Tai täällä on itseasiassa 8.6. Kai, en ole ihan varma.
Ensimmäinen kouluviikko takana! Ja ihan mielettömästi oppinut uusia asioita sekä myös vanhoja mutta eri näkökulmasta. Keskuksessa on siis noin 20 koiraa, paljon pittejä, sakemanneja ja sekarotuisia. Kaikki ovat sterkattuja/kastroituja, täällä tuo toimenpide on itsestäänselvyys. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikuttaa aika paljonkin koiran käytökseen tuo hormonitoiminta.
Toiminta täällä kuntoutettavien koirien kanssa perustuu mahdollisimman matalaan koiran energiatasoon. Tason on myös aina oltava matalammalla kuin ihmisen. Keinoja matalaan tasoon pääsemiseen tai sen ylläpitämiseen löytyy monia, mm. sähköpanta on yksi väline. Muut keinot ovatkin lähinnä psyykkisiä sekä myös fyysiseen, rauhoittavaan kosketukseen perustuvia. Koiria ei palkata millään eikä käytetä sanallisia apuja. Oman itsensä ja tilanteen hallinta on kaikkein tärkein. Kuulostaa tosi simppelille mutta käytännössä ainakin itse huomaan, että kierrokseni nousevat ilman että kiinnitän siihen varsinaisesti huomiota. Ääni ei korotu missään vaiheessa. Juoksumatolla juoksutetaan ulkoilun lisäksi noin tunti tai kaksi, ei kaikkia koiria mutta niitä joiden energiataso nousee helpolla korkeammalle. Ja itseasiassa ei juoksuteta mutta kävelytetään. Kävelylenkit tehdään pari kertaa päivässä, tänään olen kävellyt yhteensä 4-5 tuntia... Luojan kiitos aloitin keväällä hieman kuntoilemaan. Naaman onnistuin tänään polttamaan ruhtinaallisesti.
Tänään tuli myös loistava treeni seuratessa Linnin ulkoilua yhden koiran kera. Aukeni hyvin miten saada paremmin koira rauhoittumaan ulkoilussa, ihan tuolla remminkäytöllä. Joka on siis suunnitelmallista ja harkittua. Ensi viikolla päästään itse kävelyttämään koiria, tällä viikolla emme ole saaneet kiinnittää niihin mitään huomiota, ei fyysisesti eikä sanallisesti. Mikä on hyvä, mä en koe olevani vielä ihan valmis menemään ilman epäilyksen häivää, itsevarmuutta uhkuen ulkotarhaan missä on pari, kolme pittiä vähän kiihtyvässä mielentilassa... Käyttäen rauhoittavaa kosketusta ja koira paneutuu maahan makaamaan, rentoutuu siihen. Paljon opittavaa, niin itsestä kuin koirastakin!
Olen löytänyt lempiravintolan, Ihopin! Tänään myös legendaarinen päivä, jätin ottamatta jälkiruoaksi pannukakkuja. Ruokakaupassa on myös ihana seilailla, kaikkia uutuuksia kyllä löytyy. Tekisi mieli ostaa valmiiksi keitettyjä munia, vakuumipakkauksessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti