahtua noin monta kertaa? Täällä juuri taottu päähän, että ei ole olemassa 'vain' näykkäisyä, aina kun koira käyttää/yrittää käyttää hampaitaan, on kyseessä pureminen. Johon on suhtauduttava vakavasti. Tällä koiralla oli meidän kasvatti isänä.

Linn on kehittänyt tavan hioa (tai siis eläinlääkäri hioo) kulmahampaat alemmalle tasolle kuin muut hampaat. Tapauksissa, missä koira on jo päässyt puremaan. Näin vähenee riski, että koira uusii puremisen ja saa pahaa vahinkoa aikaan. Kuin myös omistaja on yleensä varmaotteisempi koiransa kanssa kun tietää, ettei hampaat saa ihan pahaa vahinkoa.Otan lisää selvää asiasta, palataan. Opetettiin myös, että jos ja kun koira puree, niin käsi täytyy työntää koiran suuhun... Näin ei pääse käymään niin pahasti. Epäilen tosin muistanko tuollaisessa tilanteessa kuunnella järjen ääntä.

Tuija ja taistelu pittbullipelkoa vastaan on taas edennyt :D Tänään jo talutellut kahta, yksinäni ja muistanut jopa hengittää samalla... No ei kai, oikeasti tehnyt töitä että saisin tuon pelon pois itsestäni, se ei ole mitään järkevää. Ja siirrän epävarmuuteni suoraan koiraan.

Sisu-pisu tuli taas isäksi! Tuulalle syntyi 6+1. Olen ylpeä vaikka ei mulla ole mitään tekemistä asian kanssa, Sisu homman hoitanut :)

Mä olen nyt kolme kertaa täällä ollessa nähnyt unen, että olen raskaana ja synnytän! Eikä siis pelkästään pannukakkuaterioiden jälkeen huom. Ihan positiivinen fiilis ollut ja tulin siihen tulokseen, että yritän runollisesti vertauskuvien kautta kertoa itselleni, että kuoriutumassa on uusi Tuija.

Tänään vielä asiakaskäynnille. Plus villakoiran harjaamista, paikallistin karstan ja kamman yhdestä laatikosta. Täällä on siis pikkusia koiriakin, ei pelkästään pittejä ja sakemanneja. Pienet niitä pahimpia purijoita ovat ja käyvät ihan kierroksilla.

Viikonlopuksi Oregoniin! Jeee!!!

18.6.2012 Los Angeles

Jo oli rauhallista tänään koirakeskuksessa. Vegaanikaksoset Pohjois-Carolinasta olivat lähteneet, Corey ei ollut töissä, koiria oli viikonlopun jäljiltä vielä osa poissa. Ihana kun sai ihan rauhassa keskittyä omiin, treenattaviin juttuihinsa. Työskentelen edelleen mm. pitbull-traumani kanssa :)

Iltapäivällä Linnin 'luentoa' eli käytiin läpi enemmän tätä filosofiaa ja henkistä puolta. Koira ei ollut pääosassa vaan oma itse, mitä pään sisässä liikkuu ja miten se vaikuttaa eri tilanteisiin. Linnin mukaan kaikki perustuu kommunikaatioon; eri ihmisten, lajien, valtioiden jne. Ja miten 'pressure' eli paine, joka koiralle asetetaan ja  voi olla fyysistä, psyykkistä, vokaalista, sosiaalista tms. Miten koira pyrkii toimimaan siten, että saa paineen poistumaan, vähentymään. Sama kyllä toimii ihan ihmisilläkin.

Hah, Linda latasi taas eilisen True Bloodin koneelle ja sain jo katsottua sen! Plus tänään sorruin pannukakkukasaan... Vaahterasiirappiin. Sourcreamiin. Sokerihumala totaalinen. Nyt ei kyllä tee vähään aikaan mieli pannareita.

Öitä, nyt nukkumaan!

17.6.2012 Los Angeles

Shoppailupäivä. Pyykinpesupäivä. Lindan löytämä shopping mall oli hieno, kaikkea tarpeellista löytyi :)
Sain vasta nyt katsottua True Bloodin ekan jakson. Sehän on ihan erilainen kuin kirjassa. Häh?

16.6.2012 Los Angeles

Olen muuten varmaan unohtanut laittaa linkin Linnin sivuille? Eli Zen4K9s

Toinen viikko takana ja edelleen hengissä! Pääsimme to ja pe kotiin JO 19.30, tuntui ihan lomalta. Vegaanikaksoset Pohjois-Carolinasta lähtivät kotiinsa, oli tosi mukava tutustua heihin. Ensi viikolla alkaa kuulemma meidän henkinen prässääminen, jolloin en kuulemma osaa enää englantiakaan... Hah, mehän emme muuten ole saaneet kiinnittää koiriin mitenkään erityisesti huomiota vaikka olemme kävelyttäneet niitä, ei kontaktia tai kosketusta, ääntä muuta kuin laittaesamme niille hihnan uloslähtöä varten. Ottanut pattiin koska emme myöskään saaneet komentaa niitä olemaan esimerkiksi hiljaa. Perjantaina, viimeiseksi, Linn antoi mulle luvan, että saan karjaista koiratilaan käskyn niiden olla hiljaa ja sain käyttää suomenkieltä. Olen onnistunut antamaan itsestäni niin hillityn ja rauhallisen kuvan, että karjaistuani 'HILJAA' oli hänen ilmeensä todella tyrmistynyt :D En jaksanut selittää, että olen puoliksi pohjalainen, kolmen lapsen äiti, monen koiran omistaja ja osaan käyttää ääntäni loistavasti, kiitos kysymästä, ei ongelmia.

Kävimme perjantaina kotikäynnillä bokserin luona, joka oli muuttamassa uuteen kotiinsa. Kaikki, jotka ovat seuranneet Cesar Millania tietävät, miten hän suosittelee koiran tuomista uuteen kotiin? Samaa myös Linn suosittelee ja oli hyvä nähdä käytännössä miten toimia. Mm. aluksi rajoitetaan koiran tilaa ja menemistä ja vasta kun osaa olla yksin 'casassaan', laajennettaan koiran elintilaa. Uusia näkökulmia.

Linnillä on kolme perussääntöä jotka meidän pitää opetella ulkoa, sain armahdusta, ettei tarvitse englanniksi heti osata... Näitä sääntöjä Linn kyselee yllättäen ja ne täytyy osata heti ulkomuistista sanoa. Opeteltiin niitä tänään automatkalla, tuli ihan ala-asteajat mieleen. Ja hei, olen nyt kävelyttänyt pitbullejakin! Mun järjetön pitbull-pelkoni on oikeasti rajoite, jonka yli on päästävä.

Tänään, lauantaina, lähdimme Hanfordiin missä oli kaikkien rotujen näyttely ja Lindan koirat oli ilmottu sinne. Matkaa per suunta oli reilu 300km eli yksi luikahdus. Matka oli kyllä hieno, ensin huikeiden autiomaakukkuloiden kautta, ylös ja alas, huikeita korkeuseroja, sitten laskeuduttiin laaksoon, joka oli pääasiassa maanviljelysaluetta. Plus muutama karjankasvatuslaitos... Tuli taas mieleen, että kasvissyönti olisi kyllä eettisesti paras valinta. Sekä haluanko sittenkään, että koirieni kuivamuona sisältää 'korkealaatuista, tuoretta lihaa'? Jos samat aminohapot yms.voitaisiin korvata joillakin kasvisperäisillä tai muilla synteettisillä aineksilla?

Näyttely oli onneksi sisällä hallissa sillä ulkolämpötila oli piirun verran alle 40 astetta. Amerikkalaiseen tapaan koiria oli tosi vähän, tänään oli ilmeisesti toinen näyttelypäivä. Chihuja oli ilmoitettu muutamia, noin kymmenen. Arvostelun kulusta ei ollut hajuakaan ja häpeäkseni myönnän, että luikahdin heti ostoksille... Löysin chihuille hienot 1/2-kirraavat snakeketjut, hopeisina ja kultaisina, uusia tarroja 'I see dog people' :D yms. Masa kuitenkin lukee tämän, niin en niin tarkkaan luettele kaikkia ostoksiani. Linda meni muuten vahingossa väärän koiran kanssa ensin kehään. Yksi tuttu chihuihminen siellä oli, viime vuotiselta erkkarireissulta, muisti mun koirat ja auttoi Lindaa onneksi loppuajan selittämällä koska mennä kehään ja kenen kanssa. Kuvia owelan.kuvat.fi sivulla, kurkatkaa erityisesti ROP-sakemannin takaosa... Kuvat eivät onnistuneet erityisen hyvin, mulla on opettelemista vielä kameran käytössä.

Aamulla muuten herätessämme saimme molemmat uutisia Kotkan näyttelystä. Bindy oli ollut ROP ja ryhmä-2, Lindan lainakoira Pertti taas VSP. Vähänkö pro-meininkiä olla itse Kaliforniassa ja koirat menestyvät muiden handlaamina kotimaassa :D Ison maailman tyyliä.

Huomenna tarkoitus shoppailla, mun ainoa päivä ostosten tekoon sillä ensi viikonloppu meneekin Oregonissa! Linda juuri löysi netistä jonkun ostoshelvetin missä on vaan 160 liikettä.

Oli pakko ostaa teflonpintainen paistinpannu tänne kämpille, en ole uskaltanut paistaa edes munia sen palohälytyksen jälkeen... Ja pyydän huomiomaan, että olen osoittanut kiitettävää itsekuria ja pysynyt karppilinjalla aika tiukasti! Kerran tällä viikolla syönyt pannukakkuja, ensi viikolla on omenapiirakan vuoro. Ja tästä itsekurituksesta saa luvan olla apua, käyn heti vaa'alla kun pääsen kotiin!

14.6.2012 Los Angeles

Tänään päästiin lähtemään jo klo 19.30! Jäi pari tuntia illalla vapaampaa aikaa! Tein kotitehtävät alta pois ensin, pesin pyykkiä ja öllöilin.

Joka päivä täytyy vastata kotitehtävinä erilaisiin kysymyksiin. Kysymykset ovat siis samoja joka päivä eli ensin kerrot tärkeimmät asiat mitä olet tänään oppinut, sitten asiat mitä olet itsestäsi oppinut, kysymykset Linnille jne. Eikä vastaukseksi kelpaa pari riviä vaan asiat täytyy oikein pohtia laajemmin. Mikä on mielenkiintoista.

Koirakeskuksessa on muuten peiliseinä eli koirien puolelle näet mutta koirat eivät näe sinua. Mielenkiintoista tarkkailla niiden puuhia siellä. Sama systeemi muuten ovien kanssa eli saa olla tarkkana minkä oven avaa ja ketkä pääsevät samalla ovenavauksella ulos. Tänään harjoittelin uloslähtöjä yhden koiran kanssa vartin verran ja lopputuloksena oli koira, joka kiltisti odotti joka tilanteessa ennen lähti mihinkään. Työvoitto. Kaikki koirathan ovat siis 'kuntoutuksessa' eli niille ei opeteta mitään temppuja, tottista tms. vaan oikeaa mielentilaa ja siinä pysymistä.

Samoin pääsin tänään harjoittelemaan 'behavioral expectations drills'. En keksi sille hyvää suomenkielistä selitystä mutta kyseessä siis erilaisia toimintamalleja, millä saat koiran kierroksia alas ja koiran keskittymään sinuun. Käytetään myös kosketusta paljon. Tosi mielenkiintoista nähdä miten koirat muuttuivat, rauhoittuivat, hinkkasin yhden kanssa liki puolituntia yhteen menoon :D

Ja tosiaan täällä ei käytetä ääntä koirien kanssa eli ei kehuta, ei palkata millään jne. Näyttää toimivan. Tosin nämä täällä eivät ole harrastuskoiria eli niiden ei tarvitse/anneta nostaa intensiteettiään vaan nimenomaan päinvastoin.

Nyt katsomaan True Bloodin uusinta jaksoa, Linda sai ladattua sen koneelleen ja nyt sain sen muistitikun kera myös omalle koneelleni.

13.6.2012 Los Angeles

Ei ole pariin päivään tullut tekstiä, tämä viikko oli Linnin ennakkovaroitusten mukaan paljon intensiivisempi kuin ensimmäinen viikko... Aamulla keksukseen klo 8, tauko klo 14-16 ja illalla kotiin klo 21 jälkeen. On mehut aika hyvin poissa :) Mutta mielenkiintoista ja opin koko ajan uusia asioita itsestäni, koirista, erilaisista toimintamalleista.

Maanantaina päästiin jo ulkoiluttamaan koiria valvonnan alaisina! Tiedän, että Masaa ainakin hymyilyttää kun lukee tuon :D Mutta on todella suuri ero mun entisen ulkoilutustyylin ja tämän välillä. Tässä ainakin nyt aluksi mun koko energia menee hallinnan (be in control) saamiseen, siten, etten hetkeäkään ole epävarma suunnasta, tulevista tapahtumista, koiran reaktioista. Täytyy oikeasti opetella siihen. Täällä puututaan käytökseen remmin kanssa eli eri tavalla kun kotosalla olen opetellut. Alkuun vastustin (henkisesti) tosi jyrkästi mutta totesin tulosten valossa, että hallittu nykäisy, 'popping' toimii tehokkaasti. Lopputuloksena on koira joka seuraa remmi löysällä minua. Nyt minulle on myös avautunut miksi jenkit suosii niin lyhyitä remmejä, 110-120cm, meidän kaksimetristen sijaan. Koiraa ei päästetä hihnassa niin pitkälle, kontakti säilyy koko ajan. Ei katsekontakti mutta henkisesti koira seuraa minua koko ajan. Ihannetapauksessa, vielä ei onnistu 100%. Näimme Linnin vievän yhtä koiraa ja oli se hallittu kokonaisuus. Ihailen. Minä itse hajoilen henkisesti joka suuntaan...

Tänään päästiin käymään kotikäynnille Sunset Boulevardille yhteen muotitoimistoon! Koiranomistaja oli siis töissä siellä. Tuija Paimiosta yritti vilkuilla koko ajan ympärilleen, kaikki oli niin CHIC.

Mulle on osoittautunut tosi isoksi ongelmaksi pelkoni pitbulleja kohtaan. Ihan järjetöntä, mistä mä sellaisen olen kehittänyt koska en niitä Suomessa näe? Samanikäinen labukka, villi labukkauros ei aiheuta mitään angsteja mutta kun tuli kyseeseen vastaava pitbullitapaus, niin menin lukkoon. Se, mikä on parhainta, täällä pääsen puuttumaan ja paneutumaan tuollaisiin käytösmalleihini. Kauhulla jo vähän odotan kuinka intensiiviseksi loppupäivät tulevatkaan koska tarkoitushan on minun itse kehittyä niin itsevarmaksi ja hallituksi jotta voisin siirtää oman olotilani koiriin... Onneksi on vielä aikaa ja olen vasta alkutaipaleella, siis eihän täällä mitään temppuja tehdä mutta lähtöpotku persuksiin tulee.

11.6.2012 Los Angeles

Mulla on päivämäärät ihan sekaisin... Tänään on siis sunnuntai ja 10. päivä. Nyt juuri täällä alkaa uusi kausi True Bloodista mutta meidän telkussa ei ole sitä kanavaa!!!! Elämä koettelee ja pahasti.

Sain tehtyä viikonlopun extratehtävänkin. Piti kertoa itsestä, asioista menneisyydestä, tästä hetkestä, miten menneet asiat ovat vaikuttaneet tähän hetkeen jne. Oli yllättävän vaikea analysoida itseään, harvemmin tulee käytyä niin kauhean syvällä itsessään. Avarsi ja tuli huomattua uusia asioita sekä yhteyksiä.

Tämä sunnuntai meni turisteilun puolelle eli ajettiin... jonnekin, Six Flags- huvipuisto . Tuli pyörittyä kiitettävästi eri laitteissa, nyt on vähän hutera olo. Rento päivä, katsella ihmisiä siellä pyörimässä ja kieppua välillä itse pää alaspäin.

Sain tankattua autonkin ekan kerran! Saavutus, mä inhoan tankkaamista. Se masiina kysyi mun ymmärtääkseni postinumeroa, siksi pakko maksaa kassalle etukäteen eikä ollut hajuakaan kuinka monta gallonaa auto vetäsee. Halpaa oli, reilu 50 dollaria ja tankki oli taas täynnä. Gallonoista ei tietoa.

10.6.2012 Los Angeles

Turistipäivä! Löydettiin paikallinen 'järvi' ja kierrettiin sen ympäri koirien kanssa. Aamupäivä meni kotitehtävien merkeissä.

Hollywood kyltti paikallistettiin ja leikittiin kunnolla turisteja kameran kanssa. Kuvia löytyy KUVAGALLERIASTA

Löysin myös maanpäällisen paratiisin. Ihan meidän hotlan vierestä, Dinah's Family Restaurant ... Karppaajan unelma, munakas pekonilla, juustolla ja avokaadolla. En sortunut pannukakkoihin vaikka ne hyppäsivät heti ensimmäisinä silmille ruokalistalta! Onkohan mun elämäntapani jo liiankin terveellinen? Liikuntaa, terveellistä ruokaa, tupakka pois ja painoa alas. Hui. Joku päivä vedän kyllä siirappisen pannukakkukännin.

Nyt vielä vähän kotitehtäviä ja ajoissa nukkumaan, tosi Saturday Night Fever :D

9.6.2012 Los Angeles

Tai täällä on itseasiassa 8.6. Kai, en ole ihan varma.

Ensimmäinen kouluviikko takana! Ja ihan mielettömästi oppinut uusia asioita sekä myös vanhoja mutta eri näkökulmasta. Keskuksessa on siis noin 20 koiraa, paljon pittejä, sakemanneja ja sekarotuisia. Kaikki ovat sterkattuja/kastroituja, täällä tuo toimenpide on itsestäänselvyys. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikuttaa aika paljonkin koiran käytökseen tuo hormonitoiminta.

Toiminta täällä kuntoutettavien koirien kanssa perustuu mahdollisimman matalaan koiran energiatasoon. Tason on myös aina oltava matalammalla kuin ihmisen. Keinoja matalaan tasoon pääsemiseen tai sen ylläpitämiseen löytyy monia, mm. sähköpanta on yksi väline. Muut keinot ovatkin lähinnä psyykkisiä sekä myös fyysiseen, rauhoittavaan kosketukseen perustuvia. Koiria ei palkata millään eikä käytetä sanallisia apuja. Oman itsensä ja tilanteen hallinta on kaikkein tärkein. Kuulostaa tosi simppelille mutta käytännössä ainakin itse huomaan, että kierrokseni nousevat ilman että kiinnitän siihen varsinaisesti huomiota. Ääni ei korotu missään vaiheessa. Juoksumatolla juoksutetaan ulkoilun lisäksi noin tunti tai kaksi, ei kaikkia koiria mutta niitä joiden energiataso nousee helpolla korkeammalle. Ja itseasiassa ei juoksuteta mutta kävelytetään. Kävelylenkit tehdään pari kertaa päivässä, tänään olen kävellyt yhteensä 4-5 tuntia... Luojan kiitos aloitin keväällä hieman kuntoilemaan. Naaman onnistuin tänään polttamaan ruhtinaallisesti.

Tänään tuli myös loistava treeni seuratessa Linnin ulkoilua yhden koiran kera. Aukeni hyvin miten saada paremmin koira rauhoittumaan ulkoilussa, ihan tuolla remminkäytöllä. Joka on siis suunnitelmallista ja harkittua. Ensi viikolla päästään itse kävelyttämään koiria, tällä viikolla emme ole saaneet kiinnittää niihin mitään huomiota, ei fyysisesti eikä sanallisesti. Mikä on hyvä, mä en koe olevani vielä ihan valmis menemään ilman epäilyksen häivää, itsevarmuutta uhkuen ulkotarhaan missä on pari, kolme pittiä vähän kiihtyvässä mielentilassa... Käyttäen rauhoittavaa kosketusta ja koira paneutuu maahan makaamaan, rentoutuu siihen. Paljon opittavaa, niin itsestä kuin koirastakin!

Olen löytänyt lempiravintolan, Ihopin! Tänään myös legendaarinen päivä, jätin ottamatta jälkiruoaksi pannukakkuja. Ruokakaupassa on myös ihana seilailla, kaikkia uutuuksia kyllä löytyy. Tekisi mieli ostaa valmiiksi keitettyjä munia, vakuumipakkauksessa...

7.6.2012 Los Angeles

Tänään oli reippaiden lenkkien aika! Koko aamupäivä meni niiden kanssa, klo 8-11.30. Sen jälkeen pientä remminkiskomista (joka alkaa jo sujua paremmin) ja olen löytänyt siitkin hyvät pointit vaikkakin treeni on todella erilaista kuin mitä tottunut. Hartiat, selkä ja niska edelleen jumissa...

Ruokatauon jälkeen oli vuorossa Linnin omia 'teesejä', kävimme läpi Linnin ja keskuksen ideologiaa. Kolme sääntöä muistettavana, sain puhuttua itselleni oikeuden ensin ne opetella ne sujuvasti suomeksi, sitten englanniksi.

6.6.2012 Los Angeles

Tiedättekö, musta tuntuu että olen alkanut kävelemään eri tavalla? Koko ajan kun on puhetta omasta asenteesta ja itseluottamuksesta, niin väkisinkin ryhdistäytyy välillä. Aluksi tuntui ihan luonnottomalta esim. hyvän ryhdin pitäminen, mun Notre Damen kellonsoittajanselkä ei tykännyt ajatuksesta ollenkaan - kipeytyi ihan saamaristi. Osasyy varmaan tällä monen tunnin kävelemisilläkin. Mutta just huomasin mennessäni pitkin asuntolan käytävää (pesemään pyykkiä kolikkokoneella...), että hupsista mähän kävelen selkä suorana ja hurjalla intensiteetillä :D Toivottavasti muutos on pysyvää eikä haihdu taivaantuuliin kotiin palatessa.

Emme puhuneet myöskään tänään. Arvatkaapa mitä teimme yhteensä viitisen tuntia? Muutama tauko välissä. Kiskoimme lattiaan kiinnitettyä talutinta!!! Kuulostaa ihan tajuttoman typerältä, tiedän, mutta oli oikeasti tosi tehokasta ja opettavaista. Treenissä oli takana sama ajatus kuin Linnin opeissa yleensäkin eli suuntaa oma energiasi oikein, mahdollisimman energiatehokkaasti. Täällä on periaatteena remmin kanssa 'korjata' (to address) koiran käytöstä, lyhyillä terävillä nyppäisyillä. Toimii, nähty käytännössä. Mutta remmistä ei temmota ihan sattumanvaraisesti vaan tarkalla liikeradalla, jotta koiralle saadaan perille haluttu toimintamalli, ilman sähläilyä. Itsellä opettelemista kun on nyt liki vuoden yrittänyt välttää remmin kanssa ohjailua (joka toimii sekin kunhan koira on kontaktissa) mutta nyt treenataan siis päinvastoin, korjataan koiraa, joka ei toimi kuten halutaan. Mielenkiintoista. Opettajana toimi Linnin apuri, Corey, nuori mies jolla ihailtava itsehillintä... Ei nostanut kierroksia missään vaiheessa vaikka olin välillä hukassa kuin metsän peikko, stooalaisen tyynesti jaksoi vääntää meidän kanssa. Loppupäivästä alkoi jo sujumaan. Tosin mun 'nyppäisyt' on tehokkuudeltaan mallia akita, chihu lentäisi isossa kaaressa jos en saa pienenettyä intensiteettiä :D En olisi uskonut mutta oikeasti valuin hikeä jossain välissä... Taluttimen kiskomisesta!

Kävimme myös taas kotikäynnillä saman pittbullin luona kuin eilen. Ihan mieletön katsoa mikä tatsi Linnillä on koiraan, vertailukohteena kun on omistajan yritykset. Omistaja on kyllä hyvin vastaanottavainen ja halukas oppimaan hallisemaan koiraansa. Mistä saisin edes murto-osan tuollaisesta itsevarmuudesta, hätäilemättömyydestä ja määrätietoisuudesta kuin Linnillä on? Ei ihme, ettei meidän koirat oikein yleensä toimi halutulla tavalla, olen itse niin täynnä epävarmaa ja kohdistumatonta energiaa. Yksi upea opetus oli kun olimme kävelyllä pitbullin kanssa ja nurkan takaa juoksi kulmakunnan pikku terrori joka oli ryntäämässä vieraskoira-aggren pitin päälle. Linn sihahti sen legendaarisen tssstt ja ojensi käden pikkuterroria kohti. Pikkukoira pysähtyi kuin seinään ja tilanne ohi. Vaikea selittää näin jälkeenpäin miten hienosti sai kuvan silloin Linnin itsevarmuudesta ja energiasta jota hän pystyy ohjaamaan hallitusti.

Tänne tulee kirjoiteltua murto-osa päivän tapahtumista. Keskuksessa olo on sellaista uusien asioiden, tapojen, oivallusten oppimista ettei kertakaikkiaan pysty kirjoittamaan niitä ylös. Muistivihkoni täyttyy hirveää vauhtia että saan ylös kaiken mitä opin ja mielessäni liikkuu.

Nyt kurkkimaan josko kuivuri olisi työnsä tehnyt. Ja päivän kotitehtävät vielä tekemättä.En ole sortunut pannukakkuihin tänään!

There's no trys, only dos! Kirjoitusasu on varmaan pielessä mutta idena loistava.

5.6.2012 Los Angeles

Taas väsyneenä mukavan päivän päätteeksi. Muistiinpanovihko on täyttynyt kysymyksistä, tapahtumista jne. Tänään oli meidän osuutena olla aivan hiljaa, emme saaneet puhua ollenkaan. Seurailimme muiden tekemisiä tuppisuina. Alkuun tuntui tosi oudolta, niin syvällä iskostunut small talk ja kohteliaisuustavat, mutta loppupäivästä oli jo rento ja helpottunut olo kun kukaan ei odottanut minulta mitään.

Kamala hinku päästä kotiin kokeilemaan täällä opittuja asioita! Voi Sisu-poika kun tietäisit mitä tullaan tekemään kunhan kotiudun...

Olimme myös Linnin mukana asiakaskäynnillä, toki tuppisuina vaan katselemassa. Ongelma oli yliaktiivinen pittbulli, reagoi onneksi ystävällisellä tavalla kaikkeen. Oli hieno nähdä miten Linnin otteet olivat niin rauhallisia ja toimivia, koira rauhoittui tunnin aikana todella hyvin. Ja mikä huomattavinta, rentoutuminen oli täydellistä, ei pelkästään näennäistä rauhoittumista. Linn panostaa eniten tuohon calm- mielentilaan, tyhjäkäyntiin, TrueBloodin sanoin 'vampyyrien virransäästötilaan'. Kovasti mietin asiaa hänen kannaltaan ja yritän sopeuttaa tähän mennessäni oppimiani asioita Linnin tapaan. Kummassakin hyvät ja huonot puolet, sen verran huomannut jo täällä ollessa, että täytyy kyseenalaistaa monta aikaisemmin opittua ja totuttua asiaa.

Pääsimme jo viideltä lähtemään pois, Linn joutui lopettamaan vanhan koiransa ja oli vähän down. Käski meidän lähteä lepäilemään ja keräämään voimia huomista varten... Eli suuntasimme ostoksille; Petcosta kasa kivoja tavaroita (Eini sai limevihreät valjaat!) ja Lindan etsiessä jotain hupparia, eksyimme johonkin tavarataloon missä oli kaikkea muita paitsi huppareita. Nyt mulla on tuliaisina jättipyyhe, USAn lippu, oli alennuksella :D

Ai joo, puhuimme tänään muutoksista itsessämme, riippuvuuksistamme... Nyt kuljetan vesipulloa mukanani, tarkoituksena oikeasti vieroittaa itseäni PepsiMaxista. Edes vähän.

4.6.2012 Los Angeles

Mistähän sitä aloittaisi? Tänään eka päivä koirakeskuksessa, hirveästi uusia asioita nähnyt ja kokenut, tarkkaillut ja seurannut, pää on ihan tyhjä tällä hetkellä... Aamulla kahdeksaksi sinne, päivällä parin tunnin tauko ja illalla takaisin hotlaan kahdeksan maissa.

Aamu kului koirien lenkkeilyssä. Itseasiassa meni varmaan viisi tuntia kun koiria ulkoilutettiin. Tuloksena molemmilla palaneet hartiat ja kaulanseutu sekä jalat muusina :) Ulkoilu suoritettiin kumpikin erikseen mutta pohjois-carolinanaisen (oikeinkirjoitus taatusti mättää) pariskunnan kanssa, joka on ollut täällä jo pari viikkoa. Minä miespuolisen henkilön kanssa, Linda naisversion kanssa. Keskuksessa on nyt reilu 20 koiraa. Yllätyin kun huomasin, että koirilla ei ole mitään 'juoksutarhaa' vaan ainoastaan pienehkö tila jossa kävivät vuorotellen iltapäivällä ruokailun jälkeen. Muuten ulkoilu käsitti remmilenkin vähän matkan päässä olevalle ruohopläntille. talutus pidettiin hallittuna koko ajan, ei yhtään remmissä kiskomista, siihen reagoitiin välittömästi. Remmin kanssa kylläkin mikä minulle on outoa, olen nyt koiranomi-koulutuksen aikana pyrkinyt tietoisesti vähentämään remmin kanssa nyppäilyä ja saamaan koiran kontaktiin muilla avuilla.

Koko toiminta perustuu tähän calm-olotilaan eli koirien kierrokset pyritään minimoimaan ja vähentämään nollatasolle. Ei käytetä herkkuja tai kehuja vaan oma käytös toimii palautteena. Totesin, että meilläkin koirilla yritetään nostaa virettä palkkaamalla ja kehuilla, mikä ei varmasti ole hyvä esimerkiksi Sisun kanssa jolla kierrokset heittää yli tosi nopeasti. Tämän kuukauden aikana on selvitettävä miten tämän kouluttamisen saa yhdistettyä tähän calm-olotilaan, näyttelyissäkin yritän aina saada koiran odottavaa, innostuneeseen olotilaan, näyttää mielestäni paremmalle :D

Muutamia ihan yksinkertaisia juttuja pakko kokeilla heti kotona; koirat ruokittiin siten, että kaikille laitettiin ruokakuppi portin toiselle puolelle, odottamaan ennen kuin kuppi annetaan. Ja kyse oli siis reilusta kymmenestä minuutista, tarkoituksena saada koirien vireystaso laskemaan täysin ennen ruokailun aloittamista.

Toinen asia mitä en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi; ottaessani koiria tarhasta, turha jäädä siihen portille tahimaan remmien kanssa, koirat väkisinkin sähläävät siinä tilanteessa ja rauhallinen kontrolli on kaukana. Jatkossa menen reilusti portilta pois ja otan koirat 'haltuun' siellä missä tilaa on enemmän. Ihan simppeliä mutta eipä ole tullut tehtyä siten.

Monia kysymyksiä nousi mieleen päivän aikana ja Linn, paikan omistaja ja vetäjä siis, totesikin, että parasta on malttaa mielensä nyt alussa ja tarkkailla sekä seurata tilannetta hiljaisena ja vastaanottavana. Asia, mikä on minulle tosi hankalaa, käyn aina omassa päässäni huikeita keskusteluja ja pohdintoja, tilanteessa kuin tilanteessa.

3.6.2012 Los Angeles

Kepeä sunnuntaipäivä, maanantaita odotellessa...

Ruoanhakureissu Wal-Martille, kauppa joka osoittautui ihan pjaskaksi... Tosi epäsiisti ja huono valikoima, ei löydetty sieltä mitään. Oli pakko ajaa meidän 'omaan' kauppaan, samaan missä kävimme perjantaina. Sieltä löytyy sellaista Kalifornialaista luomu-eko-henkeä, tulee heti reippaampi olo! Tosin nyt santsasin noin kymmeneen suklaapuddinkiin mutta ostin myös salaattia, vastapainoksi. Linda vetelee ihania leipiä ja karkkeja mutta mulla pysyy liha kurissa. Melkein.

Kauppareissun jälkeen kokkailtiin meidän Michelin-keittiössä. Linda sai ensin tehtyä pastansa ja sen jälkeen oli mun vuoro paistaa kasa karppaajan lihoja. Huomasin, että ei-teflonpintainen paistinpannu on käytössä aika helkutin vaikea, sehän polttaa kiinni jos ei käytä rasvaa... Ehdin just sanoa Lindalle, että tuleepas tuota savua kun paistelen, sitten rävähti palohälyttimet soimaan. Puhelin soi lähes samaan aikaan  ja hermoni halliten vastasin 'just cooking, no problem'. Respan äijä kehoitti vaan aukaisemaan oven käytävälle ja viiden minsan kuluttua savu oli lähes hälvennyt. Jätin kasvisten paistamisen huomiseen, sen verran jännittävä tapahtuma tuo kokkaus oli. Yksi suklaavanukas rauhoitti hermojani onneksi.

Sunnuntain piristykseksi lähdimme ajelemaan kohti Hollywoodia ja Sunset Boulevardia. Kartalla välimatkat näyttävät aika lyhyille mutta loppujen lopuksi kilsoja kertyykin aikamoinen määrä. Kohteena oli tänään miellyttävä Museum of Death , paikka joka kertoo sarjamurhaajista ja muista kuolematapauksista kuten autokolareista, hautajaisista jne. Olen ylpeä mutta onnistuin katsomaan liki kaikki kohteet. Pahiten mieleen jäivät autenttiset valokuvat kolaripaikoilta sekä tapaus, missä vaimo oli poikaystävänsä kanssa murhannut miehensä, leikelleet tämän palasiksi ja sitten ottaneet valokuvia ruumiista ja sen osista eri tilanteissa, kuten vainajan varvas tungettuna vainajan suuhun. Olivat jääneet kiinni kun veivät filmin kehitettäväksi... Charles Mansonkin tuntui pyhäkoulupojalta tuossa porukassa. Museokiertueen kruunasi aulassa lasiterrassa oleileva kaksipäinen kilpikonna. Terran koko oli noin 30x45cm. Kotimatkan ajoin kieli keskellä suuta, sen verran pahoja olivat ne kolarikuvat.

Jotenkin tuntuu nyt kaikki tekeminen tyhjäkäynniltä koulun alkua odotellessa. Olin ajatellut myös meneväni katselemaan rallytokokisoja jossain välissä, mutta karttaa selattuani huomasin, että lähes kaikki kisat ovat San Fransiscon lähettyvillä. Yhdet ainoat löysin Beverly Hillsistä loppukuusta, ne ovat nyt tähtäimessa.

Miten pystyn nyt loppuillan pysytteleväni huoneessa, Ihopin pannukakkuset huutelee mua oikein urakalla? Vaahterasiirappia ja voita, vähän kermavaahtoa...

Mun tietsikan näyttö himmenee koko ajan. Ja löysin ihanaa ilmanraikastinta; omena-kaneli! Nyt meillä tuoksuu vastaleivottu pulla koko ajan :D

2.6.2012 Los Angeles

Vapaapäivä... Linn muuten varoitti, että maanantaista eteenpäin päivät tulevat olemaan pitkiä, päivällä parin tunnin tauko ja muuten jatkuu iltaan asti. Ihanaa!

Teimme päiväkävelyn paikalliseen eläinkauppaan. Oli ilmeisesti aika uusi kauppa, suhteellisen vähän tavaraa nimittäin ja kaikki näytti 'korkkaamattomalta'. Eini sai uuden pannan ja pikkukoirat muuten leluja, tuleva akita sai pannan, pinkin puolikuristavan :) Ruokamerkkejä oli monia, tarvikevalikoima oli aika suppea. Pahamaineisista piikkipannoista oli otettava kuvakin. Ihmettelin, miksi jollekin cavalierin kokoisellekin löytyi piikkipanta... Sen hallitsemisen luulisi onnistuvan ihan normipannallakin.

'Korttelin' päästä löytyi pieni ostoskeskus jossa kävimme syömässä. Enkä syönyt pannareita vaan terveellisesti ihan vaan kreikkalaisen salaatin!

Illaksi lähdimme ajelemaan kohti Venice Beachiä, kehonrakentajien pyhää paikkaa. Porukkaa oli kuin pipoa viettämässä lauantai-iltaa/iltapäivä, oli mukava kävellä ja katsella meininkiä rantakadulla. Hyvin on äiti opettanut, en osaa olla rentona ihmisvilinässä ulkomailla, koko ajan kyttäilen kaikkia epäilyttäviä tyyppejä :D Käsiveska tiukasti kiinni ja kamera köytettynä ranteeseen...

Ilta kuluukin telkkua katsellen. Ja ilmeisesti tietsikka vetelee viimeisiään, näyttö himmenee koko ajan. Kökkö.

1.6.2012 Los Angeles

Eka päivä takana ja mennyt aika hyvin jetlagin kourissa. Saimme käytyä kaupassa, nyt on kaapit täynnä herkkuja. Ulkomailla on kyllä ihana käydä paikallisissa ruokakaupoissa, löytää kaikkea kivaa. Kuten valtava määrä erilaisia jäätelömakuja...

Kävimme myös piipahtamassa Linnin luona koirakeskuksessa. Linn tuntui mukavalle ja keskus näytti hyvältä. Maanantaiaamuna sitten alkaa tositoimet.

Koirat käytettiin lenkillä jossain luonnonpuistoalueella. Tuli vaan piemä nopeasti, ei ehditty kauaa olemaan.

Eikun taas nukkumaan. Yritän latailla jotain kuvia Owelanin kuvasivustolle.

1.6.2012 LA!

Perille päästiin! Pitkä päivä, nyt oltu hereillä reilu 30 tuntia. Pariisissa oli tunti aikaa vaihtaa terminaalia ja konetta, ehdittiin kuten myös matkatavarat. Auto saatiin vuokrattua, muistaakseni joku Peugeot? Maasturi? En ole ihan varma. Tämä 'huoneistohotelli' on ihan siisti ja mukava. Päivän paras hetki oli kun päädyttiin syömään iltapalaa johonkin paikalliseen kuppilaan keskiyöllä, me kaksi ja tusina tummahipiäistä... MUTTA MÄ SAIN JO PANNCAKESEJA!!!! Vaahterasiirapilla ja voilla. Pekonimunakas alkupalana. Mä ehkä muutan tänne pysyvästi, Suomesta ei saa pannukakkuja.

Huomenna ekaa kertaa käymään koirakeskuksessa. Varsinaisesti aloitellaan vasta maanantaina, viikonloppu menee tutustuessa paikkoihin.

Öitä! Nyt vähän jo ramaisee...