Kepeä sunnuntaipäivä, maanantaita odotellessa...
Ruoanhakureissu Wal-Martille, kauppa joka osoittautui ihan pjaskaksi... Tosi epäsiisti ja huono valikoima, ei löydetty sieltä mitään. Oli pakko ajaa meidän 'omaan' kauppaan, samaan missä kävimme perjantaina. Sieltä löytyy sellaista Kalifornialaista luomu-eko-henkeä, tulee heti reippaampi olo! Tosin nyt santsasin noin kymmeneen suklaapuddinkiin mutta ostin myös salaattia, vastapainoksi. Linda vetelee ihania leipiä ja karkkeja mutta mulla pysyy liha kurissa. Melkein.
Kauppareissun jälkeen kokkailtiin meidän Michelin-keittiössä. Linda sai ensin tehtyä pastansa ja sen jälkeen oli mun vuoro paistaa kasa karppaajan lihoja. Huomasin, että ei-teflonpintainen paistinpannu on käytössä aika helkutin vaikea, sehän polttaa kiinni jos ei käytä rasvaa... Ehdin just sanoa Lindalle, että tuleepas tuota savua kun paistelen, sitten rävähti palohälyttimet soimaan. Puhelin soi lähes samaan aikaan ja hermoni halliten vastasin 'just cooking, no problem'. Respan äijä kehoitti vaan aukaisemaan oven käytävälle ja viiden minsan kuluttua savu oli lähes hälvennyt. Jätin kasvisten paistamisen huomiseen, sen verran jännittävä tapahtuma tuo kokkaus oli. Yksi suklaavanukas rauhoitti hermojani onneksi.
Sunnuntain piristykseksi lähdimme ajelemaan kohti Hollywoodia ja Sunset Boulevardia. Kartalla välimatkat näyttävät aika lyhyille mutta loppujen lopuksi kilsoja kertyykin aikamoinen määrä. Kohteena oli tänään miellyttävä Museum of Death , paikka joka kertoo sarjamurhaajista ja muista kuolematapauksista kuten autokolareista, hautajaisista jne. Olen ylpeä mutta onnistuin katsomaan liki kaikki kohteet. Pahiten mieleen jäivät autenttiset valokuvat kolaripaikoilta sekä tapaus, missä vaimo oli poikaystävänsä kanssa murhannut miehensä, leikelleet tämän palasiksi ja sitten ottaneet valokuvia ruumiista ja sen osista eri tilanteissa, kuten vainajan varvas tungettuna vainajan suuhun. Olivat jääneet kiinni kun veivät filmin kehitettäväksi... Charles Mansonkin tuntui pyhäkoulupojalta tuossa porukassa. Museokiertueen kruunasi aulassa lasiterrassa oleileva kaksipäinen kilpikonna. Terran koko oli noin 30x45cm. Kotimatkan ajoin kieli keskellä suuta, sen verran pahoja olivat ne kolarikuvat.
Jotenkin tuntuu nyt kaikki tekeminen tyhjäkäynniltä koulun alkua odotellessa. Olin ajatellut myös meneväni katselemaan rallytokokisoja jossain välissä, mutta karttaa selattuani huomasin, että lähes kaikki kisat ovat San Fransiscon lähettyvillä. Yhdet ainoat löysin Beverly Hillsistä loppukuusta, ne ovat nyt tähtäimessa.
Miten pystyn nyt loppuillan pysytteleväni huoneessa, Ihopin pannukakkuset huutelee mua oikein urakalla? Vaahterasiirappia ja voita, vähän kermavaahtoa...
Mun tietsikan näyttö himmenee koko ajan. Ja löysin ihanaa ilmanraikastinta; omena-kaneli! Nyt meillä tuoksuu vastaleivottu pulla koko ajan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti