Eilen pidin elämäni ensimmäisen virallisen kurssin, näyttely sellaisen siis ja ekan osan. Jännitti aluksi mutta onneksi meni ohi suht nopeaan. On helppo puhua asiasta mistä tietää ja mistä on itse innostunut. Sitä olen miettinyt, että en pidä itseäni kovin hyvänä handlerina mutta tiedän mitä hyvä handlaaminen on ja arvostan hyvää handlaamista todella paljon. Ja onneksi olen huomannut, että ihan samalla tavalla handlaamisessakin voi kehittyä. Se, mitä haluaisin ihmisille opettaa, on se, että näyttelyttäminen on oikeasti hauskaa niin koirille kuin ihmisillekin. Ei maailma lopu siihen, että koirasi loikkii muutaman askeleen tai jalat eivät ole prikulleen oikeassa asennossa, pääasia on, että koirasta (ja sinusta) huokuu iloinen meininkin. Kun katsoo suomalaisia näytteilleasettajia, niin todella harva esimerkiksi hymyilee. Otsa rypyssä rakennetaan koira pönötysasentoon ja juoksuun lähtiessä kiskaistaan varmuuden vuoksi muutaman kerran hihnasta ja pidetään hihna lisäksi niin, ettei ainakaan normaaleja etuliikkeitä näy... Hautajaisissakin on monesti hilpeämpi tunnelma. Kuinka paljon mukavampi on katsoa koiraa joka nauttii kehässä olosta ja esittää itse itseään. Toivottavasti saisin ainakin ihmisiä vähän rentoutumaan ja nauttimaan kehässä olosta ja tietysti sama koskee koiriakin.
Ja kyllä, olen käynyt Gerardin kursseilla :D Yritän saada Gerardin tänne Turun puoleen loppuvuodesta jos vaan mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti